People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

torstai 4. lokakuuta 2012

Tuitui Thursday

41 seuraajaa! I'm impressed peeps! <3

Mun piti raapustaa tänne jo eilen, mut tulin himaan niin myöhään, et en enää jaksanu, ku piti bilsaaki viel lukasta.
Eli siis keskiviikkona (eilen) en ollu koulussa ollenkaan, ku mulla olis ollu vaan 2 tuntia, enkä olis ehtiny sinne enään mun hammaslääkärin jälkeen. Mun keskiviikkopäivä koostu lähinnä odottamisesta. Mun hammaslääkäri oli HUS'in Kirurgisessa sairaalassa stadissa, koska mun tää hammasjuttu on aika paljon suurempi operaatio, ku normi oikomishoito. Aika oli yheltätoista, mut ekaks etittiin oikeeta paikkaa 20min, ku kaikki ohjas meitä eri suuntiin ja se suu ja leukasairauksien poliklinikka oli siirtyny kellarikerrokseen. No siel me venattiin 20min, ku ne oli ottanu jo seuraavan sinne sisälle; Onneks kuitenki pääsin, eikä tarttennu aikaa siirtää.

Tai no.. Onneks ja onneks. Heti alkuun ne katto tota muun huulijännettä ja totes, et se pitää katkasta, koska se on liian kiree. Siitä on aikasemminki puhuttu, mut oon aina kieltäytyny, koska pelkään leikkauksia. Ne on hyväksyny mun mielipiteen, mut nyt ne oli vaan päättäny, et se leikataan, piste.
No tämän jälkeen mä lähin ihan reippaana sielt veks ja mutsi venas siinä käytävässä. Sit se vaan kysy "No?" ja mä koitin selittää sille jotain, mut ainut asia mitä pystyin tekemään oli hysteerinen itku. Sen jälkeen aloin hyperventiloimaan ja olin varma, et multa menee taju. Onneks ei menny, koska siihen kivilattiaan olis ollu kiva iskeytyä. Ei mua kukaan oo oikein rohkassu (paitsi tuol yhes FB ryhmäs muutamat).

Illalla lähin mutsin kans sivistämään itteäni Lahteen Sibeliustalolle, ku siel oli mutsin harppumaikan ja sen limasen poikaystävän joku esitys. Se oli kaikenkaikkiaan aika paska ja meinasin moneen otteeseen nukahtaa ihan tyytyväisenä. Olihan se kyl hienoo kuulla sukulaisen tekemää musiikkia, ku se soitti Sibeliuksen sävellyksiä. Ja ne ruuat oli hyviä, vaikkaki ihan helvetin kalliita.

Tänään oon jälleen kerran datannu himassa yksinäisenä. Tosin aattelin vihdoinki kertoo jotain ilosii uutisii. Oon käyny nyt siis muutaman kerran parin viikon sisäl tuol Kauklahden Lidlissä, ku oon matkannu himaan siitä ohi. Siel on aina duunis yks söpö jätkä siin kassal ja me hymyillään aina toisillemme, ku meen siihen maksamaan. Sit se puhuu mulle ja kyselee, et miten menee yms. Tuitui c: <3

Ehkä en ookkaan niin vitun ruma kaikkien maailman ihmisten mielestä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti