SWEET 17 - Something new about me

Näin heti alkuun anteeksipyyntö siitä, etten postannutkaan sunnuntaina 20.1, kuten tarkoitus oli.
EDIT // Voi jumalauta sentään. Loin tän postauksen tasan viikko sitte ja oon sen jälkeen muokkaillu tätä, mut jättäny aina kesken, koska en oo keksny miten jatkaisin. Videopostausta oon alkanu suunittelemaan, mut nyt tartteisin vaan omaa rauhaa, et voin kuvata sen ilman häirijötekijöitä.

Sunnuntaina 20.1 meikäläinen täytti 17 -vuotta. Edelleenki tuntuu siltä, että oon sama 16 -vuotias pikkukakara, joka pelkäs ottaa vastuuta ja itki, ku piti hankkia kesätöitä (älää ees kysykö) jne. Toisaalta vuoden vaihtumisen jälkeen huomasin, et oon hakenu jo kohtalaisen moneen paikkaan kesätöihin (vaikka vielä ei oo onnistanu), oon paneutunu opiskeluun enemmän ja nukkunu paremmin.
Tai oikeestaan aloin nukkumaan paremmin viime viikolla ollessani isin luona. Vaikka menin nukkumaan puol kahentoista aikaan, heräsin jo ennen herätyskelloa ja ehin rauhassa syödä aamiaista.

Sit ne asiat, joiden oon oikeesti huomannu muuttuneen.
En oikeestaan enään välitä siitä, vaikka ihmiset tuijottaa mua, ku kävelen ohi. Ehkä oon vaan niin ylpeen näkönen, ku oon pitkä ja kävelen joskus (turhanki usein) vähän nenä silleen pystyssä? Sit toinen asia on se, et mä oikeesti saan kokeista hyviä numeroita. Syksyllä kannoin kotiin seiskoja ja kasit oli ihmeitä. Nyt oon saanu viimesistä 6 kokeesta ysin (+ tai puol). Ne psykiatrikäynnit on alkanu kans vähitellen tuntua vähän turhilta, koska musta tuntuu, et oon saanu oman elämäni aikalailla järjestykseen. Toki mulla on vieläki niitä joitaki päiviä, et kaikki kaatuu päälle, mut nykyään oon hymyilly ihan kunnolla ja saan välillä sellasia ilosuuden purkauksia, et alan vaan kikattamaan ja hymyilemään niin leveesti, et nää mun rohtuneet huulet alkaa vuotamaan verta. Okei, ei se verenvuoto oo hauskaa, mut on kiva hymyillä.

Jotenki venaan ystävänpäivää, vaik se on vaan yks turha päivä muiden joukossa. Ehkä mä joskus saan suudelman sillon, eiks jeah? :))

Ahdistuneisuus

Tajusin sen, etten oo pitkään aikaan kirjottanu tänne mitään syvällistä ja kiinostavaa. No eilisellä psykiatrikäynnillä puhuin mun psykiatrin kanssa mun ahdistuksesta, joka liittyy kouluun. Tää ei oo mitään pientä koulustressiä mitä varmaan kaikilla on, vaan jotain ihan muuta.

Koko ysiluokan ajan mun ensimmäinen ajatus oli aamulla: "Mitä keksisin, jottei mun tartteis mennä kouluun?" Se oli rutiininomaista ja ainoastaan niinä aamuina, ku menin psykiatrille, Jorviin diabeteskäynnille tai stadiin hammasoikojalle, mä en ajatellu sitä, koska normaalisti en menny niiden käyntien jälkeen kouluun ollenkaan. Ne oli valehtelematta mun lemppariasioita koko viikolla, ku yleensä kävin psykiatrilla kerran viikossa ja koitin saada ajan aina sellaselle päivälle, millon oli matikkaa, kemiaa tai liikkaa.
Kymppiluokan alussa kaikki meni hyvin ja kouluun oli jees mennä, koska kaikki oli uutta ja opiskelut alko tavallaan puhtaalta pöydältä. Jossain vaiheessa mä en enää välittäny opiskelusta. Jossain vaiheessa huomasin, et aloin stressaamaan numeroiden korottamisen kanssa ja aloin lintsailemaan. Kaikkein pahinta tässä varmaan oli se, että mä vaan ilmotin luokanvalvojalleni olevani sairaana tai jotain ja sit nukuin himassa tyytyväisenä. Tää toimi sillon, ku mutsi oli konttorilla, eikä kotitoimistolla. Sillon, jos se teki kotona duunia, ni mulla ei ollu mitään paikkaa, mihin olisin voinu mennä nukkumaan.
Tässä vaiheessa en edes huomannu olevani ahdistunu kunnolla. Ajattelin vaan, että stressaan ja et se menee omalla painollaan.
Marras-Joulukuun vaihteessa mun enkunmaikka lähetti mut kotiin, koska olin kuulemma tosi kalpee kasvoiltani ja huonovointisen näkönen. No mua oli väsyttäny koko päivän ajan ja jollain tapaa oli huono-oloki. Mun olo parani huomattavasti, ku pääsin himaan. Joulukuun aikana mulla tuli koulussa kesken tunnin sellanen fiilis, että oksennan ihan varmasti.
Tähän väliin pakko sanoa, et äiti ei ottanu mitään tosissaan. Se oli sitä mieltä, et stressaan liian kovasti ja mun pitää hallita stressiäni. Toinen ongelma oli se, et sen mielestä tää kaikki liitty mun diabetekseen, vaikka olin päivällä mitannu pelkkiä hyviä arvoja (koska olin itekki aatellu, et liittyy siihen). Sit se huus mulle monesti, että se passittaa mut sairaalaan, koska oon koko ajan sairas (!!??)

Se siitä ja loput kirjeessä. No nyt joulun jälkeen sitte näitä pahoinvointikohtauksia on tullu melkein päivittäin. Oon alkanu liittämään näitä kohtauksia jo tiettyihin tunteihin, esim. poikkeuksetta aina ennen ruotsintuntia mua alkaa oksettamaan ja sama pätee matikantunteihin. Tästä olis kiva päästä eroon, mut en tiiä miten. Oon koittanu ottaa rennommin, mut tänäänki istuin ruotsintunnilla toppatakki päällä, koska palelin ja mua oksetti ihan älyttömästi. Se on kauheeta, koska mun pitäis korottaa ruotsinnumeroa, eikä asiaa ainakaan auta se, et oon tunnilla ihan toimintakyvytön.

Oonko ainut, joka oikeesti kärsii tästä? oon ruvennu miettimään, et pitäiskö mun käydä jossain testeissä, et jos mulla on joku Didaskaleinofobia (koulukammo) tai alkava paniikkihäiriö? Näitähän on monia vaihtoehtoja, mut olis kiva saada tietää, et oonko vaan epäinhimillisen ahdistunu..?

When the sun shines it will shine out the clearer

En oo (jostain tuntemattomasta syystä) vieläkään päässy yli siitä Hobitti -kirjan lopusta. Kaiken lisäks Gandalf on viisas mies ja oon lukenu sen hienoja lausahduksia (jotka taitaa suurin osa olla Tolikienin omia?).

Mitä mun ja Fannyn suunitelmiin tulee, voisin tässä vähän valaista asiaa, koska en muista kirjottaneeni niistä mitään(?)
Eli; Alkuperäinen tarkoituksemme oli matkustaa heinäkuussa 2014 Uuteen Seelantiin viimisen Hobitti -leffan ensi-iltaan. Suuniteltiin kaikki jo valmiiks, kuinka me nukutaan sen punasen maton reunalla makuupusseissa, jotta saadaan kunnon näköyhteys näyttelijöihin. Inspiraatio tähän suunitelmaan tuli TÄSTÄ hemmetin videosta jonka aikana itkin.. Nojoo, en ees laskenu. No ne suunitelmat sit vähän kariutu, koska lennot sinne maksaa 1 500€ per henkilö, joten tuotaa..... Ellei me voiteta lotossa pääpottia, ni toi plani on tällä hetkellä "on hold".
Voi että oon jälleen viisas! Keksin nimittäin tänään, että me mennään Lontooseen! Halvemmat lennot, halvempi majoitus, heinäkuinen lämmin ilma ja siellä on ne näyttelijätki! +Peter Jackson jota haluun halata itkien ja kiittää siitä, et se on tehny niistä leffoista niin uskomattomia!
That's my plan!

Palautan nyt pääni alas pilvistä ja kerron teille vähän tän päivän tapahtumista.
Ensinnäkin ; Happy birthday ORLANDO BLOOM <3
Herranjestas, Orlando on oikeesti jo 36 -vuotias, vaikka muistan edelleen sen päivän, ku se täytti 30 ja minä +Fanny riehuttiin himassa ja oltiin ihan "hihhih" -fiiliksillä. Olin 10v ja Fanny 8v.

Menin nukkumaan viime yönä liian myöhään ja heräsin aamulla.. iltapäivällä joskus kahen aikaan. 14.20 isi tuli koputtamaan ovelle, et nyt se tuli hakemaan meitä sinne niille syömään. No arvatkaa olinko luullu, et se ilmottaa, ku se on tulossa :''D? No siitä sitte noustiin systerin kanssa ylös aika vauhdilla ja puettiin nopeesti päälle, ettei isin tartteis odottaa niin pitkään venaamassa meitä sen autossa.
Ruokailun jälkeen me mentiin kauppaan, koska minä ja Fanny ei todellakaan jakseta raahata kauppakasseja dösässä, varsinki, ku meijän rakas bussi kulkee tasan kerran tunnissa viikonloppusin ja kello kuuden jälkeen -_-' No meillä oli ihan 10€ fyrggaa, joten isi ystävällisesti (<3) makso meijän ostokset ja heitti meijät vielä himaan sen jälkeen!

Obsessed with The Hobbit

Päivää. Videopostausta en oo saanu aikaan, koska en kestaa tehä sitä, ku täällä on muita paikalla ja koska (insert some stupid excause here), (and here) ja tietysti (and here).
Eli oon oikeesti ollu vaan saatanan laiska ja osa mun lahjoista on lähteny kävelemään. Ehkä mä ryhdistäydyn ja postaan sit synttärilahjoistani (joita tulee oikeesti vaan yks) jotain kivaa. Mun Sweet 17 on siis 20.1 ^_^

Palatakseni otsikkoon, postaan teille muutaman kuvan ja jatkan sen jälkeen turhaa selittämistä.
- Kuvien laatu on täys 10++, koska systeri jätti kameran mutsin autoon ja mutsin auto on Helsinki-Vantaan lentokenttäparkissa c: <3 -_-

 

Luin ton Hobitti -kirjan loppuun viime yönä. Jos en olis (vahingossa) spoilaantunu Tumblrissa siitä, et mitä ton kirjan lopussa tapahtuu, ni olisin ihan varmasti järkyttyny syvästi. Okei, järkytyin kyllä nytki tai ainaki menin shokkiin, koska aloin itkemään ihan hysteerisesti ja itkin joku 10-15 minuuttia putkeen ja kirosin Tolkienia ja niitä, jotka on valinnu noi näyttelijät tohon Hobitti -leffaan. Jotkut saattaaki jo arvata mitä siinä lopussa tapahtu, mut ne jotka ei tiiä, ni parempi teille, koska sillon se kolmosleffa järkyttää teitä kunnolla.

Kaikenkaikkiaan rakastin tota kirjaa ja ne joita kiinostaa tietää mitä järkyttävää tossa kirjan lopussa oli, ni lainatkaa/ostakaa se ja spoilaantukaa kunnolla! 

Okei, tähän mä päädyin heti ku näin sen Hobitti -leffan ekaa kertaa. Tää on mulle niin perus, et rakastun johonki leffaan ja sit päätän ängetä sinne jonkun oman hahmoni sekottamaan pakkaa. No nyt mulla on tossa sitte Thorin Oakenshield (oik.) ja mun oma naishahmo, Amowiel Neithan. Älkää edes kysykö, et minkä takia tein siitä naisen just Thorinille HEHHEH koska se on aika ilmisevää, eiks jea?

Puhutaampa seuraavaks tästä kuvasta. Toi mies (oik.) näyttää huoh ihan naiselta, koska sen kaulasta tuli niin pirun pitkä jne. Kyseisessä kuvassa on siis mun rakkaan hahmoni vanhemmat, Merena Moonchild (kääpiö) ja Ríon, High King of the Elves (haltija, obviously). Noiden vanhempien piti olla ihminen ja kääpiö, mut sit kelasin, et ei se oo mahollista, koska jos Amowiel on haltija ja se on kääpiötä lyhyempi, ni mitä helvettiä?

Jos joku teistä seuraa mun Tumblria, ni ootte varmaan huomannu, et se on täynnä Hobitti -postauksia? #SorryNotSorry <3
Meen nyt jatkamaan ton mun fanficin kirjottamista, joten palaan taas asiaan joskus. Hyvää pävänjatkoa.

Be proud of who You are - The Hobbit

Postasin viimeks ennen joulua, joten mulla on perjaatteessa joululahjapostaus tekemättä. Voisin tehä sen videolle, jos jotakuta kiinostaa?

Oon soittanu tätä biisiä replaylla joku 5h, koska tää on mun ehdoton uus rakkaus!
Voisin tähän laittaa nyt lyhyesti kuulumisia jne, jotta tiiätte mitä mun päässä liikkuu tällä hetkellä.

Aluks; Joulu meni about silleen miten viime postauksessa olin kirjottanukki. Lukuunottamatta tota jouluaattoa, koska me jouduttiin Fannyn kanssa siivoomaan kissankusia mutsin huoneen nurkasta varmaan tunnin verran ennen lahjojen avaamista. Okei oli siinä seki, et Fanny koitti epätoivosesti sytyttää saunan. (LUE! Meillä EI ole sähkösaunaa).
Mun loma on kulunu pääosin Lord of the Rings'sin parissa, koska me käytiin kattomassa se Hobitti -leffa. Jos joku ei oo vielä nähny sitä, ni nyt kipinkapin kattomaan se!! Nojoo, ton leffan jälkeen siis katottiin systerin kanssa kaikki kolme LOTR -leffaa putkeen yöaikaan ja itkettiin ekassa + VARSINKI kolmannessa, mut kakkosessa ei taidettu itkee kumpikaan yhtään.
Anyway, eilen käytiin kattomassa Hobitti uudestaan, koska se on hyvä leffa ja koska Thorin <3 No sen jälkeen ajauduin sitte Tumblrin ihmeelliseen maailmaan ettimään kuvia, koska sieltä löytyy niitä parhaiten. En mä tajunnu ollenkaan ajatella sitä, et todennäköisimmin sieltä tulee jotain spoilausta vastaan. No sieltä kuitenki tuli spoileri liittyen kolmanteen leffaan. Suoraan sanoen mä olin jollain tapaa osannu odottaakki sitä, et niin tulee tapahtumaa, mut kuitenki menin sekasin ja aloin itkemään, koska oon tällanen omituinen ihminen.
Olin ajatellu, et luen sen "The Hobbit" -kirjan, mut nyt en oo varma ees, et haluunko mennä kattomaan sitä kolmatta leffaa, koska en varmaan itkultani nää mitään. Uskon kuitenki, et käyn kattomassa sen ja sit itken ja tunnen ihan helvetinmoista järkytystä ja VARMASTI tulee oudon tyhjä olo, ku mietin sen jälkeen, et "Tähän se loppu".