People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

torstai 8. tammikuuta 2015

Hope in Front of Me

"Siinä mä istuin autossa koulun pihalla.
Vilkaisin vikaa kertaa sitä isoa kolkkoa rakennusta ja taputin mun vieressä olevaa laukkua.
Se oli täynnä mun kaapista tyhjennettyä tavaraa.
Hymyilin hitaasti ja peruutin pois."



Paljon on ehtiny tapahtua sitte viime lokakuun, jollon viimeks päivitin asioita.

Pikakelausta marraskuuhun; Siinä kuukauden alussa varmistin paikkani Lontooseen, viimisen Hobitin ensi-iltaan – siihen maton reunalle tietysti (johon en loppujen lopuks sattuneista syistä päässy, mut siitä enemmän kohta). Sain ekan virallisen palkan ja sen jälkeen olinki ihan helvetin peeaa, koska maksoin mun ja mutsin lennot, sekä hotellin.
Tässä vaiheessa kuukautta (n. puolessa välissä) mä rupesin ajattelemaan tarkemmin mun opiskeluja; Mitä vittua mä teen? Miks kidutan itteäni paikassa, jonne meen vaan sen takia, et mutsi on himassa, enkä voi jäädä nukkumaan. Keksin tosi paljon verukkeita, ku tulin aikasemmin himaan (mm. ope oli kipeenä, opeilla oli joku kokous, tuli vaan kuulutus... *mussunmussunbullshit*)

Kävin systerin kanssa NU'ESTin (ainoo korealainen bändi, jota fanitan ihan kunnolla) keikalla Nosturissa ja sit juhlin tasa-arvoisen avioliittolain läpimenoa!
Vahdin myös 10v pikkusysterin kaverisynttäreitä ja se onki ihan oma lukunsa. Kuinka voi olla olemassa niin helvetin ärsyttäviä penskoja??!


Joulukuuhun.
Alotin joulukuun ilosesti Lontoossa mutsin kanssa. Oltiin siellä 1-2.12 ja vaikka en nähny yhtä ainoota näyttelijää f2f, sain niiltä isoilta screeneiltä joitain kuvia ja loppujen lopuks kävi vielä niin, et mun olis kannattanu olla "green carpetin" toisessa päässä, koska Benedict Cumberbatch oli sinne jääny juttelemaan joidenki niiden kanssa, jotka ei ollu päässy maton reunalle.
Josta päästäänki siihen minkä takia mä en sinne päässy. Siellä paikanpäällä oli jaettu vihreitä rannekkeita sunnuntaina ja vaan niillä rannekkeilla pääsi sinne maton reunaan. No kas kummaa, me saavuttiin äidin kanssa vasta maanantaina. Mä olin tietysti ihan rikki sen jälkeen, mut nautin parhaani mukaan siitä, et sain kuulla ihmisten äänet ja nähä niitä siitä ruudulta ja olla 10 metrin päässä mun suurimmasta idolista, Lee Pacesta, vaikka siinä oliki sellanen 2 metrinen musta aita näköesteenä.

En varmaan koskaan oo saanu yhtä hyvää kuvaa keikalta.

10pv permannon eturivi ja Enrique Iglesias! Mentiin Villen kans kattoo Enriquee, koska se ei oo ikinä aikasemmin ollu missään keikalla ja jumalauta jätkä huus melkein kovempaa ku minä :'D Se oli kyl yks maailman parhaista keikoista, mut Enrique onki ihana ja kriitikoista ei välitetä, koska ne on vitun kusipäitä.
15.12. Päätin lopullisesti lopettaa lukion. Äidille oli sinänsä helppo selittää, mut isille selittämistä jännitin aivan perkeleesti jo muutaman päivän etukäteen. Se oli kuitenki yllättävän hyväksyväinen sen asian suhteen, eikä alkanu mutisemaan mitään vihasesti, kuten olin pelänny. Se oli helpotus.
Nyt käyn vaan töissä ja nautin mun vapaudesta. Tää käy mulle hyvin. Varmaanki alotan opiskelut Otavan opiston nettilukiossa, ku vaan jaksan.

Joululahjoista sen verran, et sain faijalta A3 kokost piirustuspaperia (<3), koko The Maze Runner -sarjan ja Fryn Aikakirjat -nimisen kirjan, jota oon todellaki toivonu! Mutsilta sain ihanan baseball-takin ja suvulta tuli kirjaimellisesti pelkkää rahaa! (lukuunottamatta faijan sukua, joilta ei tullu yhtään mitään). Villeltä sain kaikkee ihanaa :33

Ennen jouluu käytiin systerin kans kattomas Mockingjay pt. 1, koska se oli tullu joululoman ajaks asumaan tänne Espooseen sielt Rautalammin hyisestä kylmyydestä.
26.12. Vittu mä itken vieläki enkä todellakaan oo päässy yli kaikesta. Siis joo kävin systerin kanssa kattomassa vikan Hobitin, koska olin ostanu 60kpl nenäliinoja ja molemmat oli valmistautunu siihen henkisesti. Paskaa. Siihen ei pysty valmistautumaan. Mul oli yli 2 vuotta aikaa enkä silti ollu valmis siihen kokemukseen. Itkettiin molemmat vaan niin maan perkeleesti, et ei hallelujah. En spoilaa, mut jumalauta.
Sit kävin kattoo sen 2 päivän päästä Villen kans uusiks. Itkin sillonki, mut Ville itki viel enemmän (HUOM! 7 nenäliinaa) ja sit kävin kattoo sen mutsin kans ja itkin sillon. Itken vieläki ku ees nään sen trailerin ja oikeesti en ees tiiä mitä teen elämälläni :''))))

Anyways, 27.12. lähettiin muuttamaan systeriä Rautalammille; vanhasta kämpästä uuteen. Se uus asunto on ihana ja saatan ottaa siitä jotain kuvia, ku lähen siellä käymään 13.1. Sinne se aikoo sit ottaa koiran ja elää sen kans onnellisesti.

Täs Tammikuussa ei oo toistaseks ollu mitään erikoisempaa; töitä, töitä ja vitusti töitä (=hyvä liksa helmikuus). Hyvää vuodenalkua vaan kaikille!

(Ps. Voin tiivistää vuoden lopun aikalailla tähän)