Colors of My World

"Kolmet harmaasävyiset silmäparit tuijottivat mua seinältä, kunnes kyllästyin välittämään siitä tunteesta, et mun pitäis piirtää jotain.

Kolme vuorokautta kestäny Glee maratoni läheni kolmannen kauden ensimmäisiä jaksoja ja mun vieressä odotti kasa puuvärejä, joilla olin vaan muutamaa tuntia aikaisemmin piirtäny ja värittäny Frozenin Elsan.

Lopulta vedin syvään henkeä ja avasin Googlen"

Klaine (Kurt + Blaine) oli mun ekoja gayshippejä, vaikka alotin Gleen kattomisen virallisesti vasta muutama päivä sitte.

Oon pitkään ollu mustavalkosten (tai oikeelta termiltä harmaasävyisten) piirrosten kannalla, koska niitä on ollu helpompi luoda. Eilen kuitenki piirsin Frozenin Elsan, koska niin moni muuki on piirtäny sen. Halusin tehä sen työn värillisenä, koska mustavalkosena kyseinen piirroshahmo ei olis päässy oikeuksiinsa.

No sitte tietysti onnistuin kuvan tekemisessä ja innostuin ihan helvetisti, joten avasin Googlen ja aloin ettimään sopivaa mallikuvaa mun Klaine -piirrokseen. Löysin pari hyvää, mut päädyin loppujen lopuks tähän kuvaan, jossa Kurt ja Blaine ei oikeesti ollu noin lähekkäin.

End of story.

Mitä mulle nyt muuten kuuluu, niin koeviikko on ollu yllättävän rento, vaikka tänään pänttäänki vikat matikat ihan hirveellä panostuksella, koska huomenna olis eessä koe. Onneks oon tajunnu ainaki jotain ja rukoilen, etten saa tällä kertaa nelosta.
Ja jos saan, ni pääsisin ainaki uusinnasta läpi...

If I could just ONCE do something right?

"'I'm a devil disguised as a human being'

Ihmiseksi naamioitunut paholainen oli mun ainoo ajatus tänään aamulla, kun loin katseeni peiliin.

Koko neljäs jakso on ollu alusta alkaen pelkkää alamäkeä. Kellekään en oo asiasta sanonu mitään, vaikka olis mahdollisesti pitäny.

Lopulta mä jäin seisomaan pimeyteen"

Äidille en varmasti kerro. Se pitää mua muutenki laiskana paskana ja huutais vaan, että "Lopeta sitten se vitun opiskelu ja mee siivoojaksi!!!"

- Suutun siitä aina, koska tiiän, että se puhuu totta.

Opon kanssa pitäis keskustella, mut oon lykänny sitä niin paljon ku mahollista. En haluu kuulla sitä "ehkä lukio ei ole sun paikka" -puhetta.

- Se nyt taas ei pidä paikkansa, koska amis nyt ei ainakaan ole. Mulla on vaan ollu muita huolia ja ongelmia.

Isille en myöskään voi kertoa, koska loppujen lopuks äiti kuulis siitä. Se vaikuttaa aina loukkaantuvan ihan hirveesti, jos kerron jotain isille, mut en sille.

- Musta puolestaan on hienoa, et oon voinu ruveta kertomaan isille enemmän mun huolista!

Psykiatri ei oo vaihtoehto. Mun käynnit siellä loppu viime kertaan, koska ikä tuli vastaan.

- Hei vaan 18v!

Oon koittanu psyykata itteäni kaikenmaailman unelmilla ja voimabiiseillä, mut mun elämä tuntuu valuvan hiekkana mun sormien välistä

Loppujen lopuks meijät on luotu saman kaavan mukaan: Synny > Opiskele > Hanki duuni > Vietä eläkepäivät > Kuole.

Siltä ei pakene kukaan.

I know Nothing at all

"Yskin, köhin ja kuulostin vanhalta - todella vanhalta - mieheltä.

Koitin vastata kaikkeen lyhyesti, jottei mun kurkku syttyis välittömästi liekkeihin.

Kuudennen kaakokupillisen jälkeen lopetin yrittämisen ja totesin, et en voi asialle mitään"

Mulla on ollu ihan tajuton yskä nyt muutaman päivän ajan ja mun ääni matala, sellanen muriseva oikeestaan. Musta tuntuu, et joka hengenvedolla joku raapii mun kurkkua kynsillään ja sit mun on lopetettava hengenvedot puoliväliin.
Mul ei oo koskaan ollu näin kovaa kurkkukipua.

Asiasta kukkaruukkuun; en oo aikoihin kirjottanu mitään muuta ku random paskaa ja jauhanu samoja asioita, sekä tylsistyttäny itteni omilla teksteilläni. Siispä päätin nyt tässä, et puhun jostain muusta.

Mun elämä on ollu viimeset 3 kuukautta yhtä vuoristorataa. Toisina päivinä kaikki on menny jees, oon hymyilly ja mutsin kanssa on menny hyvin.
Sit on 70% niitä päiviä, jollon mä huudan äidille ja riitelen sen kanssa jostain. Yleensä siitä, et kulutan liikaa rahaa, oon laiska paska jne.

Todennäkösesti riitelisin isin kanssa ihan yhtä paljon, mikäli olisin asunu sen kanssa viimeset 7 -vuotta saman katon alla 24/7.

Eilen olin Jorvissa diabeteskäynnillä ja sain puhtaat paperit - toistaseks. Olin onnellinen siitä ja sit sen jälkeen odottelin mutsia siinä pihalla.
Samaan aikaan soittelin sitte korjaamoon, että voisko mauton hakea jo päivää ennen (alunperin se piti hakee tänään). Mulle sitte vastattiin, että ei, koska siitä oli löytyny jotain muuta vikaa, ku vaan se minkä vuoks se sinne hinautettiinki viimeks.

Pitkästä aikaa mä romahdin ihan kyyneliin asti sen puhelun jälkeen. Vajosin polvilleni siihen maahan ja yks ohikulkija kysy, et oonko ok? Vastasin tietysti kyllä, koska mulla ei oo tapana kertoo vieraille tällasia asioita.

Istuin sitte siinä sivukiveyksellä ja itkin. Kelasin niitä asioita mitkä tekee musta paskan ihmisen: En osaa tehä mitään muuta ku tuhlata/ruinata rahaa, oon vitun laiska paska, en tiiä mitä teen mun tulevaisuudella, enkä tuota kellekkään iloa.
Sit itkin sitä, et minkä takia mun faija on ainut eroperheen isä, joka ei maksa lastensa kustannuksia 50/50 äidin kanssa.

En kans tiiä mitä teen seuraavan kerran, ku toi mauto hajoo. Menin nimittäin huutamaan äidille, et seuraavalla hajoomiskerralla se hinataan suoraan kaatikselle.
Kadun vieläki mun sanoja, mut tiiän, et se olis oikein. Mulle vähän sama, ku eutanasia eläimille.

Viikonloppuna olis ajotunteja 2h ja lauantaina meijän 3 sisaruksen yhteiset synttärit. En tiiä mitä siitäki tulee, koska en oo yhtään juhlatuulella.

You are my personal Jesus

"Kylmät väreet hiipi mun selkäpiitä pitkin ylöspäin ja kyyneleet valu silmäkulmista poskille.

Ihmiset laulo ja hän puhui aina välillä tosi nätisti yleisölle - omille faneilleen.

Se oli parasta mitä olin koskaan kokenu"

Videohan ei ole mun kuvaama, koska luoja jos olisin ollukki noin lähellä... :3

Eilen 8.3 olin Hartwallilla kuuntelemassa 30 Seconds To Mars'sia.

En voi muuta sanoa, ku et tää oli tähänastisista keikoista paras missä oon koskaan ollu. Yleisö oli täysillä mukana, Jared osotti kuinka paljon se Suomea rakastaa, Shannonille laulettiin suomeks synttärilaulu ja ihan lopussa lavalle pääs 30-40 ihmistä permantolaisten joukosta.

Tätä ennen lavalle nostettiin muita ihmisiä, jotka sitte alotti tän suuren joukon pääsyn sinne Jaredin, Shannonin ja bändin seuraks. Voin sanoo, et olin aika helvetin kateellinen niille ja totesin, et ens kerralla permanto ja sit jonotan vaikka sen 9h, kunhan pääsen eteen c:

Nää ihanuudet oli 3 päivää Suomessa, koska ne oli perjantaina jakamassa yhen Emma -palkinnoista Barona Areenalla, Espoossa <'3

Kaiken kaikkiaan aika ikimuistonen alotus keväälle. Nyt vaan vaihdetta silmään, ajokorttia käteen, suunitelmia kesälle ja elämää järjestykseen, ni oon onnellinen.

1# Shannon & Jared Emma gaalassa 7.8.2014
2# FinlandLovesMars 30STM'in instasivulta. Kuva by @miert81
3# Selfie lavalla :3 Kuva by @samuelii & tänki 30STM repostas omaan instaansa!
4# Kuva Jaredin instasta tältä päivältä :3 "Me in beautiful FINLAND. Xo"

Elokuvapuheenvuoro

"Vedän syvään henkeä ja siitä huolimatta, et mun selkää pitkin valu kylmä hiki, posket punotti ja tuntu kuumilta.

Puristin huulet yhteen mahdollisimman tiukasti ja koitin rauhottua. 'Kaikilla muillaki on menny hyvin', toistin ittelleni ja kävelin luokan eteen lappu tiukasti kourassa"

Keskiviikkona on mun ensimmäinen kerta esittää yksin jotain tän luokan edessä. Näiden uusien ihmisten silmien alla.
Mun mahassa kiertää tälläki hetkellö, koska tiiän jo valmiiks odottaa sitä tapahtumaa keskiviikkona.

Mä en oo koskaan ollu hyvä puhumaan ihmisten edessä - lukuunottamatta niitä paria ekaa vuotta ala-asteella, ku mä en vielä tienny miten julmasti ihmiset kuiskii, kattoo ja nauraa sulle.

Kymppiluokalla kerroin jokaiselle opettajalle meneväni paniikkiin, jos joudun jotain esittämään, enkä sit joutunu onneks. Yläasteella muutaman kerran meinasin saada ihan täyden paniikkikohtauksen, ku mut kutsuttiin eteen pitämään jotain esitelmää.

Huono itsetunto, paskat koulut ja luokkakavereiden katseet, ni siitä se kauhu sit lähtee.

 Toivottavasti tällä kertaa menee paremmin.