This morning

Aamulla heräsin tyhjään fiilikseen ja siihen, et mulla oli edelleen puhelimen nappikuulokkeet korvissa. Niistä soi erittäin kirkkaasti Nickelbackin 'Lullaby' -niminen biisi. Kaivoin puhelimeni mun tyynyn alta ja lähdin keittiöön. Avasin jääkaapin ja mulle tuli heti sellanen fiilis, et en voi ottaa mitään, joten vedin sitte Bonaquan sitruuna-lime vissyveden ulos ja kaadoin sitä vähän lasiin. Join sen ja istuin hetken aikaa keittiön lattialla tuijottaen historian kolmoskurssin kirjaa, joka kurkisti keittiön pöydältä "Sinun pitää lukea minut" -ajatus leijuen ilmassa. En oikeesti tehny muuta ku huokasin ja palasin sohvalle mun rakkaan koneen kanssa. Tässä mä nyt oon istunu kuunnellen angstista musiikkia koko aamun.

Tästä päivästä piti tulla hyvä ja silleen, mut musta tuntuu, et en haluu lyöttäytyä ylimääräseks pyöräks kenenkään mukaan, joten ehkä meen suihkuun ja otan sen historiankirjan käteen ja alan lukemaan. Luen sitä sitte iltaan asti, kunnes lähdemme äidin ja siskon kanssa leffaan. Mikäli rahatilanne niin sallii.

Anteeks lyhyt ja tylsä postaus. Mä koitan keksiä jotain josta voisin kirjottaa niin inthimosesti, et teitä kiinostais. Ja hei kiitos kaikki; Mulla on 64 (!!!) lukijaa !!! :)

It's me against them all

HUOM! Tämän kirjoituksen kirjoitin eilen, mutta tapani mukaan en julkaise kahta postausta yhden vuorokauden sisällä.



Näitä päiviä mulla ei oo hiihtoloman jälkeen ollukkaan. Ei, kaikki ei voi koko ajan täydellistä ja ehkä mä jumituin liikaa siihen euforisen lempeeseen fiilikseen, joka sai mut nousemaan ilmaan - ainakin kuvainnollisesti. Luulin hetken aikaa olevani kaunis. Kunnes mun sisko onneks palautti mut maan pinnalle muistuttamalla mua siitä, että oon ruma ja lihava. Sen jälkeen äiti yhtyi asiaan, että kun saan pois 10 kiloa, niin alkaa näyttää paremmalta.
En kiistä ettenkö vois laihtua vaikka 20 kiloa, mut se vaan jotenki romahdutti mun mielialaa. Musta on alkanu myös tuntumaan siltä, etten osaa puhua äidilleni enää. Musta tuntuu, et isille osaan puhua jo vähän helpommin ku aikasemmin, mut mutsin kanssa on alkanu menemään siihen suuntaan, et saan koko ajan varoa sanomisiani. Sit jos se huutaa mulle ja huudan takasin, ni se uhkaa heittää mut isille asumaan, koska en osaa käyttäytyä. Miten se kuvittelee, et selviän hengissä, jos en edes kerran kuukaudessa saa huutaa keuhkojani tyhjäksi?

Voiko olla mahdollista, et mun sisko ja mutsi tykkää purkaa pahaa oloaan haukkumalla mua? Ei, en haluais ajatella silleen, mut sillon tällön tulee sellanen fiilis, että nyt kyllä vittu.......
Kirjotin yhden englanninkielisen tekstin (koska englanti kuulostaa kauniimmalta) ihan tästä fiilisten pohjalta ja taidan laittaa ainakin osan siitä tähän. Ihan vaan teitä varten.

Sometimes I just want to run, run away from everything. From everyone.
What would it feel like? To see your parents crying on your grave. What would it do to your soul, to yourself?

"It's us against The World, you and me against them all"
What if I feel like it's me against The World? Or rather me against you, my body.
I want to feel that feeling when you feel you are really worth it. You don't feel like a trash. You don't hate yourself.

No-one knows how much it hurts. They don't know how many times I have wanted to smash that mirror into thousand pieces. Just to make sure I can't see myself anymore.
My sister secretly hates me, but I deserve it. I haven't done anything to deserve her respect anyway.
I'll just always be that one fat big sister to her. Nothing more.

The days we were friends are long gone and these dark clouds have covered the sun.
I wanted to tell the world that I'm okay, I'm doing fine - really fine, but then that feeling crashed down.
I want to take that knife and make my wrists bleed again. I want to feel alive again.
I want to take that fake smile away and show all my pain to the world.

We Are Glamily

Perjantaina oli Adam Lambertin keikka Hartwallilla. Meikäläinen oli systerin kanssa siellä permannolla ja tunnelma oli ihan mahtava!! Tässä alla nyt video, jossa on kuvia ja videoklippejä, joita otin siitä keikasta.
HUOM! Toi myöhempi "Mitä kuluu Adam" on moka, koska Adam sanoo siinä "Hyvää kuluu Adam", eli niinku vastaa itselleen.



Tänään lähettiin systerin kanssa Stadiin tapaamaan Hannaa ja Kataa ja osittais stalkkaamaan Adamia ;D No oltiin siellä sitte silleen kivasti kahen jälkeen, mut onneks Adam poistu hotelli Kämpistä vasta 14:45, joten saatiin muutama kuva. Ainoastaan yks on sillein julkasukelponen, joten laitan sen tähän.

Tässä nyt tän päivän postaus. Videon lataaminen YouTubeen kesti 210 minuuttia eli 3h 30min. Siks en saanu sitä postattua tänne eilen.

"Nostan sinut jalustalle ja teen hyvän teon" - Mielipidekirjoitus

Tämä on mielipidekirjoitus asiasta, joka tuli tänään ilmi. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta koska kirjoitan tästä aiheesta hyvin intohimoisesti, joku saattaa loukkaantua. Tämä on kuitenkin minun henkilökohtainen mielipiteeni ja toivon teidän kunnioittavan sitä.

Alussa tuo teksti, koska jotkut eivät tunnu ymmärtävän asiaa. Sitten aiheeseen.

Miksi joitakin ihmisiä nostetaan jalustalle?
Tänään törmäsin kyseiseen aiheeseen ihan sattumalta herättyäni neljän tunnin päiväuniltani erittäin virkeänä ja hyväntuulisena. No se siitä hyväntuulisuudesta, sillä törmäsin erääseen julkaisuun facebookissa jossa yksi henkilö nostettiin jalustalle, kaikkien muiden yläpuolelle. Hänestä tehtiin suorastaan Belieberistä paras ja se, joka ansaitsee "eniten" nähdä Justinin.
Ennenku käsitätte väärin; On hienoa, että ihmiset haluavat auttaa jotakuta toista toteuttamaan unelmansa sen sijaan, että ajattelisivat omaa napaansa, mutta "Tiiän, että täällä on yks tyttö joka oikeesti haluaa sitä, enemmän !" - Mikä luokitellaan sellaseksi, että haluaa jotain enemmän? Tiedän, että täällä Suomessa on parikin sellaista tyyppiä, jotka ottaisivat vaikka syövän, jotta he pääsisivät tapaamaan Justinia (ookoo, tiiän, et toi on oikeesti TODELLA liiallisuuksiin menemistä), mutta mun pointti on tässä se, että melkein kaikki meistä ajattelevat haluavansa jotain asiaa enemmän kuin toiset. Ja tässä kyseisessä Belieber -fandomissa jatkuvasti hehkutetaan, kuinka kaikki ovat samanarvoisia. Mutta ovatko kaikki sitä oikeasti?

Ajatushan on alunperin kaunis ; "Haluan auttaa hyvän ystäväni tapaamaan Justinia, sillä hän on auttanut minua ja muita vaikeina aikoina". Tosiasiahan on, että minä en oikeastaan tunne kyseessä olevia ihmisiä, enkä tiedä mitä "esiripun takana" on tapahtunut. Jos tarkastellaan asiaa toiselta kannalta, eivät hekään tiedä kuinka paljon verta, hikeä ja kyyneliä muut Belieberit ovat Justinin takia vuodattaneet. En voi käyttää itseäni esimerkkinä, koska silloin minut luokiteltaisi välittömästi itserakkaaksi paskaksi (vaikka olette varmaankin jo tehneet niin), mutta sen voin sanoa, että maailmassa, jopa Suomessa, on ihmisiä, joiden tiedän tehneen kaikkensa päästäkseen pelkästään keikalle - vaikka kauimmaiseen yläkatsomoon - vain nähdäkseen monivuotisen idolinsa.
Loppujen lopuksi voin vain todeta, että ajatus on kaunis, mutta välttääkseni eturistiriidat, jätän osallistumatta säilyttääkseni Twitterini spam -puhtaana. Ja vielä se, että olen itsekkin ollut Justinin vierellä "since that With You cover", joten eikö minullakin olisi oikeus tavata hänet?


Tästä tulee paskaa niskaan, mutta olen varautunut siihen henkisesti. Oikeesti en oo varautunu ja tunnen KAUHIAN piston syämmessäni jos joku miulle vittuilee tästä :( Okei, I need to get real.
Menen aloittamaan jatkamaan tuota Wienin kongressista kertovaa esseetäni. Sit olis vielä se yks äikän projekti ja kielenhuoltomoniste ja mulle alkaa tulemaan ihan tosissaan kiire niiden kanssa.

Nothing to tell

En oo taas hetkeen postannu mitään, koska mulla ei oo yksinkertasesti ollu mitään asiaa. Ainakaan mitään mielekästä. Tai mitään julkasuun kelpaavaa.
Tää on ollu tätä samaa kouluun raahautumista joka aamu ja oon meinannu nukkua pommiin eilen, sekä tänään. Onneks mulla on pikkusisko, joka pitää heittää kouluun ja joka herää jollain ihmeen tavalla helkkarin aikasin. Tai ainaki aikasemmin ku minä. Normisti mutsi on potkimassa mut ylös kouluun, mutta koska hän on työmatkalla ja palaa vasta perjantaina, mun on ollu pakko koittaa selvitä herätyskellon kanssa. Se paha puoli tossa on, et torkutan sitä kahesti ja sit vajoon jotenki niin syvään uneen, et en enään herää siihen kelloon. Seuraava herätys on se, ku systeri tulee mun sängyn (sohvan, hehheh) viereen seisomaan ja tokaisee, et 15min, ni pitää lähteä. Siinä vaiheessa jopa mä nousen vauhdilla ja alan ettimään vaatteita ihan puoliunessa. Se mikä asiaa auttaa, on se, et melkeen nukun seuraavan koulupäivän vaatteet päällä, koska täällä on niin saatanan kylmä, et istun dataamassa mutsin topattu raksahaalari päällä. Voitte kylä kuvitella.

Loppuviikon ohjelma on sitte jo vähän kiinostavampi. Sen lisäksi, että mulla on huomenna Stadissa hammasoikoja ja torstaina Diabetes -seurantakäynti, perjantaina on kauan odotettu Adam Lambertin keikka ja meikäläisellä on elämäni ekat permantoliput!! Siskon kanssa oon sinne menossa ja aika mielenkiintostahan tästä on tulossa, koska me mennään jonottamaan sinne pakkaseen jo ajoissa. Ehkä laitan mutsin raksahaalarin päälle?
Sit jos palataan vähän masentavampiin asioihin, ni tää mun "pää pilvissä" tunnelma on alkanu hiljalleen laskeutumaan ja koeviikko lähestyy uhkaavasti. 26.3 täytyy palauttaa eräs kirjaesitelmä ja kielenhuoltomoniste. Ja mä en tietenkään oo edes alottanu niitä. Kaiken lisäksi Wienin kongressista kertova esseeni on pahasti aikataulusta myöhässä. Siis sen kirjottaminen, koska palautus on (viimeistään) koeviikolla.

En keksi mitään kirjottamisen aihetta tai postausaiheita muutenkaan, joten jos tulee ideoita, ni mieluusti otan niitä vastaan! Videopostauksia en enää tee, koska sen verran tuli tökeröä palautetta, et ei hirveesti huvita lukee sellasta uudestaan. Ja sit ne jotka nyt tietää mun Tumblrin, ni paljastakaa ittenne, nimittäin siellä on tullu kivaa kommenttia anonyymeiltä. Mikä teijän ongelma on? Ihan tosissaan nyt.
Ainiin, paljon onnea sinne NYC'iin isi!<3

Kivinen tie itsenäistymiseen

Just eilen illalla pääsin hehkuttamaan äidille, et mulla ei oo ollu hiihtoloman jälkeen yhtään sellasta päivää, et haluisin vaan käpertyä peiton alle ja itkeä. Noh, tänään siihenki tuli muutos (kiitos äiti, rakastan sinua <3)
Okei, kysehän oli oikeesti vaan vastuun ottamisesta, koska olin unohtanu peruuttaa kampaaja-aikani rahapulan takia ja sit tossa heräsin ihan tyytyväisenä ja äiti totesi välittömästi, että mun pitää soittaa sinne, koska siltä oli tullu viestiä koskien tuota kampaaja-aikaa. Se oli häpeällistä, helvetin häpeällistä ja koska oon kauhee itkupilli, ni jouduin puremaan koko ajan huultani, etten olis oikeesti alkanu itkeä siinä puhelimessa. KUINKA SÄLITTÄVÄ VOI IHMINEN OLLA???!!
Anyway, teoriassahan tää oli ihan hyvä opetus mulle siitä, et en enään koskaan tilaa kampaaja-aikaa, ellei isäni maksa :) <3 (Tää oli täs vähänniinku vihjeenä, *vinkvink*)

Viimeks postasin vaan siitä, kuinka hyvällä tuulella olen ja kuinka kaikki menee kivasti. Paitsiet valitin kyllä siitä mun Mauto -asiasta, joka on ratkastu, sillä pääsen jälleen ajamaan lämpimään autotalliin.
Mut sit tää pääasia, josta halusin puhua (pyytää neuvoa teiltä) on se, et en tiiä kuinka pyytäisin rahaa isältäni. Joo, olen säälittävä, koska elän vanhempieni kustannuksella (en oikeesti, niiden kustannuksella eläminen on normaalia), mut ihan tosissaan tartteisin rahaa ton mopoauton uusiin kesärenkaisiin ja huoltoon, johon sisältyy aika kivan kokonen lista asioita. Oon joskus isiltä rahaa pyytänykki, mut pelkään jotenki, et se luulee mun ajattelevan sitä vaan sellasena "rahansaantiautomaattina", et aina jos äidillä ei oo rahaa tai on joku isompi maksu, ni sit käännyn sen puoleen.
En tiedä mitä isi ite ajattelee asiasta, mut oon miettiny, et pitäiskö mun puhua sille asiasta, et mitä se luulee/ajattelee? Mä kuitenki käyn sen luona nykyään ihan kivan pitkiä aikoja, koska tarviin aina välillä rauhottumispaikkaa tän kaiken muun paskan keskeltä.
Ihan tosi, on mullaki ongelmat.

Let My Heart Speak Louder Than My Head

"Äiti, must tuntuu, et mun suu repee kohta, ku hymyilen niin leveesti" 
"Pakko sanoo, et en olis koskaan uskonu viihtyväni koulussa näin kovasti" 
"Alan olee aika professional näiden puheenaiheiden keksimises, hehheh"
- Siinä oli muutama lainaus mun tekstiviesteistä, joita oon äidille lähettäny varmaan tusinan aina koulupäivien aikana.

...mun suu ihan oikeesti varmaan repee kohta, koska hymyilen nytki. Onneks toi pahin talvi on silleen menny ohi, et mun huulet ei oo enää niin rohtuneet, et hymyillessä ne repee tosta keskeltä, mis on toi "halkeemakohta." Koulussa oliski tosi ihana, ku hymyilis ja yhtäkkii huuli alkais vuotaa verta.
Anyway, muutamat ainaki tietää, mikä mua hymyilyttää ja antaa sen nyt pysyä salaisuutena tän blogin puolelta, koska se on sellanen kiva asia ja mulle on monet tullu valittamaan, että oon liian avoin täällä netissä. Jos teitä ei kiinosta lukea tätä mun "päiväkirjaa", ni älkää lukeko ja eksykää mielummin johonki persoonattomaan massablogiin (no offence).

 

Sit takasin maanpinnalle. Oon ollu viime torstaista lähtien isin luona ja toi mauton käynnistäminen on ollu ihan helvettiä. Perjantaina se lähti justjust käyntiin kuudennen käynnistyskerran jälkeen, vaikkei se ollu ollu ees lämmityksessä. Maanantaina se oli ollu 1h 15min lämppäripiuhassa kiinni, mut neljännentoista käynnistysyrityksen jälkeen alko akkuvalo palaa ja käynnistysteho hiipua. Olisko ollu yheksäs käynnistyskerta, ku aloin itkemään epätoivosta (tiiän, oon ihan törkeen säälittävä, mut älkää välittäkö) ja löin kädet siihen rattiin. Sit ne muutamat vikat kerrat käynnistin ja itkin, kunnes lopulta vaivuin niin kovan turhautumisen (tai vittuuntumisen oikeestaan) alle, et aloin itkemään aivan täysillä. Löin sitä rattia ja itkin vaan, koska olin koulusta muutenki 5min myöhässä siinä vaiheessa. Sit pyyhin mun kyyneliä, otin laukun ulos, suljin sen kuskinpuoleisen oven, lukitsin sen, laitoin laukun maahan, vedin syvään henkeä ja karjasin ihan vitun lujaa potkaistessani sitä vasemmanpuoleista takarenkaan kumiosaa. Paskasekshan mun kenkä siitä tuli, mut fuck it.

Onneks isi oli vielä himassa siihen aikaan, koska sen piti heittää mun pikkusysteri kouluun 9.55 ja kello tais olla 8.25 siihen aikaan. Mä sitte iskin avaimen tohon etuoven lukkoon ja avasin sen. Seisoin tossa tuulikaapissa itkien hetken aikaa ja löin mun paljaan nyrkin tohon puiseen ovenkarmiin. Sit isi tuli ihan huolissaan tohon ja kysy, et mitä oli tapahtunu. Selitin sille ja se oli huojentunu, koska se oli kuulemma luullu, et olin joutunu kolariin tai jotain. No sit olin 20min myöhässä ekalta tunnilta, mut selvisin sinne asti ihan hyvin.
(- Ei hitto, ku oikoluen tätä, ni koen jo myötähäpeää itteäni kohtaan XD Kauhee itkupotkuraivari on ollu mul kyl aamul).

Sit viel tohon mautoon liittyen, et mun pitäis puhua isille tosta kevään huollosta, josta tulee sen verran kallis lysti, et äidillä on tuskin fyrkkaa maksaa sitä :/ Kauhee, ku en kehtaa jotenki pyytää isiltä rahaa D:

Happily Ever After ... ?

We all have a story to tell.
Whether we whisper or yell.
We all have a story, of adolescence and all it’s glory.
We all have a story to tell.

Oh, happily ever after,
Wouldn’t you know, wouldn’t you know.
Oh, skip to the ending,
Who’d like to know, I’d like to know.
Author of the moment, can you tell me,
Do I end up, do I end up happy?

Dunno.
Perjantaina 3h 15min koulupäivän jälkeen istuin taas mautossa. Matkasin isin luokse ja täällä mä sitte asustelen ens tiistaihin saakka. Sillä hetkellä, ku istahdin olohuoneen sohvalle, aattelin, et onneks huomenna on taas koulua, mut sit todellisuus iski ja aattelin, et miks en ollukkaa enää niin ilonen siitä, et on viikonloppu. Vitsi mun pää on ihan sekasin asioista. Hymyilen ylettömästi, oon kestäny mun pikkusiskoja, totellu äitiä enemmän ja käyny tätä jaksoa niin ahkerasti, et mulla on vaan muutama poissaolo. Romanttiset leffatkaan ei oo saanu mua itkemään sen "Mulle ei koskaan tuu käymään noin" -ajatuksen takia, vaan enemmänki "Mulle vielä joskus käy tolleen" -ajatuksen takia.

StuDYING 24/7

Mulla on ihan kuollu fiilis. Nytku oon päässy ihan kunnolla kiinni tähän lukio-opiskeluun, ni huomaan selvästi, et kotonaki on ollu pakko ruveta tekemään asioita. Oon siis oikeesti joutunu opiskelemaan koulun ulkopuolella. Varsinki äidinkielestä on tullu hommaa, koska mun pitää palauttaa torstaina joku hiton tekstitaitovastaus ja oon tehny siitä vasta puolet lukiessani kirjaa ja koittaessani tehdä siitä jotain esitelmää. Sit oon perehtyny englannintehtäviin kunnolla ekaa kertaa ikinä.

Kaiken huipuks oon alkanu viihtyä koulussa. Nykyään nousen aamulla hymyssäsuin ja lähen mautolla kouluun. Istun koulussa 6 tuntia ja syön siinä välissä kouluruokaa, mikäli siellä on jotain hyvää. Sit ajan taas himaan. Se on varmaan kaikkein vittumaisinta koko päivässä, koska saan aina pelätä, et pääsenkö tota meijän mäkeä ylös, vai jäänkö sutimaan siihen, jonka jälkeen mun pitää peruuttaa alas ja liukkaassa mäessä suoraan peruuttaminen ei oo mun vahvuuksia.
Palatakseni tähän koulujuttuun vielä; Historia on ekaa kertaa kiinostavaa koko mun 10-vuotisen koulu-urani aikana. Se tarkottaa sitä, et oon todellaki menossa lukioon! Kaiken lisäks psykologia vaikuttaa kiinostavalta ja äidinkielessä on sit luovan kirjottamisen jakso, mikäli meen lukioon. Sit oli vielä terveystieto, joka on aika perus, mut se meijän ope on kyl mahtava ukkeli ja sen opetusta jaksaa oikeesti kuunnella!

Ei tässä sitte muuta, halusin vaan ilmottaa, että oon vielä hengissä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Sain Saralta tällasen kysymysjutun.

1. Mikä on suurin toiveesi?
- Haluisin olla fyysisesti täysin terve

2. Mikä on toiveammattisi?
- No en oikeestaan tiiä enään. Halusin olla eläinlääkäri, mut se ei sit taida kuitenkaan olla se kaikkein paras vaihtoehto. Sit oli joku henkivartija yms. Et joo, en osaa sanoo.

3. Mikä on sinulle tärkeintä maailmassa?
- Tähän varmaan olis perusvastaus perhe tai kaverit, mut mulle kaikkein tärkeintä maailmassa on musiikki. Se on ainut asia, joka on ollu ns. mua varten täällä sillon, ku kukaan muu ei oo ollu.

4. Mikä on paheesi?
- Syön liikaa. Syön vitusti liikaa.

5. Mitä haluaisit ostaa juuri nyt?
- Hummerin. Ei sitä äyriäistä, vaan sellasen saatanan ison auton <3

6. Mitä blogia luet eniten?
-  Omaa XD Joo okei, en lue. Varmaan Picture Puttosta.

Sitte mun vuoro, eli haastan Hannin, Anskun & Tian tekemään tän kyselyn näillä alla olevilla kysymyksillä:

1. Jos saisit elää vuorokauden jonkun toisen elämää, kenen elämää eläisit?
2. Paljon sinulla on rahaa tällä hetkellä?
3. Mitä mieltä olet takatalvesta?
4. Mikä on tärkein esineesi?
5. Millainen on unelma-autosi?
6. Kenen musiikkia kuuntelet tällä hetkellä eniten?