People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Let My Heart Speak Louder Than My Head


"Äiti, must tuntuu, et mun suu repee kohta, ku hymyilen niin leveesti" 
"Pakko sanoo, et en olis koskaan uskonu viihtyväni koulussa näin kovasti" 
"Alan olee aika professional näiden puheenaiheiden keksimises, hehheh"
- Siinä oli muutama lainaus mun tekstiviesteistä, joita oon äidille lähettäny varmaan tusinan aina koulupäivien aikana.

...mun suu ihan oikeesti varmaan repee kohta, koska hymyilen nytki. Onneks toi pahin talvi on silleen menny ohi, et mun huulet ei oo enää niin rohtuneet, et hymyillessä ne repee tosta keskeltä, mis on toi "halkeemakohta." Koulussa oliski tosi ihana, ku hymyilis ja yhtäkkii huuli alkais vuotaa verta.
Anyway, muutamat ainaki tietää, mikä mua hymyilyttää ja antaa sen nyt pysyä salaisuutena tän blogin puolelta, koska se on sellanen kiva asia ja mulle on monet tullu valittamaan, että oon liian avoin täällä netissä. Jos teitä ei kiinosta lukea tätä mun "päiväkirjaa", ni älkää lukeko ja eksykää mielummin johonki persoonattomaan massablogiin (no offence).

 

Sit takasin maanpinnalle. Oon ollu viime torstaista lähtien isin luona ja toi mauton käynnistäminen on ollu ihan helvettiä. Perjantaina se lähti justjust käyntiin kuudennen käynnistyskerran jälkeen, vaikkei se ollu ollu ees lämmityksessä. Maanantaina se oli ollu 1h 15min lämppäripiuhassa kiinni, mut neljännentoista käynnistysyrityksen jälkeen alko akkuvalo palaa ja käynnistysteho hiipua. Olisko ollu yheksäs käynnistyskerta, ku aloin itkemään epätoivosta (tiiän, oon ihan törkeen säälittävä, mut älkää välittäkö) ja löin kädet siihen rattiin. Sit ne muutamat vikat kerrat käynnistin ja itkin, kunnes lopulta vaivuin niin kovan turhautumisen (tai vittuuntumisen oikeestaan) alle, et aloin itkemään aivan täysillä. Löin sitä rattia ja itkin vaan, koska olin koulusta muutenki 5min myöhässä siinä vaiheessa. Sit pyyhin mun kyyneliä, otin laukun ulos, suljin sen kuskinpuoleisen oven, lukitsin sen, laitoin laukun maahan, vedin syvään henkeä ja karjasin ihan vitun lujaa potkaistessani sitä vasemmanpuoleista takarenkaan kumiosaa. Paskasekshan mun kenkä siitä tuli, mut fuck it.

Onneks isi oli vielä himassa siihen aikaan, koska sen piti heittää mun pikkusysteri kouluun 9.55 ja kello tais olla 8.25 siihen aikaan. Mä sitte iskin avaimen tohon etuoven lukkoon ja avasin sen. Seisoin tossa tuulikaapissa itkien hetken aikaa ja löin mun paljaan nyrkin tohon puiseen ovenkarmiin. Sit isi tuli ihan huolissaan tohon ja kysy, et mitä oli tapahtunu. Selitin sille ja se oli huojentunu, koska se oli kuulemma luullu, et olin joutunu kolariin tai jotain. No sit olin 20min myöhässä ekalta tunnilta, mut selvisin sinne asti ihan hyvin.
(- Ei hitto, ku oikoluen tätä, ni koen jo myötähäpeää itteäni kohtaan XD Kauhee itkupotkuraivari on ollu mul kyl aamul).

Sit viel tohon mautoon liittyen, et mun pitäis puhua isille tosta kevään huollosta, josta tulee sen verran kallis lysti, et äidillä on tuskin fyrkkaa maksaa sitä :/ Kauhee, ku en kehtaa jotenki pyytää isiltä rahaa D:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti