People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Caius Marcius Coriolanus

"Laskurissa oli vielä hetki sitten ollut vähän päälle 50 päivää. Nyt se näytti viittä nollaa.
Tänään oli se päivä jota olin odottanu kahden kuukauden verran. Finnkino Maximin ruudulle syttyi valo ja sali pimeni.
Kolme tuntia myöhemmin tuijotin eteenpäin kyyneleet poskia pitkin vierien. Tässä se oli"


Joulukuussa aloin laskemaan päiviä Shakespearen Coriolanus -nimiseen näytelmään, joka esitettäisiin 24.2 Finnkinoissa kautta maan. Alunperin näytöksiä oli vain yksi per leffateatteri, mut suosionsa takia lisättiin vielä mukaan ilta-/yönäytös, johon mä sitte loppupelissä sain liput.

Näytös oli siis live-taltiointi Lontoossa 30.1 esitetystä näytöksestä, joten se ei ikävä kyllä ollu livelähetys enää meille Suomalaisille.

Ensimmäinen puolisko meni vähän kuivasti ainaki alussa ja puhetta oli jonkin verran liikaa, mut ihan jees oli muuten seki osa. Toinen puolisko meni sitte kolme-neljä kertaa nopeemmin, vaikka se oli vaan n. 5-10 minaa lyhyempi.

Ykkösnäytöksessä oli tosin mun ehdottomat lempikohtaukset, ku Coriolanus (Tom :3) "kävi suihkussa" siinä lavalla ja otti paitansa pois. Herranjumala se on treenannu ittelleen ihan kunnon lihakset!! Tämän jälkeen se kulki siellä lavalla sellanen kaapu päällä ja varmaan jossain vaiheessa kaikki rupes miettimään, et oliks se ihan kokonaan ilman vaatteita siellä alla....

Anyway, toinen puolisko sai mun sydämen vuotamaan verta moneen otteeseen mm. siks, et mun mutsi totes "yök", ku Coriolanus ja Aufidius (Hadley Fraser) suuteli (:33).

Suurin syy oli kuitenki se, ku Tom alko ihan kunnolla aidosti itkemään siellä lavalla. Sillä valu kyyneleet silmistä ja jotenki näin ihan hirveen määrän tuskaa sen silmistä. Mun rintaa vaan puristi ja koitin parhaani mukaan olla hiljaa, vaik nyyhkytinki jossain välissä aika rajusti.
Lopulta Coriolanus tapettiin todella raa'asti.

Mä muistan vieläki kuinka tuijotin eteenpäin sitä ruutua ja kyyneleet oli sumentanu mun näkökentän täysin. Äiti vaan halas mua ja totes, et "Ei se oikeesti kuollu, tossa se seiso ihan omin jaloin". Sitä lähinnä huvitti mun reaktio, mut minkä mä ittelleni mahdan :c

Oon tunteellinen ihminen, ylitunteellinen sellainen. Mulle oli vaan yllättävän raskasta nähdä, ku yks mun suosikkinäyttelijöistä kuolee siinä teatterilavalla. Leffa on jotenki eri asia, ku se on.. no, leffa. Toi oli näytelmä. Tehty livenä kaiken sen yleisön edessä.

Olin henkisesti aika paskana sen illan ja tänään on ollu koulussa hieman keskittymisvaikeuksia. Toisaalta oon edelleenki ihan sekasin ja innoissaan siitä ja mulla on jo 2 leffaa jonossa, jotka haluun mennä kattomaan. Voisin salee mennä tänään...

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

I'm just a little human

"Luettuani kaikki 7 luonnosta läpi, päätin poistaa kaikki.
Hetken aikaa tuijotin ruutua ja ajattelin; 'Ehkä noista joku on julkasemisen arvonen'.
Lopulta vaan poistin kaikki ja alotin uuden postauksen"

 

En tiiä johtuuko mun mielialojen vaihtelu siitä, et koulut on taas alkamassa vai siitä, et en oo kuullu sanallakaan mun isästä kahteentoista päivään, vaikka normaalisti siltä tulee "Hyvää yötä" -viesti vähintään joka toinen ilta.

Kouluun palaaminen on sinäänsä mukava juttu, koska se on ainut paikka jossa en tunne itteäni yksinäiseks. Se on aika tavalla ironista, koska aikasemmin se oli se paikka jossa tunsin itteni vielä tavallistaki yksinäisemmäks...

Noh, autokoulun teoriat on koht kaikki käyty läpi ja sen jälkeen pääsen varailemaan teoriakoetta. Eka käsittelytunti meni aika päin vittua, koska autossa on _PALJON_ herkempi kaasu, ku mautossa. Menin melkeen paniikkikohtaukseen, ku se auto alko ärisemään siihen tahtiin, et pelkäsin rikkovani sen. Sit yritin liikaa ja voi hyvä luoja se ei ollu nättiä.

Jos nyt palaan vielä näihin lomatunnelmiin, ni noi gifit kertoo ihan kaiken. Erityisesti tossa ekassa oleva teksti.
Makaan hiljaisena mun sängyssä ja kuuntelen musiikkia. Välillä huomaan pyyhkäseväni mun silmäkulmasta valuvan kyyneleen pois, jottei se ehi valua hiuksille asti.

Mä en tiiä miks, mut mulla on vaan paha olla. Pitkästä aikaa.


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Welcome to my NEST


Noniin.
Löysin ilokseni mun puhelimesta tollasen panorama -asetuksen, joten innostuin sitte kuvailemaan sillä ja aattelin, että esittelen teille mun huoneen.

Ylemmässä kuvassa on vasemmassa reunassa ovi ja sit toi korkee kaappi on mun DVD-hylly, johon ei ees mahtunu kaikki mun DVD't. Sen vieressä näkyy ihan minimaalisesti mun telkkaria, joka on tollasen matalan lipastosysteemin päällä. Siinä on sit kans meitsin PS3 ja DVD-soitin.

Telkkarin yläpuolella on tällä hetkellä vaan toi mun Loki -piirros ja sen vasemmalla puolella seinätarra (joka on avaamaton ja nuppineuloilla kiinni), jossa lukee "Never run faster than your Guardian Angel can fly".

TV-lipastossa on kiinni iso, valkonen, punottu kori, jossa on sisällä kirjoja ja kaikkee muuta mahollista krääsää auton kiillotusaineesta ja lukkosulasta pieniin pehmoihin ja tauluihin. Sen päällä on valkonen karvapeitto ja 5 perkeleen isoa pehmolelua.
Korin yläpuolella on mun suurikokoinen peili, jonka luona on hyvä meikata, ku luonnonvalo tulee ikkunasta sisään.

Sit siirrytään jo hieman ton kakkoskuvan puolellekin.
Seuraavalla seinustalla on ovi mun omalle partsille ja ton verhon oon hakannu nuppineuloilla seinään, jotta se pysyy syrjässä. Sama pätee tohon hyttysverkkosysteemiin, jonka rullasin oven yläpuolell, koska sitä ei saanu pois (paitsi ruuvaamalla).

Oven vieressä on kaksoisikkunat, joista vaan oikeenpuolimmaisen saa auki. Mä oon pitäny sitä auki läpi talven, koska oon lämminverinen ja mulle tulee kuuma, jos se on kiinni.

Ikkunoiden edessä on mun valkonen lipasto, joka toimii mun kirjotuspöytänä.
Ylimässä osiossa, eli lipaston päällä on sormusrasia, jossa on mun mutsin kihlasormus, jonka se on antanu mulle ja äidin äidin eli mumun joku hieno sormus. Rasian edessä on kaks rannekorua; yks jonka oon saanu äidiltä ja toinen jonka oon saanu Villeltä, sekä tollanen feikki korvis.

Vieressä on puinen nukke, jota käytän, ku piirrän ihmisiä eri asennoissa. Siitä saa tosi hyvin osviittaa siitä, miten mitkäki nivelet ja raajat menee. Sit on pari tollasta "hernepehmoa" ja mun rakkaan kissan puinen uurna, johon oon kirjottanu muistotekstin päälle.
Noiden pehmojen takana on 20€ lahjakortti lippupisteeseen, jonka sain joululahjaks mun kummilta.
Uurnan oikeella puolella on kaks pikkupehmoa lisää. Anteeks, tykkään pehmoista <3

No sitte seuraavalla tasolla on tekokukka tollasessa pitkulaisessa maljakossa ja siinä roikkuu mun valkoset sulkakorvikset. Sen vieressä on teippi, takana paketillinen laadukkaita Brittiläisiä puuvärejä, random perhonen, jota en oo hennonnu heittää pois, sininen ankka, johon syttyy vilkkuva valo, ku sitä lyö (hehheh), mun joku 1-2v kuva maybe?, valkoset käsineet, viivotin, kauppakuitti, jonka mun systeri on mulle velkaa ja ripsari sekä ripsienkääntösakset.

Sit siirrytään hieman oikeelle ja siinä on Harry Potter -maasta, Orlandosta ostetut Potter -aiheiset pelikortit, joku hiton pala, jolla saan mun koneen yhdistettyä telkkariin, vitusti pinnejä ja kuva musta, isistä ja mun systeristä Fannysta meijän ihan ekassa himassa. Toi kuva on mulle äärettömän rakas, koska tollasena ihmisenä mä haluisin isin tuntee.
Laatikoiden sisällöstä ei sitte puhuta.

No tossa on sitte toi harmaa jötkäle, joka on mun ulkonen kovalevy. Sen vasemmalla puolella on kortti isiltä, jossa on juttuja, joita me tehään ihan kahestaan (konsertti, shoppailureissu yms.). Sain sen 2011 rippilahjaks isiltä.
Sit on 18v synttärikortti mutsilta, jossa on niin nätti teksti, et alan melkeen aina itkemään, ku luen sen. Näiden lisäks on IRC-kuponki mun fanipostia varten.
Lamppu ja taas yks kuva musta, ku olin joku 1-2v, sekä Prinssi Caspian figuuri, jonka sain lahjaks jostain. Harmi vaan, et sen miekka on kadonnu. Sen takana on kaks One Directionin jotain Deluxe Edition -albumia, näistä kahesta viimesimmästä julkasusta.
Korurasiaa ei tossa kuvassa oikein näy, mut sen päällä on sitte mun vaaleenpunaset kuulokkeet.

Sit on toi ihan etummainen osa, eli varsinainen käyttökohta, jota noissa kummassakaan kuvassa ei oikeen näy.
Yksinkertasesti selitettynä siinä on vasemmalta oikeelle 2 piirrustuslehtiötä päällekkäin (A3 & A4), sit mun koulupenaali, vasara, penaali piirrustuskyniä varten ja nenäliinoja, joita käytän lähinnä noihin piirroksiin.

Siirrytään jälleen enemmän oikeelle.
Toi pöytälampun valo häikäsee nyt aika pahasti, mut tossa on ton kirjotuspöydän ja mun sängyn välissä vinottain peilipöytä, jota en varsinaisesti käytä muuten ku korvisten säilyttämiseen. Siinä roikkuu jotain pieniä riipuksia, kuten mun Diabeteskoru.

No sänkyalue. En jaksanu pedata, anteeks siitä.
Mun tyynyt on nyt vedetty vähän taaksepäin, koska mulla on läppäri ja kuulokkeet siinä päällä. Tyynyn ja sängyn takaseinän välissä on keko pieniä pehmoleluja: Vaaleenpunanen karvapallo Orlandon Harry Potter -maasta, oranssi kissa, kilpikonnavärinen kissa, Reeta, Lumipallo -niminen dalmatiankoira, jonka oon saanu kummeiltani kastelahjaks, sekä tollanen ihme vihree olento, jonka ostin Sellon kirjatorilta, koska se oli niin söötti <3
Sit näkyy musta paketti, jossa kuljetan mun insuliineja, verensokerimittaria ja insuliinikynien neuloja.
Jalkopäässä mulla on Tipsu -niminen tiikeri, jääkarhu ja snautseri - pehmoja tietysti neki.

Sängyn yläpuolella, seinässä on 3 taulua, joissa on nimmareita. Kokoelmasta puuttuu Emma Watsonin nimmari, jota ei oo vielä(kään) kehystetty. Ylimpänä Ben Barnes (aka eka julkkis jolle kirjotin fanipostia), vasemmalla alhaalla Jensen Ackles (Supernatural) ja oikeella Oliver + James Phelps, jotka näytteli Weasleyn kaksosia Potterissa > Heidän nimmarinsa sain ihan livenä <3

No sit on mun valkonen sakuralamppu, joka tarkottaa niinku suomeks kirskikkapuulamppua. Siinä on oksa ja valkosia kukkia. Mun systerillä on lähes identtinen lamppu, mut siinä on ihan aidon Sakuran mukaisesti vaaleenpunaset kukat. Yläpuolella on sitte mun naamari, jota oon joskus jossaki photoshootissa käyttäny.

No sit on mun Alice in Wonderland piirros kehyksissään ja sen yläpuolella juliste Benedict Cumberbatchista :3
Niiden oikeella puolella on naulakko, jossa mä säilytän pääasiallisesti kaikkia pitkiä kaulakorujani. On siinä yks tollanen random V.I.P -mitalliki, mut se siitä. Sen alapuolella on antiikkinen miekka, joka ostettiin Vaasasta joskus 2008-09, koska halusin Prinssi Caspian -miekan. Toi on ihan vitun painava, mut mulle yhä rakas.

Sit palataan takasin sille seinustalle missä on ovi. Mun suuret vaatekaapit on tossa kaikessa komeudessaan ja niiden oikeella puolella se valkonen ovi.
Ovesta vielä sen verran, et sen ulkopuolella on iso Hobitti-juliste ja julkan yläpuolella mun tekemä nimikyltti - Hobitti -aiheinen sekin.

Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta c:

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sorry, it's time for me to let go

"Selasin mun puhelinta; Instagram & Facebook.
Samat kuvat hyppäs mun silmille jatkuvasti ja lopulta vitutus kasvoi niin suureks, että suljin koko puhelimen.
Päivien ajan sama fiilis vaan jatku ja jatku, kunnes tein päätökseni"


Parin kuukauden aikana mulle tuli sellanen fiilis, et mitä vittua mä teen tällä elämällä, ku roikun ihmisten mukana, jotka ei välitä musta, eikä tarttee mua, koska niillä on jo kaikki.

Keskityn ihmisiin, joihin oon tutustunu lukioaikana, en niihin joihinki, jotka pitää itsestään selvyytenä sitä, et mä oon paikalla, ku ne tarvii mua.

Vähitellen mä päästän irti. Eka internetin ulkopuolella, sit Instassa ja lopuks facessa.

Toivon ettei mun tarttee enää kattoa ihmisten sekoilua ja sitä kuinka ne muuttuu vaan paskempaan ja paskempaan suuntaan. En haluu nähä sitä.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Art is how I express Myself

"Tartun taas kerran mun lyijykynään ja lasken sen terän hellästi A3 kokoselle paperille.
Ääriviivat piirtyy nopeesti ja helposti ja mulla on hyvä tunne siitä, että tää piirros onnistuu.
Tunnin päästä huomaan, et mun kuvassa on paljonki vikaa, joita en voi enää korjata pilaamatta jotain muuta kohtaa.
Lasken kynän ja paperin pois mun sylistä ja kävelen alakertaan"


Monella mun ikäsellä tytöllä on huone täynnä idoliensa julisteita. Mulla on pari postissa saatua nimmaria, yks quote ja 4-6 kehystettyä piirrosta. Pari niistä on Tom Hiddlestoneja, mut loput onki jotain muuta, kuten Alice In Wonderland.
Kaikki on kokoa A3.

Yhellä piirroksella ei oo kehyksiä, koska se menee tilaustyönä mun isän siskolle. Jonossa mulla on ainaki 4 piirrosta: Yks Tom Hiddleston - herralle itselleen - fanipostin mukana, mutsille sen miesystävän kuva, johon lisään vähän taiteilijan vapautta, A4 kokonen Tauriel (Hobitti kakkosesta) mun frendille & lopuks vielä isille syntymäpäivälahja, mut aiheesta en kerro enempää, mikäli isi tän sattuu lukemaan c:

Pitkästä aikaa mulla on sellanen fiilis, että oon tarpeellinen. Siitäki huolimatta, et kaks mun "frendeistä" haistatti mulle paskat ja lyöttäyty tiukemmin yhteen, ja yks sit vaan.. etäänty.
Vittu.

Mut piirtäminen on tuonu mulle enemmän näkyvyyttä tässä elämässä, koska oon varmaanki ainut mun elävistä sukulaisista, joka jaksaa istua 8h perse puutuneena piirtämässä jotain täyttä paskaa, joka saa lopulta 10 tykkäystä facessa. Hehheh.

No ei, kyl mä arvostan omia töitäni, koska ainaki toistaseks jaksan hymyillä tolle mun Loki -piirrokselle, joka roikkuu tossa TV'n yläpuolella ja tuijottaa johonki kaukaisuuteen kyyneleet silmissä.

Multa loppuu koht piirrustusideat, joten sinkoilkaa tähän suuntaan jotain, mitä haluutte mun piirtämänä nähä c:

Ciao!