I don't give a shit anymore

En oo koskaan ymmärtäny mitä iloa ihmiset saa muiden haukkumisesta. Julistin eilen (tänään) aamuyöllä, että oon ilmottautunu Idolssiin. Oon ajatellu sitä jo pitkään, mut nyt vasta päätin sit oikeesti osallistua. Facebookissa ihmiset oli positiivisia, eikä tän blogin postauksiin oltu kirjoteltu mitään. Sit avasin Tumblrin.
Mun inboxin yläpuolella oli punanen ilmotus "1 message". Avasin sen uteliaana ja ei helvetti sentään.
"älä ny helvetissä mee osallistuu idolssii. nolaat vaa ittes. laulat liia epävireesee ja kirkumalla #truestorybro" --> En tiiä miks reagoin miten reagoin, koska aloin nauramaan aivan hysteerisesti. Ihan puhtaasta mielenkiinnosta: Miks tätä kyseistä anonyymia kiinostaa nolaanko mä itteni vai en? Ja missäs hän on mahtanut laulamistani kuulla?

Okei nyt ihan oikeesti jos tähän postaukseen tulee kauhee anonyymipommi haukkumaviestejä, ni ilmotan jo valmiiks, et EN vastaa niihin, enkä välttämättä edes julkaise niitä. Kunnianloukkaukset kunniaan, eiku?

Dr. Gregory House at your service

Oon viimeset pari päivää vaan istunu telkkarin ääressä ja pitäny kunnon House maratonia. Alotin kolmannesta kaudesta, koska en jaksanu kattoo kahta ekaa. Nyt istun täällä tuijottamassa viidennen kauden vikoja jaksoja.
Samalla rukoilen, että voisin palata ajassa taaksepäin ja tehä jotain mun arvosanoille. Oon lievästi sanottuna vitunmoisessa kusessa ton lukiohomman kanssa.

House on varmaan meikäläisen lempisarja koko television historiassa. Siinä vaan on niin paljon asiaa, sarkasmia ja just sopivasti romantiikkaa. Vertasin sitä joskus Greyn Anatomiaan ja totesin, et tykkään tästä sarjasta enemmän just sen takia, et täs on lääkärisarjoihin kuuluvia tapauksia eikä pelkkää suhteiden selvittelyä. En edelleenkään haluu uskoa sitä, et tää sarja on loppunu. Kahdeksanteen kauteen.

Asiasta viidenteen: Teen varmaan joku päivä jonkun älyttömän kilometripostauksen "hiekka-/sorapilluista", yleisestä vittuilusta, valittamisesta ja kaikesta muusta mikä on älyttömän vituttavaa. Yks on ainaki se, että mulle valitetaan kommentteihin vastaamatta jättämisestä ja siitä, etten julkase niitä. En ala tässä selittämään kaikkea auki, joten odottakaa postausta.

My sister is my biggest problem

Päätin nyt, et puhun kerranki jostain muusta ku tästä ikuisesta itsesäälissä pyörimisestä. Joo siis en oikeestaan puhu itsesäälissä pyörimisestä, vaan pikemminki pyörin siinä melkein jokaisen kirjoitukseni rivien välissä.

Tänään mun selitys kohdistuu siihen, kuinka huolissani oon ympärilläni olevista ihmisistä. Oon huomannu, et sillä välin ku oon ite ruvennu menemään parempaan suuntaan, mun ystävät, ehkä äiti ja varsinki sisko on alkanu menemään huonompaan. Monet mun ystävistä, joita oon saanu tässä viimesen puolen vuoden aikana on henkisesti -ei-niin-hyvässä- kunnossa. Okei, mun mutsi on ollu hieman rentoutuneempi, koska mä oon toiminu kuskina aika reippaasti, joten se on päässy juhlimaan ja muutenki irrottelemaan ihan kivasti viikonloppuisin.
Sitte on mun sisko, jolla on selvästi alkava paniikkihäiriö, masennus ja vaara vajota anoreksiaan. Mulla oli paniikkihäiriön oireita koko yläasteen ajan ja kympillä ne ei oo enään ollu niin pahoja. Ainoastaan sillon, ku pitää esittää jotain, ni mun naama muuttuu ihan punaseks ja mun kädet rupee hikoomaan, sydämen lyönnit tihenemään ja kyyneleet melkein valumaan silmistä.

Onko ihan ok, et kärsin aivan järkyttävistä vatsakivuista joka päivä, koska pelkään sitä, et mun sisko kuihtuu pois. Pelkään sitä, et se tekee ittelleen jotain, koska en voi auttaa. Se ei kerro mulle mitään.
Joskus haluisin vaan läimästä sitä naamaan ja huutaa itkien, et oon ihan helvetin peloissani.

Being single isn't my choice

Fuck that, you know. If you tell me that, you're either blind or completely retarded.
Jooei, en ole kaunis, vaikka sitä joskus harvoin kuuleeki.

Tässä eilen _yöllä_ tuli kiva muistutus siitä, et oon 17v - sinkku, ensisuudelmaton ja ruma. + Jotenkin persoonavammanen. Kelatkaa nyt; Oon nuori, mut mun mutsilla on enemmän vientiä ku mulla ja mun 2v nuorempi systeri on saanu ekan poikaystävänsä ennen mua. Oon meijän perheen ainut sinkku lukuunottamatta mun 8v pikkusiskoa, jolla on vissiin kans jotain söpöä molemminpuolista ihastusta koulussa.
Tämä on todella vituttavaa. Mua ei kiinosta ootteko sitä mieltä, et tää on säälittävää, mut mua vaan vituttaa. Kaikki te jotka luette mun blogia ootte varmaan tyyliin ite jo seurustellu ainaki kerran yms ja minä täällä yksinäisenä variksenpelättinä palloilen.
Eka mä ajattelin, et vika on mun ulkonäössä, mut nyt on alkanu tulee sellanen fiilis, et vika taitaa olla ennemmin mun persoonassa tai siinä miten käyttäydyn.

Kaikille ihan vaan muistutuksena, et näytän nykyään tältä. Joo, mulla on harvoin toi otsafleda alhaalla ja mun silmät on tossa jostakin syystä täysin mustat, mut latvat on pinkit ja fleda muuten blondi. Kaiken lisäks oon saanu 4kg painoa pois. Vielä 10kg jäljellä, jeah.Tai sit oon vaan niin masentavan näkönen tai liian pitkä. En tiiä. Kertokaa te vittumaiset anot mikä muu mussa on vikana, ku "kaikki" tai "oot vitun ruma", koska tiiän noi kaks jo.

Because of you people like me are suffering alone

"Mä oon masentunu eikä mul oo kavereita ja oon ruma" = Facebook -proffakuvassasi on +300 tykkäystä, pirusti "oot upee <3 xoxo" -kommentteja ja kaikki 1000 kaveriasi kommentoivat statuksiasi.
"Mua masentaa ja haluun kuolla" = Äitini ei ostanutkaan minulle iPhone 5, uutta läppäriä, iPadia tai jotain muuta 100000000€ maksavaa tuotetta.

Missä on vika? Nykyään kaikki kärsii "masennuksesta", vaan sen takia, että yksi päivä on perseestä. Ennenvanhaan masennukseen ja itsetuhoisuuteen oli oikeesti syy; perheväkivalta, vanhempien alkoholiongelmat, perheenjäsenten traagiset menetykset, koulukiusaaminen...
Te kaikki "feikkimasennus" -tyypit saatte oikeesti masentuneet ihmiset näyttämään samalta, ku te! Mun mutsi hokee mulle nykyään usein, et "must tuntuu, et te teinit vaan näyttelette masennusta". <- Tää on se mitä te ootte saanu aikaan! Nykyään monet tekee itsemurhan, koska ne ei saa apua tarpeeks nopeesti. Osasyynä on _aivan varmasti_ se, että heidät luokitellaan siihen "se on vaan paha päivä" -ryhmään, vaikka he tarvitsisvat oikeasti psykiatrin apua. Voisin melkein veikata, että edes 70% teistä "masentuneista" ei oo kokenu rankkaa koulukiusaamista, kaameeta lapsuutta yms.

Joskus haluisin ihan tosissani lyödä joitaki ihmisiä naamaan, ku ne tulee valittamaan omaa "rumuuttaan". Ihan tosissaan MIETTIKÄÄ sitä, et samalla ku valitatte ja teette masennuksesta hyvää vauhtia kansantaudin syövän ja diabeteksen rinnalle, joku muu, joka on oikeesti masentunu, saattaa suunitella itsemurhaa, koska hänen vanhempansa eivät ole uskoneet/huomioineet niitä avunhuutoja, koska nämä vanhemmat ajattelevat, että "kaikki teinit ovat tuollaisia".

Te "feikkimasennuksen" omaavat teette musta sairaan. Halveksun teitä.
Ei mulla muuta.

Muistelot - 26.4

Siitäkin huolimatta, että meikäläisellä on ollu tajuton postaustauko, lukijat on lisääntyny. Kiitos siitä!

Mun piti postata viimeistään la 27.4 siitä perjantaisesta (26.4) Justin Bieberin keikasta, mut se vähän jäi. En tiiä onko mulla ees kunnon syitä siihen, mut (poikkeuksetta) kaikki mun ottamat kuvat oli heilahtaneita ja olin liian laiska lataamaan videoita tänne, koska se on niin helvetin hidasta. Kaiken lisäks olin ihan sekasilla fiiliksillä sen jälkeen ainaki viikon. Eli toisinsanoen koko viime viikko oli ihan yhtä sekoilua, ku mä koitin keskittyä kouluun, kuskasin mutsia ja molempia pikkusiskoja auton puutteen takia ja yritin samalla selvittää mun ajatuksia siitä, et Justin Bieber oli ja meni.

Sen verran voin kuitenki purkaa keikkafiiliksiä, et en ollu koskaan ollu millään keikalla mis olis ollu näin kova kiljunta. Olin ihan varma, et kuulo siinä menee. Toisekseen mun ääni kärsi siitä kiljumisesta aika kivasti. Keikan alkaessa AATW (All Around The World) alko soimaan ja muistan, kuinka mun selkäpiitä pitkin kulki vaan kylmät väreet. Sen jälkeen tuli hetken aikaa itkua. Seisottiin siinä Janinan kanssa vierekkäin ja se nipisteli itteään ( :DD ) varmistaakseen, et se kaikki ei ollu unta. Mä vaan hoin siinä vaiheessa itkien "Älkää vaan nipistäkö mua, koska jos tää on unta, ni en haluu herätä" - Mahdoin näyttää aika viisaalta siinä vaiheessa. Sit tokenin ja seuraavan kerran itkin, ku tuli 'Be Alright'. Sillä biisillä on mulle niin suuri henkilökohtainen merkitys, et en voinu oikeesti ees laulaa, ku itkin vaan niin pirun lujaa. Siinä me Janinan kans sit halattiin toisiamme ja siinä meijän edessä istunutta kahta muuta Belieberiä, joiden kans me puhuttiin ennen keikan alkua. Sit oli taas virallinen itkutauko, jonka jälkeen tuli OLLG (One Less Lonely Girl). Siinä vaiheessa aloin itkemään niin helvetisti, et käperryin puoliks siihen penkille ja puoliks lattialle. Se ei ollu kyl kauheen hyvä fiilis sinäänsä, ku olisin halunnu nähä sen keikan kunnolla, mut minkä sille mahtaa sit loppujen lopuks.

Sitku viimestä vietiin ja kaikki kilju, ni joku vaan napsahti mun päässä. Mä lopetin kiljumisen ja menin ihan rauhalliseks. Katoin ku Justin katos lavalta, valot napsahti päälle ja turvamiehet alko hätistelemään permantolaisia ulos. Sillon mäki lähin - ja Janina. Me halattiin vielä siinä Hartwallin edessä ja se jäi odottamaan jotain ihmisiä siihen, ku meikäläinen lähti Pasilan asemalle.

The End 

Vielä tälläki hetkellä mä mietin, et kuinka kovaa tasan kaks viikkoa sitte tapahtuneet asiat on mun päähän jääny. Oon soittanu 'Be Alright'ia ja 'Born To Be Somebody'a vuorotellen viimeset 3 vuorokautta melkein putkeen. En kyllästy niihin varmaan ikinä?