"Avaan kolmannen omenamehulitran jääkaapista ja kaadan sitä lasiin. Tiiän ettei se pidä janoa kauaa poissa ja kohta joka tapauksessa juoksisin vessaan kolmannen kerran tunnin sisällä. Mun kieli tuntuu kuivalta ja väsyttää ihan helvetisti.
Katon itteäni kokovartalopeilistä ja hymyilen ; Oon taas laihtunu vähäsen.
Viis siitä vaikka mun koko elimistö on sekasin, joka paikkaa särkee ja oksettaa, koska en oo laittanu insuliinia pitkään aikaan - tällä tavoin mä laihdun ja tuun nätimmäks.
Lopulta mun on annettava periksi ja laitettava insuliinia, koska en pysty hengittämään huohottamatta tai nukahtamaan lainkaan."
Viimesen puolen vuoden aikana oon laihtunu aika kiitettävästi, mut en ruokavaliolla tai liikunnalla, kuten oon kaikille kehuskellu. Oon laihtunu, koska oon jättäny niin paljon insuliinipistoksia välistä.
Miten se sitte on mahollista? Mun elimistö ei saa energiaa ruokien hiilihydraateista, joten se alkaa polttaa rasvaa. Se on tosin terveydelle ihan helvetin haitallista ja vaarallista.
Miten se sitte on mahollista? Mun elimistö ei saa energiaa ruokien hiilihydraateista, joten se alkaa polttaa rasvaa. Se on tosin terveydelle ihan helvetin haitallista ja vaarallista.
Jätettyäni syksyn kolmannen Diabeteshoitajakäynnin välistä, mun omatunto ei enää edes kolkuttanu takaraivossa kertomassa sitä, et oon tekemässä virheen. Joka kerta ku äiti kysy, et mites DB jaksaa, vastasin sille ihan pokkana, et hyvin.
Marraskuussa mä olin isin luona vahtimassa mun pikkusiskon kaverisynttäreitä ja siinä sitte oli vapaata aikaa hetkisen verran, ku ne kakarat leikki lahjojen piilotusta. Isille sain ekaa kertaa rehellisesti sanottua kuinka päin persettä mulla menee. Tavallisesti olisin kertonu asiasta ekana äidille, mut en haluu huolestuttaa sitä turhaan. En halunnu kertoa sille, koska se välittää liikaa.
Yks päivä postia hakiessani huomasin uusimman Diabetes-lehden. Mä tykkään normaalisti lukee sitä, koska venaan aina kuulevani jotain 1. tyypin Diabeteksen hoidon kehityksestä.
Tällä kertaa sisällysluetteloa selatessani vastaan tuli otsikko "Syömisestä tuli ongelma". Otsikon alla oli lyhyt esittely artikkelista ja se päätty lauseeseen "Diabeetikko voi vielä kikkailla insuliinilla".
Selasin sitä lehteä montakymmentä sivua eteenpäin, kunnes löysin sivun, jolla se artikkeli oli. Silmäilin väliotsikoita ja ensimmäinen väliotsikko kiinnitti mun huomion ; "Bulimiasta Diabulimiaan".
Diabetekseen liittyvä syömishäiriö Diabulimia. Mä olin löytäny omalle tilalleni virallisen nimen ja kunnollisen selityksen, joka oli "Diabeetikolla ilmenevä Bulimia, jossa ahmimisen vaikutuksia tasataan insuliinihoitoa laiminlyömällä."
Mä lopetin insuliinien poisjättämisen siinä vaiheessa, ku näytin ulkosesti aika hyvältä, mut henkisesti ja fyysisesti olin uupunu ja täysin rikki. Riitelin jatkuvasti kaikkien kanssa, jotta vaan tietäsin olevani elossa - mikä ajo saman asian, ku viiltely.
Näin jälkeenpäin ajateltuna mua mietityttää vaan se, et kuinka mun sisäelimet on jaksanu kaiken sen rasituksen, jonka aiheutin.
Koska mulla kuitenki on omatunto ja empatiakyky, ni osasyynä tän lopettamiseen oli se, et halusin ihan oikeesti pystyä kattomaan äitiä silmiin ja sanomaan sille, et mun verensokeriarvot on kunnossa.
Kaikkea sitä..
Marraskuussa mä olin isin luona vahtimassa mun pikkusiskon kaverisynttäreitä ja siinä sitte oli vapaata aikaa hetkisen verran, ku ne kakarat leikki lahjojen piilotusta. Isille sain ekaa kertaa rehellisesti sanottua kuinka päin persettä mulla menee. Tavallisesti olisin kertonu asiasta ekana äidille, mut en haluu huolestuttaa sitä turhaan. En halunnu kertoa sille, koska se välittää liikaa.
Yks päivä postia hakiessani huomasin uusimman Diabetes-lehden. Mä tykkään normaalisti lukee sitä, koska venaan aina kuulevani jotain 1. tyypin Diabeteksen hoidon kehityksestä.
Tällä kertaa sisällysluetteloa selatessani vastaan tuli otsikko "Syömisestä tuli ongelma". Otsikon alla oli lyhyt esittely artikkelista ja se päätty lauseeseen "Diabeetikko voi vielä kikkailla insuliinilla".
Selasin sitä lehteä montakymmentä sivua eteenpäin, kunnes löysin sivun, jolla se artikkeli oli. Silmäilin väliotsikoita ja ensimmäinen väliotsikko kiinnitti mun huomion ; "Bulimiasta Diabulimiaan".
Diabetekseen liittyvä syömishäiriö Diabulimia. Mä olin löytäny omalle tilalleni virallisen nimen ja kunnollisen selityksen, joka oli "Diabeetikolla ilmenevä Bulimia, jossa ahmimisen vaikutuksia tasataan insuliinihoitoa laiminlyömällä."
Mä lopetin insuliinien poisjättämisen siinä vaiheessa, ku näytin ulkosesti aika hyvältä, mut henkisesti ja fyysisesti olin uupunu ja täysin rikki. Riitelin jatkuvasti kaikkien kanssa, jotta vaan tietäsin olevani elossa - mikä ajo saman asian, ku viiltely.
Näin jälkeenpäin ajateltuna mua mietityttää vaan se, et kuinka mun sisäelimet on jaksanu kaiken sen rasituksen, jonka aiheutin.
Koska mulla kuitenki on omatunto ja empatiakyky, ni osasyynä tän lopettamiseen oli se, et halusin ihan oikeesti pystyä kattomaan äitiä silmiin ja sanomaan sille, et mun verensokeriarvot on kunnossa.
Kaikkea sitä..
Luin tätä jotenki hämmentyneisyyden vallassa. Mul ei oo diabetesta mut itelläki on paljon ulkonäkö paineita mun painoon kohdistettuna. Mulle tuli jotenki huono olo koska ei kenenkään pitäis joutua niin suuren ulkonäköpaineen alaiseksi että ne tahtoo laihduttaa huonolla jopa vaaralisella keinolla. Oon iloinen että ite huomasit mitä olit vahingossa/tahalten itelles tehny ja päätit muuttaa tapojas. :) tsemppii :3
VastaaPoistaOikeestaan päätin muuttaa tapojani siinä vaiheessa, ku mulla oli fyysisesti niin kauhee olo, et tunsin kuolevani :/
PoistaMut kiitos tsempistä :3 Kyl tää tästä!
Ja lisäys edelliseen oot kaunis ihan omana ittenäs :)
VastaaPoistaVoi kiitos c:
PoistaOMG...kuin sä edes uskallat leikkii sun terveydellä? mistä sulle on tullut tollanen outo laihdutusvimma ku oot ihan laiha jo nyt?
VastaaPoistapainostaaks sun frendit tai vanhemmat vai miks???? onnex oot lopettanut ton koska what the fuck jos oot ihan paskana mut laiha
lupaa ettet enää koskaan jookos !!
Mä mietin välillä ite samaa. Leikin mun terveydellä ja sit itken, ku pelkään kuulla mun vuosittaisten verikokeiden tuloksia..
PoistaToi laihdutusvimma on tullu ihan siitä, ku katon itteeni peilistä, enkä tunne oloani kodikkaaks tässä vartalossa. Kaiken lisäks mun mutsi hokee mulle jatkuvasti, et oon lihonu ja et ainaki 7 kiloo pitäis pudottaa.
Ja sit tähän päälle se fakta, et mun systeri painaa joku 55 kiloa ja se on mua vaan 1cm lyhyempi..
En voi oikee lupaa anoille tai kellekkään muulle mitään, mut yritän parhaillaan löytää jotain kunnollista laihdutustapaa.
Onx sun mutsi jotenkin seonnut laihduttamisesta????
Poistahaloo jos mun mutsi aukois päätään jostain mun kiloista niin se olis musta tosi crazyy! vittu mä sanon et tollanen ei oo reiluu sun mutsilta - eiks se tajuu?? sul on diabetes ja mutsi mesoo jostain 7 kilosta etkä oo edes lihava..
Kyl se vähän, koska oon ainut liikakiloinen koko meijän perheestä...
PoistaEn mä tiedä tajuuko se edes mitä se tekee. Jos sanon sille, että pitää turpansa kiinni, ni se totee, et jos haluun sen olevan hiljaa, ni mun pitää saada pois ne kilot.
believe me sä et oot liikakiloinen!!! sorry nyt vaan mut sun mutsi vaikuttaa vähän oudolta. sorry...
Poistasun mutsina sen pitäis olla huolissaan sun terveydest eikä jostain vitun kiloista. onks se ite joku anorektikko hei?
oot just sopiva hei tsemppii älä välitä sun skitsosta mutsista jookos (:
Kyl mä oikeestaan oon, mut mielipiteensä kullaki.
PoistaSe ei oo tienny missä kunnossa mä oon, mut toi painojuttu on sitä terveydestä huolehtimista, koska jos oon liian lihava, ni sit mulle tulee kaikkii lisäsairauksii ja komplikaatioit.
Kiitos kuitenki c:
oon ilonen et huolehdit itestäs nyt paremmin (:
VastaaPoistamusta et oo myöskään lihava Mun luokalla yks tyyppi on abt jotain
90kg ja tosta painosta voi tulla sairauksii mut sul ei todellakaan ylipainoo
tsemppii hei ja unohda laihduttaminen - oot söpö!
Voi kiitoksia :3
PoistaÄlä ota tätä mitenkää pahalla, mutta laihduttaminen ilman liikuntaa ei ei tule näyttämään kivalta.Se, (tämähän on tietenkin mielipide asia) että on vaan laiha, ei näytä hyvältä ilman lihaksia. Silloin näyttää vaan heikolta ja hauraalta. Liikunnalla saa lihaksia, ja ku on lihaksia nii hiilaritkin palaa nopeemmin ja jaksaa päivän askareissa huomattavasti paremmin. Kerron ihan omasta kokemuksesta.
VastaaPoistaTiedän, että liikkumista on vaikea aloittaa (I've been there...) ja se tuntuu alkuun kamalalta, mutta sen ei saa antaa masentaa, vaan pitää vaan jaksaa jatkaa ja kohta se alkaakin tuntua jo koukuttavalta kun tulokset alkaa näkyä! Elämänlaatu paranee huomattavasti sen jälkeen ja alkaakin tehdä mieli liikkua enemmän ja enemmän. Järki kädessä kuitenkin! :D
Et oikeasti ole mitenkään ylipainoisen näköinen ja ei kannata katsoa aina sitä vaa'an lukua, se ei loppujenlopuksi kerro mitään. Itse painan yli 70 kiloa ja olen huippukunnossa + roimasti lyhyempi kuin sinä! Mutta jos oma peilikuva ei miellytä, niin suosittelen sydämellisesti liikunnan aloittamista, ihan vaikka päivittäisellä muutaman kilometrin kävelylenkillä; saa raikasta ilmaa samalla! :)
T: entinen liikunnan vihaaja, nykyinen rakastaja! :)
PS: Herkuttelusta en ole itsekään luopunut, sillä sehän on yksi elämän suurimmista iloista! Kun liikkuu säännöllisesti nii voikin hyvällä omatunnolla myös mässätä ;)
Kiitos tästä mielipiteestäsi! :)
PoistaOon miettiny tota kävelemisen alottamista, mut se tuntuu tosiaan aika vastenmieliseltä ajatukselta :c
Kävelemisen aloittamiseen auttaa todella paljon jos itseltä löytyy mp3:nen mistä kuunnella musiikkia :) Pääsee uppoutumaan ihan eri tavalla omiin ajatuksiin ja tulee käveltyä ihan huomaamatta enemmän. Itselläni on koira, jolloin se käveleminen ei tunnu niin dorkalta, joten jos itselläsi ei ole koiraa (uusi lukija niin en tiedä:) niin voithan miettiä naapurin koiran lenkittämistä -> ei se käveleminen tunnu niin oudolta tai siltä, että kaikki vastaantulijat arvostelisivat miksi tuo täällä lenkkeilee.
PoistaItseäni myös auttaa se, että lähden kävelemään johonkin lähiöön missä on todella hiljaista ja rauhallista + maisemat/talot vaihtuu koko ajan jolloin matka ei tunnu niin pitkältä vs. kävelisit pelkkää pitkää suoraa tietä.
Tsemppiä! Vaikka tuntuu hankalalta, inhottavalta ja kamalalta rämpiä saman paskan yli uudestaan ja uudestaan, niin jossain vaiheessa sen paskan on loputtava. Karman lakikin jo sanoo niin :) Ja paskalla tarkoitan tässä miten muut mahdollisesti sua kohtelee ja miten niitä tulee pään sisällä mietittyä. Itselläkin on päänsisällä niin paljon kaikkea paskaa, että välillä mietin hukkuvani, mutta sitten vain pyrin rämpimään sen kaiken paskan päälle saadakseni ilmaa. Paskan määrä ei lopu, mutta se vähenee. Ja huonona päivänä auttaa hukuttautua Hiddlestonin haastatteluihin ;)
Kiitoksia tästäkin kommentista! :)
PoistaJa tosiaan toi viiminen vinkki on varmaan täydellisin, koska tykkään hukuttautua niihin haastatteluihin c;
Itselläni kun on nuo 9 kissaa ja paritalossa asutaan, ni koiralle ei oikein ole tilaa, mut hyvä ehdotus tuo naapurin koiran lenkittäminen, koska täällä niitä piisaa. Siis naapureita ja koiria.
Mulle on onneks tullu nyt vähemmän paskaa pään sisälle, vaikka tässä pelkäänkin taas tuota koulun alotusta, koska noi päivät on pitkiä ja raskaita ja pimeessä on ihan perseestä nousta ylös.
Onneks se kevät kuitenkin tulee tuolta hyvää vauhtia :)