People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

tiistai 15. lokakuuta 2013

What am I doing in these days?


Täs on biisi, joka ei liity millään tavalla mun elämäntilanteeseen, mut oon koukuttunu tähän ihan kybällä <3

Oon asettunu tänne uuteen kämppään aika hyvin asumaan ja virittelin tossa kodin elektroniikanki paikalleen, jotta päästiin kattomaan telkkaria ja DVD'itä. Nettiä täällä ei edelleenkään ole, mut mä keksin erittäin hienon idean ja nyt käytän mun puhelinverkkoa koneen nettiyhteytenä. Isin nettitikku sen sijaan vaihtelee Fannylta Nessille ja takasin. Tapelkoon mun puolesta keskenään mokkulasta.

Vein mauton eilen aamulla huoltoon pakkasen hallitessa vielä ilmastoa ja palelin pitkään. 71 000 kilometriä on lyöty mittariin ja mua ahdistaa yhä enemmän tuleva talvi. Onneks täytän kolmen kuukauden päästä 18v ja voisin sitä ajokorttia alkaa ajamaan. Mun piti lyödä teoriat läpi jo aikasemmin, mut en oo saanu mun suunitelmiä käytäntöön. Ne on vasta teoriassa tehty. Faijalle pitäis puhua auton ostamisesta, koska mutsi pisti aikoinaan 6 000€ mun mautoon ja isi 0€. Saisin sentään 9 000€ auton, jos isi nyt suostuis maksamaan 6 000€. Mut se siitä.

Tiiän että kaikkia ehdottomasti kiinostaa tietää miten mulla menee Villen kanssa. Noh, mun aloitteesta ollaan oltu erittäin vähän tekemisissä sen yhden (tämän) jupakan jälkeen. Oon ollu ite aivan helvetin väsyny lukion takia ja sit yhteydenpito on vähän jääny.
Mua harmittaa helvetisti se, et en keksi enään mitään järkevää tekemistä ja sit Ville istuu Fannyn kans jumaloimassa Korealaisia miehiä, korealaista musiikkia ja erilaisia lävistyksiä. Naurakaa vaan anopaskat, koska just nyt mun fiilistä ei kauheesti saa huonommaks.

Mun pitäis puhua sille jätkälle nää jutut, koska oon kyllästyny olemaan stressaantunu turhista asioista.


torstai 3. lokakuuta 2013

Way to New Home

Eilen saatiin avaimet meijän uuteen kämppään ja Fanny muutti sinne välittömästi yksin asumaan. Me muutetaan väliaikasesti vuokralle ihan saatanan pieneen paritaloon, koska tästä meijän vanhasta - remontoidusta - kämpästä tuli persnettoa niin helkkaristi. Summaa en tässä mainitse, mut voin sanoo, et liikutaan aivan saatanallisissa rahasummissa.

Venaan meijän muuttoa aikalailla, koska tykkään päästä järjestämään mun huoneen sit ihan alusta alkaen uuteen uskoon. Eniten mua häiritsee toi mun sänky, joka pitää purkaa osiin ja sit koota uudestaan. Julisteetki mun täytyy varmaan varastoida johonki paha päivän varalle, koska sinne seiniin ei sais tehä mitään uusia reikiä.

Tääki on vaan väliaikanen kämppä, jota ei voi kodiks kutsua. Mä en oo kutsunu kodiks myöskään tätä meijän tänhetkistä kämppää, koska mulla on vaan yks koti minne mun sydän tulee ikuisesti kuulumaan, eikä se fakta tuu muuttumaan varmaan koskaan.

> Toisaalta muuttaminen on hauskaa, ku pääsee raahaamaan niitä tavaroita.