Okei, kaikki ei ole päin vittua, mut asiat ei joka tapauksessa oo menny suunnitelmien mukaan.
Mun ja Villen Tykkimäkireissu taitaa jäädä ens kesälle, koska saan ajokortin vasta Elokuussa. Syynä tähän se, et mun ajokoulu menee maanantaina kesälomalle ja palaa vasta ens kuun puolivälissä.
Näiden lomasuunnitelmien siirtymisen takia ens kesästä tulee erittäin helvetin mahtava ja kiireinen kaikkien roadtrippien yms. varjolla :3
Ajokorttijuttuja lukuunottamatta jokku asia on sentään edistyny. Jostain vuodesta 2011 lähtien oon pitäny Sophieta kaikkialla mun nimenä, mut virallisissa papereissa oon ollu Sofia jo vuodesta 1996.
Kesäkuussa toteutin mun pitkäaikasen unelman ja laitoin 30€ menemään mulle tärkeen asian edistämiseks.
11. Heinäkuuta tuli maistraatista kirje, et mun nimi on nyt virallisesti muutettu ja oon tästä lähin kaikkialla Sophie. Tänään puolestaan postiluukkuun oli pudonnu mun upouus Kelakortti, jota koristi uus etunimi.
Tästä lähtien mun ei tarttee enää selittää kellekkään mitään mun nimeen liittyen, koska kaikki on virallista (*keskarihymiö hatereille*) ❤️
Lukion alkamisen lähestyminen ahdistaa ja oon koittanu keskittyä muihin juttuihin, kuten jäljellä olevaan kesälomaan (jota vietän dataten himassa...).
Eilen näin Villee pitkästä aikaa ja kaikkien meijän syvällisten keskustelujen jälkeen voin sanoo, etten tiiä missä olisin, jos mulla ei olis sitä. Se on ainoo ihminen, joka tietää tasan mitä tehä, ku mulla on ihan hirvee fiilis ja haluisin vaan käpertyy peiton alle.
Olin kans ekaa kertaa koskaan kenenkään skoban kyydissä ja olin ihan paskajäykkänä aluks, koska kuvittelin, et se on yhtä helvettiä, ku fillarilla kyysääminen, mut joo, väärässä olin.
Se sitte kaikista hyvistä uutisista. Heinäkuun neljäs päivä tuli täyteen 10 kuukautta siitä, ku mä viimeks viiltelin. Se oli viime vuoden Syyskuu ja sillon lupasin, etten enää tee sitä.
Viime lauantaina rikoin lupaukseni ja itkin varmaan tunnin omassa sängyssäni sen jälkeen.
10 kuukautta on tähän mennessä ollu pisin aika ja olin ylpee ittestäni. Syitä mun teolle en kerro, koska en haluu alkaa osottelemaan ketään julkisesti. Sen mokan oon muutaman kerran tehny, eikä siitä seurannu millään muotoa mitään hyvää.
Mut elämä jatkuu siitä huolimatta, et mutsi uhkaa tunkee masennuslääkkeitä väkisin mun kurkusta alas, mikä on uskomatonta, koska mä hairahdin ainoastaan kerran, enkä todellakaan oo tekemässä sitä uusiks.
Whatever.
Sain postissa myös mun Echelon -kaulakorun. Echelon on siis 30 Seconds To Mars -nimisen bändin fanbasen nimitys ja tää koru on kunnon illuminati kolmio.
Anyhow, kesä jatkuu, mä betaan Villen novellia, johon se halus mun mielipiteen ja samalla korjailen virheitä, lisäilen jotain pientä ja koitan hidastaa tapahtumien kulkua, jotka juoksee tyyliin viikon kahen sivun aikana.
Tällast mulle kuuluu ja hengissä ollaan kaikesta huolimatta!
