People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

perjantai 24. tammikuuta 2014

How it all began, really?

"Monella oli mahtavan näkönen blogi. Silti hirveen harva päivitti omaansa aktiivisesti.
Haaveilin omasta hienosta blogista, jossa kertoisin lifestyle -juttuja ja kuvaisin omaa vaatetustani.
19.6.2010 mä loin oman blogin ja aloin kirjottaa sinne. Se innostus laantu nopeemmin ku oli alkanu.
Mun blogi oli kuollu"


Sweet Dreams oli mun blogin ihan alkuperänen nimi ja blogin kuvana violetti random tekele, jossa oli pikkuinen Bieber. Olin siitä aivan helvetin ylpee, mut nykyään voisin itkee sen kuvan kauheudelle.

Mun blogin ihan ensimmäinen banneri.
(19.6.2010 - 9.2.2011)

Oon kertonu teille mun masennuksesta, diabeteksesta, kiusaamisesta ja muutenki elämästä. sit tajusin, etten oo koskaan päästäny teitä kurkkaamaan mun blogin ihan alkuaikoihin, jollon olin 14-vuotias ja kävin seiskaluokkaa.
Tässä tapauksessa kyllä olin jo siirtymässä kasille, koska perustin mun blogin kesällä 19.6.2010.
Ajattelin kans vähän tässä analysoida omaa blogiani, joten nauttikaa!

Behind The Name(s)
Mun blogilla on ollu elämänsä aikana 3 nimeä ja ne kaikki tulee poikkeuksetta jostain biisistä.
Sweet Dreams - Beyoncen "Sweet Dreams" -biisi oli tässä nimessä se avain, kuten varmaan näkyy, koska tää nimi oli suoraan sen biisin nimi.
The Unfaithful Mind - Rihannan "Unfaithful" -biisi puolestaan oli syy sille miks mun blogin kakkosnimi oli mitä oli. Se mistä toi 'mind' tuli tonne perään, johtu siitä, et halusin kutakuinki selventää, et tää on mun ajatuksille luotu blogi. Lisäks synkkä nimi Unfaithful Mind (suom. Uskoton Mieli) kuvas mun masennuksen aikasta mielentilaa hyvin.
Where The Angels Fall - Tällä kertaa en ottanu minkään biisin nimeä tähän otsikoks. Haluaisin kertoa, et löysin tän nimen samasta biisistä, ku ton mun nykyisen bannerin quoten (Chris Brown - Fallen Angel), mut en löytäny. Kuuntelin Poets of The Fall'in "Kamikaze Love"a ja siinä on sellaset lyriikat, ku 'Take me where the angels fall'. Tosta tää nykyinen nimi sit sai inspiksensä.

Miten tää mun blogi sit alunperin sai siivet?
Blogger ei ollu vielä vuonna 2010 in ja ite tykästyin tähän virallisesti vasta -11 eli vuotta myöhemmin. Muistan kirjottaneeni tasan 2 postausta tän "Sweet Dreams" -nimen alla ja toinen niistä oli ihan täyttä paskaa. Mitäköhän mun päässä on sillon niinku liikkunu?

En muista varmasti kenen blogista inspiroiduin niin kovasti, et oli pakko luoda oma blogi, mut sit loppujen lopuks päädyin tän luomaan.
Vuoden 2011 Helmikuussa mä tein ekan postaukseni "The Unfaithful Mind" -nimen alla (jonka oon poistanu myöhemmin). Se käsitteli just jotain "Tervetuloa ja tässä tää niinku on, et jepajee XDXDXD <33" -aihetta, et onneks oon poistanu sen.
Seuraavaks postasin 27. Toukokuuta ja se postaus on edelleenki jäljellä. Jos ootte laiskoja hakemaan sitä tosta sivusta, ni löydätte sen täältä!

Vaihoin herätellessäni tätä blogia henkiin vaihoin myös teeman synkempään, mut Bieberin poika siinä bannerissa komeili vielä siihenki aikaan.
Postasin koko vuoden 2011 loppuun asti pelkkää random positiivista paskaa ja mun blogilla tais olla kutakuinki 6 lukijaa tai jotain muuta yhtä hauskaa.

Siis aivan ylettömän sexy tämä banneri nro. 2
(10.2.2011 - 26.5.2011)

Postasin kans niitä helvetin "Päivän kuva" -juttuja, koska mul ei oikeesti ollu mitään järkevää asiaa, enkä halunnu tappaa mun blogia.
Noi synkät postaukset, joissa aloin jakamaan ajatuksiani, tuli mukaan tähän blogiin varsinaisesti vasta vuoden 2012 loppupuolella, vaikka jo Tammikuussa oli jotain viitteitä mun kirjotustyylin radikaalista muutoksesta. Aloin heittelemään postauksiin enemmän kirosanoja ja valitin monista asioista.
Kamelin selän kuitenki katkas tämä postaus, jossa kerroin, kuinka istuin äidin äidin (mumun) haudalla itkemässä ja purkamassa sydäntäni.

Tohon aikaan aloin tiedostamaan oman olemassaoloni ja sen, et mulle huudettiin jatkuvasti. Se oli aika tuskallista aikaa, ku koitin selvitä kiusaamisesta, huonoista väleistä isääni ja äidin jatkuvasta valittamisesta. Nykypäivänä osaan ottaa ne valitukset vähän paremmalla asenteella.

"Sisaruskateutta" (täällä) oli ensimmäisiä postauksia, johon mä purin joka ikisen asian, jotka mun mielessä pyöri. Se oli myös eka postaus, josta sain äidilta palautetta, eli siinä vaiheessa tajusin, et mutsi lukee mun blogia.

Tähän väliin kaikki bannerit, jotka oli tohon edellämainittuun postaukseen mennessä ollu.
TUM'in eka kunnollinen banneri
(27.5.2011 - 5.8.2011)
Pottermania....
(6.8.2011 - 22.8.2011)
Totesin, et tää on liian kapee malli uuden ulkoasun kanssa...
(23.8.2011)
...joten levensin mun banneria
(23.8.2011 - 26.8.2011)
Uusin (ja eka kunnollinen) photoshoot. Palasin tohon normimalliin,
koska en tykänny tosta leveemmästä.
(27.8.2011 - 4.10.2011)
Tää oli jotain niin hirveetä..
(5.10.2011 - 11.12.2011)
Yks mun rumimmista bannereista.
Siks tää oli muistaakseni vaan vuorokauden näkyvillä.
(12.12.2011)
No joo... Lisää kesää
(12.12.2011 - 24.1.2012)
Tätä banneria rakastan edelleenki koko sydämestäni!
Muistaakseni tää on ollu mulla kaikista bannereista pisimpään.
(25.1.2012 - 23.7.2012)
...hyi helvetti
(24.7.2012 - 25.7.2012)
Tähän mennessä en oo tehny yhtään banneria, joka voittas tän rumuudessa.
(26.7.2012 - 10.8.2012)
Tää oli siis ton edellämainitun postauksen aikaan mun bannerina.
(11.8.2012 - 24.9.2012)

16. elokuuta 2012 oli mun tota kymppiluokkaa menny vissiin 1-2 päivää ja olin ihan masiksessa, koska olin välittömästi jääny ulkopuolelle. Siitä olin sit tehny postauksen, jonka alotin sanoilla "Mun postaukset on alkanu mennä tälläseen masentavampaan suuntaan".
No se nyt ei edes ollu yllättävää, et ei siinä mitään, ku mutsi oli todennu, ettei se jaksa mua ja mun juttuja.

Tossa välissä oli aika paljon erilaista masentavaa paskaa, mut sitä te ootteki jo nykypäivänä tottunu jatkuvasti täältä lukemaan. Mulle ei tässä nyt tuu mieleen mitään erityistä lukuunottamatta 17. Lokakuuta 2012 -postausta, jossa oli yks kaunis suomalainen biisi, joka kuvas mua aika hyvin.

Tappelin mun Berliinin matkakuvien kanssa siinä vaiheessa aika kovasti, koska en jaksanu laittaa niitä esille, eikä mua huvittanu muokata niitä, ku olin niin maassa.
Mulle oltiin monesti sanottu siihen vaiheeseen mennessä, et miks postaan kaikkee masentavaa, joten otin kans tossa postauksessa kantaa siihen asiaan.

Se mikä tossa postauksessa nyt oli sit erityistä, oli se, et siihen tuli eniten kommentteja mun siihenastisia postauksia ajatellen. Toisekseen tajusin tossa vaiheessa, et viiltelemällä mä tunsin olevani elossa, ku mikään muu asia ei muistuttanu mua enää siitä.
Olin ihan vaan tyhjä kuori.

Viiminen TUM'in banneri tulee nyt tässä välissä ja sit jatketaan.
Tää oli sinäänsä ihan nätti.
(25.9.2012 - 17.10.2012)

Heti seuraavana päivänä eli 18. Lokakuuta, mä jouduin alottamaan blogini teoriassa uusiks, koska eräs äidin frendi pisti vähän kapuloita rattaisiin edellispäiväisen postauksen seurauksena.
Mua vitutti siinä vaiheessa niin jumalattomasti, et olisin voinu käydä ampumassa sen naisen, mut sen sijaan blockkasin sen facessa ja vaihdoin mun blogin URL'in, nimen, sekä ulkoasun.
Postauksen voit lukea kaikkine herkkuineen täältä.

WTAF'in eli Where The Angels Fall'in eka banneri
(18.10.2012 - 21.10.2012)

Heti seuraavana päivänä sisuunnuin vitusti ja tein kunnon taistelupostauksen. Tai siis siitä aiheesta, et mä tuun selviimään. Noh, lienee tarpeetonta sanoa, et mulla meni vielä vuosi siihen kunnon selviytymiseen.

21. lokakuuta mä vajosin jälleen synkkyyteen ja itkin vaan koko illan kuunnellen kaikkee "lähden tästä maailmasta" / "auttakaa mua" -tyylistä musiikkia. Nättejä biisejä, mut siinä mielentilassa paskin mahollinen vaihtoehto.

23. päivä mä kirjotin postauksen, joka oli pitkään mun blogin suosituin teksti. Kirjotin siitä miten sain mun masennuksen ja tehostin sitä parilla kuvalla.
Se oli varmaanki eka postaus jonka kirjottamiseen laitoin ihan koko mun sielun. Muistan edelleen kirjottaneeni sitä välillä ihan kyyneleet silmissä, koska ne kaikki tunteet vaan nous siinä pintaan.

Vielä Marraskuussa 2012 mun blogista pidettiin ja ihmiset ei halunnu, et lopetan kirjottamista, mut nykyään vähän siltä tuntuu.

Tässä välissä haistatan paskat Joulukuulle 2012, koska en edes jaksa lukea omia postauksiani.

Lokakuu ja mun ottama kuva. Tää oli nätti.
(22.10.2012 - 30.11.2012)
Joulukuun eka ja rakastan tätä
(1.12.2012 - 2.1.2013)
Noi Thorinin naamat oli vähän turha lisäys tähän, mut ihan jees
(3.1.2013 - 5.2.2013)

Helmikuussa tein päivitetyn version mun aijemmasta ystäväpostauksesta ja taas vaihteeks tihrustin kyyneliä, ku kirjotin sitä. Mun silloset ystävät oli mulle ihan helvetin tärkeitä!
Osa on nykyäänki, osaan en enää pahemmin yhteyttä pidä.

No tota Maaliskuussa mulla oli taas hyvä fiilis ja oikeesti vaan hymyilin koko ajan. Osa tietää miks, osa edelleenkään ei. Eheheheheh.

Hiihtoloman jälkeen Maaliskuun loppua kohden taivaan täytti taas synkät pilvet. Aloin tosissaan olemaan vittuuntunu siihen kauheeseen mielialojen vaihteluun, joka vainos mua kuukausitolkulla. Yhtenä hetkenä meinasin hypätä junan alle ja toisena hymyilin niin, et mun huuli halkes.

Toukokuu oli täynnä ulkonäköongelmia ja lisää valitusta mun siskosta. Vittu en ees jaksa lukee omia kirjotuksiani kunnolla, ku ne on niin ärsyttäviä. Kaiken ton valituksen olis voinu tiivistää lauseeseen "Mua vituttaa".

Kesäinen mediakurssi oli ihan jees, mut ei niin kiva, ku annoin mun Kesäkuisessa postauksessa ymmärtää. En sitäpaitsi ees osannu aatella, et Heinäkuusta tulis parempi.

Tää oli aika perseestä, koska tää ei ollu millään tapaa yhtenäinen.
(6.2.2013 - 18.2.2013)
Tätä banneria oon toistaseks rakastanu tokaks eniten.
(19.2.2013 - 24.8.2013)

HAHAHAHAHHAHAHAHAH voi helvetti toi mun kirjotustyyli tossa postauksessa, joka kerto mun kesäduunin ekoista päivistä. Se eka quote nyt vielä on ihan asiallinen, mut sit toi et oon kirjottanu tosissaan kirjakielellä... En kestä itteäni.
Luulin, et mun noloimmat postaukset oli blogin alkupäässä?

No sit seuraavaks oonki postannu kesäduunin loputtua ja palasin tohon puhekielellä kirjottamiseen, mikä on ehkä mulle se luonnollisempi tapa kirjottaa.

Voi Jeesus mä kieltämättä häpeen tota postausta, jossa kerron mun kesäduunijakson päättymisestä. En ees haluu ajatella mitä ihmiset on miettiny, ku riehuin siellä kaupassa jne.

Heti 3 päivää myöhemmin vajosin uudelleen synkkiin tunnelmiin näyttelijän takia, josta olin kuullu mainittavan ehkä 2 tai 3 kertaa ihan vaan sen takia, et mun systeri fanitti kyseistä sarjaa, jossa hän esiintyy. Täysin turhaa.

21. Heinäkuuta olin edelleen ihan riemusta soikeena, koska olin edellisenä päivänä lentäny Eric Saaden kanssa samalla lentokoneella, halannu häntä ja ollu melkeen eturivissä hänen keikallaan. Oi helvetti mä haluun kokee sen ajan uudestaan!

No Elokuu oli sit sellasta "tuitui" ja "lukio" -aiheiden välillä heilumista, et välillä postasin siitä, kuinka ihastunu olin ja välillä siitä miten lukiossa menee.
Ja sit oli se Länsiväyläkirjotus, johon ihastuttiin aikalailla monella eri taholla.
Ps. Onneks kans kyselyt Villestä loppu jossain Elokuun jälkeen, koska oli vitun rasittavaa vastata samoihin kyssäreihin täällä ja askissa.

En ees viittiny lukee pahemmin noita Elokuun postausten kommentteja...

Syyskuu alkaa "hyvissä merkeissä", ku mun postauksesta saadaan väärä käsitys. Voin edelleenki todeta, et kirjotin sen tekstin jollain tapaa väärin, mut ei sitä nyt niin päin vittua olis pitäny ymmärtää...

Syyskuun puolessa välissä mulle tuli sen ajan ennätyspitkä postausväli, eli 11 päivää. Sit tein jonkun ihme turhan selittelypostauksen, jossa kerroin kuinka mulla oli helvetinmoista sitä ja helvetinmoista tätä. Stressiä, kiirettä ja ihan helvettiä.
Muistan kyl edelleen ne fiilikset, joita sen kahen viikon aikana koin.

No sit vajosin Syyskuun vikassa postauksessa taas valittamaan mun systeristä ja siitä, kuinka sitä aina jaksetaan kehua. Nyt tosin oon ite kehittäny mun piirtotaitoja niin paljon, et saan itekki kehuja c:

Vaihoin tän bannerin jo Elokuussa tohon ylös ja tää oli pitkään ihan jees.
(25.8.2013 - 6.1.2014)

Lokakuussa postasin kahesti ja Marras-Joulukuussa yhteensä 6 kertaa, eli tosi helvetin vähän. Ei mulla ollu mitään ajatuksia jaettavana ja alotin sit tässä kuussa vähän paskalla postauksella.

5. Marraskuuta avauduin ekaa kertaa ihan kunnolla siitä, kuinka toi lukio on muuttanu mun asennetta elämään ja mun elämää ihan muutenki. Oon saanu frendejä ja mulla on hauskaa. Ekaa kertaa moniin vuosiin mulle on jouduttu sanomaan, et pitää olla hiljaa. Se on hassu tunne.

No sit oli mauton katsastuttamista, turhaa paskaa ja Diabulimia, josta nyt vihdoin pystyin avautumaan maailmalle.
Tosta Diabulimia -postauksesta lähtien rupesin alottamaan mun postaukset pienellä tarinamuotosella tekstipätkällä ja oon ite tosissaan tykänny niitä kirjottaa.

Mun nykyinen banneri, jota rakastan eniten kaikista
(7.1.2014 - nykyhetki)

Tammikuu lähti käyntiin vitun tylsällä postauksella ja seuraava oli vieläki kuivempi.

Tom Hiddleston hiipi hiljakseen mun elämään kauniine hymyineen ja sulosine luonteineen. Mä en tietenkään pistäny sitä pahakseni, koska luin faktan, et hän vastaa faniensa kirjeisiin, jos hänellä on aikaa. Niinpä mä keksin suunitelman, joka pitäs vaan pistää aluilleen..

No sit oon kertonu teille mun unelmista, vitutuksesta ja siitä, et täytin 18v!!
Ja sit oli taas yks angstipostaus, jonka aiheuttajan löysin lopulta mietittyäni pitkään.

God bless you, jos jaksoitte lukee kaiken!

tiistai 21. tammikuuta 2014

I'm Already Over

"Painan lyijykynän paperiin ja vedän mun piirroksen vikan viivan oikeelle kohalleen.
Mun oikeen käden alla matikanvihkon tyhjä sivu osottelee syyttävästi, mut työnnän koko ajatuksen sivuun.
'Mä kerkeen opiskella tän myöhemmin' on ainut ajatus, joka mun päässä liikkuu viikosta toiseen. Lopulta istun kokeessa hammasta purren, koska en osaa mitään. Nieleskelen muutaman kyyneleen, jotka koittaa valua ulos mun silmäkulmasta.
Minkä vitun takia oon taas tässä tilanteessa?"


Lukio tuntu kaiken kaikkiaan upeelta mahdollisuudelta alottaa uus sivu mun elämässä. 18-vuotta ikää mittarissa ja totesin ittelleni, että nyt alan oikeesti elää.
Tosiasiassa halusin vaan hautautua peiton alle ja nukkua.

Eilen sanoin mutsille, et on hienoa, kuinka mun unirytmi on lähteny kääntymään ittekseen oikein päin, et meen nukkumaan ennen kymmentä ja herään vähän enne kuutta, jollon mun herätyskello alkaa soimaan.
Viime viikolla tää toimi. Nyt oon nukkunu 4h yössä, jos sitäkään. Joku puristaa mun rintaa, mut en tiiä mikä.

Mä tosissaan oon ollu hyvillä fiiliksillä kuukausia ja oon laihtunu, sekä rakastanu kouluun lähtemistä. Nyt viimesen parin viikon aikana mun fiilikset on taas menny ihan siksakkia. En tiiä mitä tapahtu, mut yhtäkkiä must tuntu, et mun rintaa painaa alasin.

Huomasin tän fiiliksen vahvuuden ekaa kertaa viime lauantaina. Nostin yhen meijän kissoista kaapin päälle yhellä kädellä ja sen jalka lipsahti, jollon se putos mun syliin ja tarttu mun käteen pudotessaan. Siinä mulla oliki äkisti kaks pitkää ja yks lyhyt pystysuuntaan kulkeva verinen naarmu. Ne oli paljon pinnallisempia ku mun vasemman käsivarren jäljet, mut huomasin kaipaavani niitä jälkiä.

Vihaan talvea. Oon aina vihannu.
Tänä talvena kuitenki oon huomannu kuinka paljon.

On pimeetä, mun mauton bensaletku on jäätyny eikä se lähe käyntiin, en tee mitään oikein, oon taas lihonu, en osota mun vanhemmille tarpeeks kuinka välitän niistä..
Mun hymy on alkanu muovautumaan ilkeeks enkä tuijota enää peilistä sitä Syyskuista minääni, joka hymyili ihan innoissaan ja halas mautoaan, koska rakasti sitä pientä olentoa niin paljon.

Oon palannu siihen kuka olin ennen kesää enkä halua sitä.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Finally 18!!

"Puhallan kaikki 18 kynttilää yhellä kertaa ja punastelen, ku mulle taputetaan. Oon niin ilonen, et voisin itkee, mut en tee niin, koska tässä nyt kuitenki ollaan isin suvun kanssa.
Kuudelta seuraavana aamuna mulla on hyvä fiilis, mut seittemän maissa se haihtuu ja sen jälkeen sillä ei oo enää väliä, et täytän 18v"


Vietettiin siis eilen isin luona mun 18v synttäreitä. Sain 150€ rahaa, puolikkaan ajokortin, alkoholia (^_^) ja 20€ lahjakortin lippupisteeseen.
Isi oli järjestäny erittäin hyvät tarjoilut ja kutsunut mun kummitädin perheineen, sekä oman siskonsa. Kaikenkaikkiaan oli erittäin onnistuneet juhlat. Kivasti sain kiitosta kans mun Loki -piirroksesta!

Tänään mä nousin vähän kuuden jälkeen huonosti nukutun yön takia puoliks unessa ja raahauduin alakertaan. Sain syötyä aamiaisen ja äiti laulo mulle, ku se tuli miesystävältään tolleen kivasti aamulla.

Mulla oli suunitelma aamulle ja lähin hyvissä ajoin, mut mun tapauksessa mikään ei koskaan mee suunitelman mukaan. Yöllä oli ollu pakkasta jotain päälle -20°c, joten jouduin käynnistämään mun mautoa 14 kertaa, ennenku se suostu yhteistyöhön.
No siitä sitte ajoin ihan tyytyväisenä bensikselle, koska en olis päässy sillä dieselmäärällä mihinkään. Olin ottanu mukaan muovipussin, joka oli täynnä kuumaa vettä, koska tiesin, et tartteen sitä sen tankin lukon auki saamiseks. Muuten meni hyvin, mut sit se mun bensatankin avain katkes ja puolet siitä jäi lukon sisälle.
Äidin kanssa me 20 minuuttia koitettiin saada sitä ulos, kunnes lopulta onnistuttiin ja mä sain tankattua. Olin ihan vitun jäässä ja 10min aikataulusta myöhässä.

About 15km ennen koulua mun mauto sano ittensä irti. Se ei vastannu enää ollenkaan kaasuun ja lähti rullaamaan takaperin alamäkeen. Siinä sitte jarrua päälle, ovi auki ja ohjaamaan se lähimmälle dösärille, johon oli onneks vaan joku 20 metriä.

Tän jälkeen soitin äidille turhautuneena ja itkusena, koska mua vitutti niin paljon. Tilasin hinausauton ja sit taksin, jolla pääsin koululle. Onneks olin saanu eilen sitä rahaa lahjaks, ni selvisin taksimaksustaki.

Mitä nyt tällä viikolla olis tulossa, ni koeviikko alkaa torstaina, lauantaina on mallikuvaukset ja illalla lähen frendin kans Stadin yöhön!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Jos mua vaan vituttaa?

"Mä istuin sohvan nurkassa ja tuijotin telkkaria. Mun systerit katto YouTubesta jotain hauskaa mun läppärillä, joka oli liitetty telkkariin.
Jossain vaiheessa nuorempi niistä kahesta meni hakemaan muroja ja toinen alko puhumaan kaveripoikansa kanssa puhelimessa.
Nappasin lattialta mun kuulokkeet ja sohvapöydällä puhelimen. Vedin toppatakin päälle ja lähin ulos."


Ku mua vituttaa, mä laitan kuulokkeet korviin ja unohan koko muun maailman. Jos on ilta/yö ja mä oon kotona, mä nappaan naulakosta toppatakin, sujautan ballerinat jalkaan ja lähen yöshortsit + toppi päällä tonne -15 asteen pakkaseen. Pyörin siellä musiikin tahtiin ja harjaan mun mautoa. Skrabaan sen ikkunoita, laitan peiton tuulilasin suojaks ja yleensä kytken myös lämppärin piuhan kiinni.

Mulla ei oo kylmä, en oo kertaakaan saanu tosta flunssaa, ja nautin siitä vapauden tunteesta, et saan pyöriä ilman sitä pelkoa, et mun systeri kattoo mua ku vammasta tai et mun mutsi kysyy "mikä nyt on ongelma?"

Mä hymyilen. Mä tanssin. Mä nauran.. Mut ennen kaikkea:
Mä oon vapaa.

torstai 9. tammikuuta 2014

"... his romantic, kind, beautiful mind"

"Jossain vaiheessa mä vaan kyllästyin tuijottamaan omaa naamaani joka kerta, ku poikkesin lukemaan omaa blogiani.
Sit kelasin kuinka kauniit kasvot Tom Hiddlestonilla oikeesti on ja hetken WeHeartIt'iä selattuani löysin täydellisen kuvan, jossa hän tuijotti suoraan mun sieluun.
Olin myyty."

So pretty though

En oottele kauheen innolla perjantain pakkasia, koska mun pitää ihan tosissaan ajaa kouluun ja sit koulun pihalla rukoilla, ettei mun mauto oo niin jäässä, ettei se käynnisty.
Just tälleen sopivasti tänään mun mauto korjattiin kuntoon, koska siinä oli latauksen kanssa pahaki ongelma, mut nyt taas kulkee ja näin edespäin.

Huomasitte varmasti, että ulkoasu muuttui aika rankasti. Tämä tosissaan sen takia, et vihasin kattoa itteeni joka kerta, ku vierailin tossa blogin puolella joko lukemassa vanhoja postauksiani tai vastatessani kommentteihin.
Kaiken lisäks lisäsin tohon blogin nimen alle tollasen tavallaan moton. Tai quoten (mikävittu tää onkaan suomeks).

Tom Hiddleston.
Mä oon aina rakastunu ihmisessä silmiin, koska niihin kiinnitän ensimmäisenä huomiota. Tällä kertaa mun sydämen valtas hymy ja luonne.
Joulukuun alussa yks Tumblr-blogi, jota seuraan, oli reblogannu kuvasetin, jossa tää kyseinen Britti anto takkinsa naisjuontajalle, jolla oli kylmä siellä ulkona haastatellessaan ihmisiä. Se oli jotain, mitä en ollu ennen nähny, joten mun oli pakko ottaa selvää siitä, et kuka tää dude oli.

Loput voitteki varmaan arvata ja tässä sitä nyt ollaan.
Hymyilen leveesti joka kerta, ku nään noita sen haastiksia yms.

- Shame on you, jos tää nimi ei sano teille mitään.


Tää riittää tältä erää.
See you, kunhan keksin jotain postaamisen arvosta.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Elokuvakriitikot

"Odottelin uusinta 'Episodi'-lehteä kuukausittain innoissani, koska siinä oli aina hyviä leffa-arvosteluja ja -vinkkejä.
Jossain vaiheessa mun suosikkileffoille alko tulemaan jatko-osia ja niiden arvosteluja lukiessani mun kiinnostus koko lehteä kohtaan lopahti.
Kyllästyin lukemaan paskaa hyvistä leffoista ja hirveetä ylistystä täysin epäonnistuneista rainoista"

Tästä pienestä Jeremy Sumpteristaki on kasvanu helvetin hyvännäkönen jätkä ^_^

Taneli Topelius - tuo Iltasanomien puusilmäinen elokuvakriitikko.

Kuinkakohan monta kertaa joku hänen arvostelujaan lukenut ihminen on jättänyt jonkun mestariteoksen kattomatta?
Ihan ensimmäiseks voisin nostaa tässä vaiheessa oman käteni pystyyn.

Luettuani joskus vuoden 2011 puolivälissä miehen arvostelun tosta 'Thor'in ykkösosasta, totesin, et sitä on turha mennä kattomaan.
"Filmi vitsailee kaikkivoipaisuuteen tottuneen Thorin ja nykyaikaisen arjen törmäämiselle, mutta vahvan juonen puuttuessa seikkailu ei pääse koskaan kunnolla alkamaan."

Eilen kuitenki päätin, että nyt katon sen leffan, vaikka oliski kuinka paska tahansa. Kuinka hassusti sattuikaan; Rakastuin leffaan välittömästi ja metsästin kakkososan netistä (siitäkin huolimatta, et sen laatu oli ihan järkyttävä..)

Saatoin rakastua niihin leffoihin vähän liikaa...
Satuin törmäämään erällä keskustelupalstalla viestiin, johon oli linkattu jälleen Iltasanomien arvostelu. Tällä kertaa uhrina oli uusin Hobitti, jota olin odottanu malttamattomasti vuoden verran.

Ihmisiä on erilaisia ja kaikilla on oma makunsa, mut elokuvakriitikkojen pitäis pystyä kattomaan elokuvia täysin puolueettomina. Usein niin ei ole.
Monesti huomaan lukevani jotain arvostelua joltain kriitikolta ja sit jos luen muita saman kriitikon arvosteluja saman genren leffoista, huomaa selkeesti henkilön oman henkilökohtaisen mielipiteen kyseistä genreä kohtaan.

Sellasta aukomista tänään.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kuulumiset

"Kolmatta kertaa tunnin aikana mä avaan saman luonnoksen. Mun edessä on kaks tyhjentävää sanaa; 'Ei enää'.
Enempää en oo saanu kirjotettua, enkä edes yritä. Hobitti -tarina etenee täysin omalla painollaan ja siihen lisääntyy sanat ku ittestään, mut blogiin en saa kirjotettua sitte millään.
Koitan kertoo joulusta, uudesta vuodesta tai muuten vaan kuulumisia, mut mitään ei synny.
Mulla on tyhjä olo."


Ekaks joululahjat, jotka oli 2 kirjaa, 2kpl lippuja Backstreet Boyssien keikalle ja 150€ rahaa. Uusivuosi oli ja meni - ei paukuteltu raketteja.

En yleensä tee uutena vuotena minkäänlaisia lupauksia, koska en ikinä pidä niitä muutamaa päivää pidempää (saatika sitte muista niitä...), mut tänä vuonna tein poikkeuksen. Lupasin etten muutu kenenkään muun ku itteni takia. Oon liian monena vuotena koittanu muovautua muiden odotusten mukaseks, mut nyt päätin, et lopetan sen paskan.

Kaiken lisäks toivoin, että PJ (Peter Jackson) tekee vikasta Hobitista ihan uskomattoman, koska sillä osalla on mulle tosi suuri henkilökohtanen merkitys.

En oo tavannu lomalla kavereita, enkä oikeen pitäny yhteyttä ulkomaailmaan muutenkaan. Oon valvonu yhteentoista aamulla ja nukkunu iltaseittemään, joten siinä ei pahemmin ihmisiä tavata.

Yön pimeinä tunteina oon piirtäny, kuunnellu musiikkia, manannu Hobitin loppua, kattonu Disneyn klassikkopiirrettyjä ja välillä jopa itkeny.
Välillä oon kans miettiny, et mitä vittua mä teen mun elämälläni. Haluun vapautta ja itsenäisyyttä, mut toisaalta pelkään sitä niin helvetisti, et mielellään kuolisin ennenku mun pitää lentää pesästä.

Se siitä. Nyt mä venaan innolla sitä, et täytän 20. päivä 18 -vuotta ;*

Btw, huomasin menettäneeni 2 lukijaa. Mua ihmetyttää tässä vaan se, et kuinka vasta tässä vaiheessa on käyny näin?