"Painan lyijykynän paperiin ja vedän mun piirroksen vikan viivan oikeelle kohalleen.
Mun oikeen käden alla matikanvihkon tyhjä sivu osottelee syyttävästi, mut työnnän koko ajatuksen sivuun.
'Mä kerkeen opiskella tän myöhemmin' on ainut ajatus, joka mun päässä liikkuu viikosta toiseen. Lopulta istun kokeessa hammasta purren, koska en osaa mitään. Nieleskelen muutaman kyyneleen, jotka koittaa valua ulos mun silmäkulmasta.
Minkä vitun takia oon taas tässä tilanteessa?"
Lukio tuntu kaiken kaikkiaan upeelta mahdollisuudelta alottaa uus sivu mun elämässä. 18-vuotta ikää mittarissa ja totesin ittelleni, että nyt alan oikeesti elää.
Tosiasiassa halusin vaan hautautua peiton alle ja nukkua.
Eilen sanoin mutsille, et on hienoa, kuinka mun unirytmi on lähteny kääntymään ittekseen oikein päin, et meen nukkumaan ennen kymmentä ja herään vähän enne kuutta, jollon mun herätyskello alkaa soimaan.
Viime viikolla tää toimi. Nyt oon nukkunu 4h yössä, jos sitäkään. Joku puristaa mun rintaa, mut en tiiä mikä.
Mä tosissaan oon ollu hyvillä fiiliksillä kuukausia ja oon laihtunu, sekä rakastanu kouluun lähtemistä. Nyt viimesen parin viikon aikana mun fiilikset on taas menny ihan siksakkia. En tiiä mitä tapahtu, mut yhtäkkiä must tuntu, et mun rintaa painaa alasin.
Huomasin tän fiiliksen vahvuuden ekaa kertaa viime lauantaina. Nostin yhen meijän kissoista kaapin päälle yhellä kädellä ja sen jalka lipsahti, jollon se putos mun syliin ja tarttu mun käteen pudotessaan. Siinä mulla oliki äkisti kaks pitkää ja yks lyhyt pystysuuntaan kulkeva verinen naarmu. Ne oli paljon pinnallisempia ku mun vasemman käsivarren jäljet, mut huomasin kaipaavani niitä jälkiä.
Vihaan talvea. Oon aina vihannu.
Tänä talvena kuitenki oon huomannu kuinka paljon.
On pimeetä, mun mauton bensaletku on jäätyny eikä se lähe käyntiin, en tee mitään oikein, oon taas lihonu, en osota mun vanhemmille tarpeeks kuinka välitän niistä..
Mun hymy on alkanu muovautumaan ilkeeks enkä tuijota enää peilistä sitä Syyskuista minääni, joka hymyili ihan innoissaan ja halas mautoaan, koska rakasti sitä pientä olentoa niin paljon.
Oon palannu siihen kuka olin ennen kesää enkä halua sitä.
Miks et vaan ota itteäs niskasta kiinni ja ala laihduttamaan ne viimesetkin ylimääräset pois tee semmosia asioita mistä tykkäät ja ala elää ei ystävien saaminen oo vaikeeta on avattava suunsa kerrottava oma mielipide ja jakaa iloisia asioita yms. sun blogi on täynnä tämmöstä masennus tekstiä joka mun on tietenkin vaikea ymmärtää kun en mitään noista jutuista oo kokenu. Ja ootko koskaan miettiny et esim. jos jotkut pitää sua outona muuttaisit vaikka aluks pukeutumis tyyliä vähän, saatais autaa aikalailla koska elämme pinnallisessa maailmassa. Sekä tosi monet pitää manga ja kiina juttuja outoina niin niiden rajottaminen ulkomaailmassa vois olla parempi koska kukaan muu kun sä ja samanhenkiset ystävät ymmärrä sitä mut jos haluaa ulos kuoresta on oltava kaikkien kaveri
VastaaPoistaNiskasta itteään kiinni ottaminen on yllättävän vaikeeta. Mä oon tehny niin elokuussa ja selvisin melkeen 5 kuukautta ilman sen kummempia masennusaaltoja. Tän masennustekstin takia mulla on yli 70 lukijaa, joten kyllä ihmiset aika paljon muhun näköjään samaistuu.
PoistaMitä tohon pukeutumiseen tulee, ni en pukeudu mitenkään eri tavalla, ku muutkaan. Mun systeri se tässä erilailla pukeutuu.
Mä luen mangaa tosi vähän nykyään, enkä pahemmin sitä oo julkisesti ilmassu. Kiinasta en oo koskaan tykänny, enkä haluu olla kaikkien kaveri, vaan saada muutaman hyvän ystävän.
Kiitos kommentista.
Samaa mieltä tekstis kanssa. Mulla pienimmätki läksyt aiheuttaa suurta päänvaivaa ja työnnän ne pois mielestä ja sanon vaan et myöhemmin. Lopulta huomaan tekeväni niitä kasaantuneita läksyjä kello 12. Mun päivät kuluu katellessa erilaisia tv sarjoja. Usein koulusta tullessa oon niin väsyny että nukahdan ku tuun kotiin. Mua myös on kiusattu ala-asteella ja se vaikuttaa tosi paljon mun elämään vieläkin vaikka kukaan ei tiedä siitä. Joka ilta mä itken jotain pienintäki juttua. Loukkaannun helposti ja oon tositosi herkkä. Ja kukaan ei huomaa sitä. Joskus haluisin huutaa et mä kärsin ja et mua sattuu et joku huomais. Mutta en haluu olla outo. Haluisin myös sanoo kiusaajilleni et ne on pilannu mun elämän. This life sucks.
VastaaPoistaUsko pois, et oo yksin sun fiilisten kanssa! Mua kiusattiin vielä kymppiluokallaki, vaik kuvittelin, et ihmiset olis vähän aikuistunu siihen pisteeseen mennessä.
PoistaMä kans nukun ku tuun koulusta ja sit en oo illalla väsyny ja jos saan unen päästä kiinni, ni herään moneen otteeseen, koska joku asia painaa mun mieltä niin voimakkaasti.
Mä oon ollu aina hirmu herkkä luonne, et itken useista asioista: Iloista ja suruista ja ihan vaan sillon ku oon helvetin turhautunu.
Sun siskon blogi? :)
VastaaPoistaMun siskolla ei käsittääkseni oo omaa blogia tällä hetkellä, mut jos kiinnostaa, ni sen askin löytää täält; http://ask.fm/Rikonoona
PoistaOnks sulla ihan oikeasti muka ylipainoo mitä pitää laihduttaa?
VastaaPoistaKuis pitkä sä oot jos kerran tän blogin mukaan painat 68-70kg?
Kuvies perusteella voisin aatella et oot melkein 180cm joten sun painoindeksi
on 21 - normaali (: Miks sun pitäisi olla laihempi?
Painan 69kg ja oon 177cm. Mun maha on kauhee pallo ja sitä yritän saada pois. Muuten mun ruumiinrakenne on ihan perusjees.
Poistasiis sulla on edelleen ihan normaali painoindeksi (:
Poistatee vatsaliikkeitä niin pääset pallosta ja kiinteydyt
mut pliis älä muutu liian anorektiseksi kun oot näin ihan
hyvä muru :3
En mä oo anorektiseks alkamassakaan, ku vatsan sais vaan kiinteeks, ni olisin happy :)
PoistaÄlä muuta ittees vaa kanna itseäsi kunnialla, sillä olet täydellinen juuri tuollaisena! <3
VastaaPoistaTsemppiä ja kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu, kunhan et koskaan vain luovuta minkään suhteen!! :)