Character flaws

"She was so sick of believing the lies and trying to hide
Covering the cuts and bruises (cuts and bruises)
So tired of defending her life, she could have died."

Kaikki jotka on edes joskus lukenu mun blogia ajatuksella, tietää tosi paljon mun yksityisasioista, mitä syvällä mun sisimmässä liikkuu.
Se mikä ei välttämättä oo koskaan tullu kunnolla esille, mul on monia luonteenpiirteitä, joista haluun päästä eroon. Esittelempä ne nyt sitte tässä ihan vaan ajan kuluksi ja jotta saatte lisää informaatiota ihmisestä, joka piilottelee näiden sanojen takana.


Mustasukkaisuus
Mä tuun mustasukkaseks kaikesta aivan helvetin helposti. En tiiä kuinka selkeesti tää piirre tulee esille mun kasvoilta jne, mut sisäisesti mä kiehun usein. Jos mut feidataan jonkun toisen ihmisen takia, mä saatan olla pitkään tosi hiljanen tai vältellä sitä feidaajaa.
Tän piirteen voimakkuuden takia oon kans tosi huono olemaan sellasessa porukassa, jossa on joku jolla on samaa piirrettä. Muutaman kerran on käyny silleen, et minä ja joku toinen ollaan kilpailtu jonkun henkilön huomiosta ja lopulta mä oon vetäytyny syrjään. Mistä päästäänki seuraavaan piirteeseen.

Luovuttaja
Monesti jo ihan lapsuudestani alkaen mä oon luovuttanu kaikissa mun ja systerien välisissä riidoissa ihan vaan sen takia, et inhoon riitelyä ja tiiän aina, et tuun kuitenki häviämään. "Hyvä on, mä otan tän punasen vihon, koska sä haluut keltasen" ja sit oon itkeny omassa huoneessa sitä, et miks aina minä. Jos joku muu lähtee kisaamaan mun kanssa jostain, ni on noin 90% mahdollisuus, et mä luovutan ja vetäydyn johonki ittekseni.

Liika herkkyys
Herkkyys on joskus ihan hyvä luonteenpiirre, mut mulla se menee todellaki äärimmäisyyksiin. Itken kaiken perään; mun mopoauton, jonkun typerän pehmolelun jne. Sit se mitä monet on käyttäny ihan oikeesti mua vastaan; "Kato nyt sitä. Jos et ota sitä, ni se jää ihan yksin". Vittuku alan aina itkemään jos joku sanoo jotain ton tyyppistä. Tämä ei nyt päde ihmisiin vaan esineisiin sun muuhun tilpehööriin. Ettäku ottaa päähän.

Tässäpä näitä jotka tulee ihan ekana mieleen.

But something broke me

"Kello oli 5.32 aamuyöllä. Mä makasin sängyssä tuijottaen kattoon.

Joku kylmensi mun sydäntä ja veti hiljalleen mun mielen pois todellisuudesta.

En saanu unta, mut en pysyny enää kunnolla hereilläkään.

Kelluin unen ja valveillaolon rajamailla.

Kunnes lopulta kaikki tuntu niin pahalta, et pakotin itteni nukahtamaan omiin kyyneliini."

Kaikki on päällisin puolin hyvin. Mua ei stressaa, en tunne oloani ahdistuneeks, saan ihan semihyvää liksaa... Silti mä valvon pitkälle aamuyöhön ja itken. Tunnen itteni niin voimattomaks kaiken tän keskellä ja useesti mun sydäntä kylmää – ihanku olisin unohtanu jotain tärkeetä tai tehny jotain paskaa, mut en vaan muista siitä mitään.

Täytin tosiaan 20.1 ihanat yhdeksäntoista vuotta, mut se on nyt sellanen ikä joka ei muuta enää mitään. Ens vuosi sitte tuo tullessaan "aikuisuuden", koska monet vielä laskee alle 20-vuotiaat teinien kastiin. Tai ainaki nuoriso-nuorisoks. Hueh.

Blogin ulkoasu muuttu vähän erilaiseks ku mitä se on koskaan ikinä ollu. Halusin vaan kokeilla jotain ton tyyppistä ja ite pidän tosta.
Mut se siitä. Enempää asiaa ei ollu.