It Still Hurts

Tänään meillä oli terveystiedossa (lukion kursseja käyn edelleen) sellanen kerta, ku alettiin tekemään esitelmiä Suomen kansantaudeista. Oltiin pareittain (yksinki olis saanu tehä) ja meikäläinen oli valinnu 1. tyypin Diabeteksen. Kuten varmasti tiedätte, minulla on kyseinen sairaus. Ollu jo 5 tai 6 vuotta. Mä tein sitä esitelmää mun parin kanssa ja huomasin äkisti, et kirjotan sitä yksin, koska tiesin asiasta niin paljon.
Se nyt vielä meni, mut sit aloin lukemaan Suomen Diabetesliiton sivuilta tota "hoito" -kohtaa.
"Jatkuva, elinikäinen insuliinihoito (pistoksina tai pumpulla) on elämän edellytys." - Yhtäkkiä huomasin olevani ihan reunalla, et en tienny itkeäkkö vai ei, vaikka lähellä oliki. Istuin siinä ja tuijotin kyseistä lausetta vaikka kuinka pitkään ja sillä aikaa se mun pari oli sanonu mulle jotain. Tajusin sen vasta sitte, ku putosin takasin todellisuuteen.

Oon kauheen heikko, ku en jotenki oo pystyny vieläkään sisäistämään sitä, et oon diabeetikko lopun elämääni. Tää sairaus on poistanu multa niin paljon mahdollisuuksia elämässä. Mm. uravalintojen kannalta. Vartija, Järjestyksenvalvoja, Poliisi, Lentäjä, Lennonjohtaja.. Ihan oikeesti, tiiän et maailmassa on syöpää ja ne toivois vaikka saavansa diabeteksen sen syövän sijaan, mut tää on mun elämää ja näin mä näen asiat. Ei pliis siitä nyt kommentteja.
Pointtinani oli se, et vielä kuudenkaan vuoden jälkeen en oo sinut tän sairauden kanssa ja taistelen sitä vastaan jatkuvasti. Se on henkisesti todella raskasta, mut en tiiä miten pääsisin tänki asian kanssa yhteisymmärrykseen.

Sit loppukevennykseks infoa siitä, et sain eilen mun murusen pois autotallista ja ajokäyttöön! Toi meijän mäki on edelleen ihan vitun perseestä, koska vaikka oon hiekottanu sitä, ni en saa oikein kunnolla vauhtia, ku siinä pitää kääntyä, jotta siihen mäkeen pääsee, enkä haluu ajaa siitä reunankaan yli. Sit toisekseen joudun ajamaan ton yhä autotalliin suojaan kylmyydeltä. Oi vitun kevät voisit sulattaa koko ton mäen.

EYL Wanhat 2013

Vihdoinki oon saanu valittua ja muokattua kaikki kuvat, jotka tähän postaukseen laitan. Oli kiva selata noi 304 kuvaa läpi viime yönä ja miettiä, et mitä helvettiä. Tai siis niin, ku suurin osa oli kussu ihan kivasti ja sit olisin mielummin ottanu videona ne tanssit, mut kyl nää kuvatki kelpaa. Lopussa on video noiden Wanhojen "omasta" tanssista, joka oli mun mielestä ihan mahtava! :D

There's nothing like You and Me

Kohta on 18 tuhannen kävijän rajapyykki rikottu ja oon jostain hitosta saanu 60 lukijaa! Se on mahtavaa, joten kiitos kaikki!

Tää biisi on omistettu mun ystäville.
Ainaki kaikki Belieberit tietää, että Biebz omisti tän biisin Selenalle, mut tässä vaan on niin kauniit lyriikat ja ne sopi hyvin ystävyyteenki. Ainaki moninpaikoin.

Tarkoitukseni on siis laittaa tähän postaukseen kuvia musta ja mun ystävistä. Joistaki ei ikävä kyllä oo mun kanssa yhteiskuvia, mut te varmasti tiiätte ite keitä ootte.
Kiitos vielä ihan kaikesta mitä ootte mun elämään tuonu. Rakastan teitä ♥

Winds of change

Sen lisäks, että mun elämä on lähteny muuttumaan parempaan suuntaan, päätin iskeä muutamia muutoksia blogiini ja sen lisäks päivitän tässä teidänkin tietoisuuteen blogini tilastoja.
Te näettekin noi kävijät sekä suosituimmat postaukset, mut tähän aattelin teidän iloksenne laittaa ainakin tagit, joilla mun blogia on eniten etsitty. Ulkoasu muuttu sillä saralla, et noista tähdistä (jotka putoilee hiirtänne liikuttaessa) tuli mustat ja bannerista tuli nyt sellanen, joka oikeesti kuvaa blogin nimeä. Bannerin alapuolella olevien linkkien alle tuli teksti, joka kaikkien on syytä lukea. Lisäksi sivuun - katsojakertojen alle - tuli aforismi liittyen itsemurhaan.
Ite tykkään erityisesti tuosta bannerista. Entäpä te?

Sit itse asiaan.
Kantele on edelleen ylivoimaisesti se hakusana, jolla mun blogi löydetään täältä internetin syövereistä. Kyseinen hakusanahan liittyy puhtaasti tohon mun harrastuspostaukseen, jossa kerroin soittaneeni kannelta joskus ala-aste ikäisenä.

Harry Potter tulee kaukaisena kakkosena. Sen oon maininnu muutamassakin postauksessa joskus niihin aikoihin, ku vika Potter-leffa tuli leffateattereihin. Ja sit se on mainittu tuossa tokaksi suosituimmassa postauksessa muutamaankin kertaan.

Unfaithful Mind. Tästä ei varmaan kauheesti tarvii sanoa. Kyseinen tagi oli nimittäin mun blogin alkuperäinen nimi.

Harry Potter and The Deathly Hallows Part 2 - No perkele sentään. Tää tagi on mainittu samassa yhteydessä, kuin tuo toiseksi etsityin tagi.

The Unfaithful Mind oli tämän blogin alkuperäinen kokonimi. Tosta edellisestä tagista puuttui pelkästään "The" -artikkeli.

I Hate Winter - Okei. Missäköhän helkkarin postauksessa mä oon maininnu asian? Eiku aivan TÄSSÄ postauksessa nyt ainaki on kuva, jossa kyseinen lausahdus on suoraan. Mut pystyykö kuvassa olevan tekstin avulla löytämään mun blogin? :oo

Ben Barnes on mun idoli, mut tota.. En muista maininneeni kyseistä näyttelijää täällä kertaakaan?

J.K. Rowling'in oon maininnu tossa mun tokaks suosituimmassa postauksessa yhden kerran. Muistaakseni.

Japanin Akita - Selvä... Akitan oon maininnu tasan kerran, mut Japanin Akitaa en kyllä oo maininnu kerta kaikkiaan missään.

Päivän 1 Kuva - Tän oon maininnu muutamaanki kertaan, mut sanajärjestys oli kyllä täysin eri.

Sit siirrytään katsojiin. Suurin osa mun lukijoista on Suomesta (yllätys) 16561 katselukertaa. Seuraavaks suurin lukijakunta (456) tulee Yhdysvalloista, joka saattaa johtua puhtaasti mun blogin englanninkielisestä nimestä ja postausten otsikoista. Helvetti sentään... Seuraavaks suurin lukijakunta tulee Venäjältä (205). Neljäntenä on Saksa (152) (mitä vittua??), viidentenä Ranska (64), kuudentena Etelä-Korea (41) (NYT OIKEESTI O_O????) ja seittemäntenä Ruotsi (19).
Joo okei, nyt en oikeesti enää osaa sanoa, et minkä helkkarin takia nää maat on mitä on.
Peräpäätä pitää sit Britannia (18), Belgia (13) & Argentiina (12).

Tällasta tällä kertaa ja koska huomenna on keskiviikko, ja jos (suunitelman mukaisesti) meen sillon takasin mutsin luokse, ni saatte vähän kuvia niistä EYL'län wanhoista <3

I'm deeply sorry..

...for not keeping my promise.
Lupasin teille, että laitan niitä EYL'län Wanhojentanssikuvia tänne, mut ikävä kyllä en oo niitä laittanu. Syy tähän on se, et oon oikeesti vaan ollu ihan äärettömän laiska xd Ja sit eilen just ku olin oikeesti iskemässä piuhoja kiinni koneeseen, et olisin siirtäny kuvat tähän läppärille, ni isi soitti, että se on unohtanu kotiavaimet autoonsa ja auto on Katilla :D Mun piti oikeestaan tulla tänne vasta tänään illalla, mut suunitelmat vähän muuttu, ku hilpasin tänne avaamaan isille ovea. Nyt oon täällä keskiviikkoon asti ja sit pitäis oikeesti laittaa niitä kuvia...

Tässä teille vielä hieno video.
Tulee sellanen fiilis, et miten Norjalaiset pärjää seuraavassa maailmansodassa, jos niiden armeija on tollanen?
HAHAHAHAHAHAAHAH

Hyvää ystävänpäivää

But I really hope she's made it
that someone took her home.
She was lost but wasn't missing
she would always walk alone.

No otsikko nyt ainakin on asiaankuuluva, vaikka tää päivä ei oo koskaan ollu mulle yhtään sen kummempi, ku muutkaan päivät Helmikuussa. Tainojoo, oikeestaan tää ystävänpäivä poikkes muista silleen, et en ollu sairaalassa enkä completely alone ;) Ei siit sen enempää, koska tiiän, et yhet tietyt ihmiset lukee tätä ja en haluu kuulla koulussa mitään naljailuu :'D
Voin vaan sanoo, et mitä nyt noit vanhojentanssijuttuja ja penkkareita katoin, ni oon todellaki menossa lukioon!!

Anteeks tää pikapäivitys, koska haluun mennä nukkumaan. Voin vaan sanoo sen, et mun elämä on kummasti muuttunu paremmaks viimesen viikon aikana - silleen, et oon alkanu viihtymään koulussa.

Pääsenkö mä koskaan tasapainoon?

Johnny Depp on viisas mies.

Joskus mä vaan toivon, et jos viiltelisin ranteiden sijasta mahaa, ni se kaikki ihra valuis pois. Voin sanoo, et ei oo toiminu, mut nyt on vähän vaikee löytää paikkaa pistää insuliinia. Paitsi reisi - tietysti. Aloin ihan oikeesti miettimään tänään, et pääsenkö mä koskaan enään henkiseen tasapainoon? Sellaseen, joka mulla oli vuosia sitte. Ennen Diabetesta, ennen kiusaamista. Ennen kaikkea tätä paskaa.
Oliskohan mun pitäny pyytää, et isi ei olis kertonu mun siskolle mitään siitä, et oon kertonu sille mitä luin sen blogista? Toisaalta ehkä me ei oltais eilen puhdistettu ilmapiiriä silleen, miten me sitä puhdistettiin. En oikeesti jaksa kommentoida siihen sen blogiin, koska tiiän, et se lukee tänki. Mun sisko siis.
Onko teijän mielestä huono juttu olla huolissaan siskostaan, jos ilmoille tulee sellasta vinkkiä, et sillä olis Bulimia tai et se yrittää laihduttaa? Se haluu päästä alipainoon. Se painaa mua nytki jo 20 kiloa vähemmän, vaikka onki vaan 3cm mua lyhyempi. Sit arvotaan, et kumman oikeestaan pitäis laihduttaa? Mä tiedän kyllä. Mulla vaan ei oo tarpeeks itsekuria siihen. Ehkä meen rasvaimuun, ku oon 18v, ni saattasin saada vanhojentanssiparin?

Mun sisko on helvetin heikkomielinen. Masentunu, luovuttaja, eikä se osaa ottaa elämästään sen vertaa kiinni, et sais muutaman kurittoman kilon kuriin.

Jos toi lause on tarkottavinaan mua, ni aletaampa puhumaan siitä kymmenestä kilosta, eiks jeah? "Muutama kuriton kilo" ei kuvaa mun tilannetta paskan vertaa. Enemmänki "Muutamakymmenen kuritonta uimarengasta". Ihan oikeesti.

Toisaalta tää, et kirjotan tätä postausta taas yöaikaan, sai aikaan kauheen kyyneltulva -efektin, ku luin ton postauksen loppuun. Tää on taas sellanen fiilis, et voisin repiä tän äidiltä saamani tähden muotosen kaulakorun pois kaulastani ja unohtaa sen lauseen, jonka äiti sano, ku se anto tän mulle.
"You are a Star"

Ilmapiirin puhdistusta

Olin taas aika helvetin viisas, ku puhdistelin desinfiointiaineella näitä mun uusimpia viiltojälkiä vessan ovi auki. No mutsi sitte käveli siitä ohi ja sai taas ihan kohtauksen. Sen jälkeen se paljasti mun systerille, et oon lukenu sen (mun systerin) salaista blogia ja yhtäkkiä kaikki alko huutamaan. Tai lähinnä minä ja systeri huudettiin toisillemme. Toi nuorimmainen (8v) kakara sit esitti ihan pikku enkeliä ja olisin niin halunnu potkasta sitä.
No siinä me sit huudettiin toisillemme pitkän aikaa. Mutsi ei osallistunu ollenkaan tähän huutokisaan, jota minä ja systeri siinä pidettiin. Nyt mun kurkku on 10x kipeempi, ku mitä se oli kotiin tullessa. Se taas johtuu siitä, et mulla on niin tajuton yskä, et mun kurkku on siitä kipeytyny.

Nyt oon vaan kattonu himoromanttisia leffoja koko illan ja itkeny sitä, et miks mulle ei koskaan käy tolleen. Oikeesti fuck this life.

Help Me

I have done it again.

Luojan kiitos mulla on psykiatrikäynti maanantaina. Just tänään aattelin, et kaikki on menossa parempaan suuntaan, mut sit ikävä kyllä mun pilvilinna romahti ja putosin todellisuuteen. Kaikki päivät ei voi olla hyviä, tiedän sen, mut toivoisin pääseväni ees jonkinlaiseen henkiseen tasapainoon. Sellaseen, et en ensimmäiseks tarttuis veitseen, ku kaikki alkaa hajoomaan käsiin. Olis kiva, jos osaisin vaikka pelkästään kirjottamalla purkaa kaiken sen pahan olon pois.
Harmillista, et en pysty tän romahduksen syytä tänne jakamaan, koska tietyt tahot lukee tätä mun blogia, enkä haluu, et ne tietää mitä mä oon just lukenu. Kyllä, eräs teksti sai mut romahtamaan totaalisesti. Vittu mä vaan haluun, et tulee huominen. Haluun tarttuu puhelimeen ja soittaa vaikka isille, koska en viittii kavereita vaivata tällä. Äiti on parhaillaan jossain muualla, ku Suomessa, ni sitä en viittii vaivata. Itken sille sit huomenna illalla.
Oon heikko & muhun sattuu.

Refluksitauti

Ruokatorven refluksitauti on sairaus, jossa mahalaukun hapan sisältö virtaa väärään suuntaan eli ruokatorveen ja aiheuttaa närästysoireen.

Tällasta tänään. Siitä on hetki aikaa, ku mä kirjotin postauksen mun ahdistuneisuudesta koulussa. Nyt nää kyseiset oireet on alkanu tulla mulle jo kotonaki. Sit muistin sen, ku mutsi joskus aikoinaan sano, et mitä jos mulla on "löysä (mikäolikaan) läppä". Aloin kuumeisesti ettimään tietoa asiasta ja törmäsin Refluksitautiin. Oireet jotka kyseiseen tautiin kuuluu, on aikalailla samoja, ku mulla on; närästys, pahoinvointi, kuvotus, runsas röyhtäily, hapan maku suussa, liiallinen syljen eritys.
En tiiä minkä takia, mut en varsinaisesti hätääntyny tästä ennenku luin, että pahimmassa tapauksessa se olis sitte leikkaukseen. Tässä mä nyt mietin sitä, että pitäiskö mun kertoa isille, jos se veis mut Dextraan, jossa sen asian vois ihan oikeesti varmistaa. Voi vittu nyt jos mulle tulee tääki vielä tän kaiken muun päälle. Oon just saamassa kiinni opiskelusta, pääsemässä yli mun masennuksesta ja saamassa tän Diabeteksen hoidon tasapainoon.

Koska oon nyt päässy tähän sairastelu -aiheeseen, ni en tiiä mikä mulla tänään on. Normaalisti mulla on älytön nälkä, mut nyt on istunu syömättä mitään ja mun alaselkää särkee ihan tuskallisen paljon. Mitä jos mulla on joku kilpirauhasten vajaatoiminta ja sen takia vaan lihon? Okei, en voi syyttää pelkästään sitä, koska tiiän, et syön liikaa. Kaiken lisäks palelen. Normaalisti mulla on kuuma ja tälleen, ku kaikki muut palelee, mut nyt mulla on kylmä. Oikeesti ei mulla oo varaa tulla kipeeks, koska en haluu lentää ulos miltään noista lukion kursseilta.
What can I do?

Cutting for attention?

Törmäsin taas tänää tähän aihepiiriin. Kuten varmaan kaikki (ei ehkä uusimmat lukijat) tiedätte; Mä oon viillelly monia kertoja. Monella on hyvin vahva mielipide siitä, että ihmiset viiltelee pelkästään saadakseen huomiota. Mä en oo koskaan ollu ite kyseistä mieltä, jos ei lasketa mukaan sitä hiton #cut4Bieber -tempausta, mikä oli paskaa ja ihan puhdasta huomionhakemista.
Tänään tosiaan erään FB -ryhmän julkaisussa "Viilteleeks teistä kukaan?" tuli ihan älyttömän kiivas keskustelu siitä, että onko viiltely huomionhakemista vai ei. Moni oli sitä mieltä, et ei oo huomionkerjäyst, mut sit muutama laholatva oli sitä mieltä, et se on vaan huomion hakemista. Joskus se voi oikeesti olla, tiiän sen. Jotkut hakee sillä "huomiota" tai oikeestaan vaan apua omaan pahaan oloonsa. Jotkut oikeesti haluu vaan ihmisten säälivän itteään ja jotkut piilottaa kaikki jäljet täysin. Mä en koskaan oo viillelly hakeakseni huomiota, vaan ihan yksinkertasesti sen takia, et viiltelemällä mä siirrän henkisen kivun fyysiseen, koska fyysisen kivun tällanen "heikkomielinen" kestää paljon helpommin.

I do not want to be afraid
I do not want to die inside just to breathe in
I'm tired of feeling so numb
Relief exists I find it when
I am cut

Tämä on tunne, joka mua seuras pitkän aikaa varjona kaiken sen valon tiellä. En oikeesti tienny yhessä elämänvaiheessa, et olinko ees elossa, vai olinko vaan sylkykuppi tän maailman ihmisille. Se ihminen, jonka puoleen kaikki käänty, ku piti löytää joku jolle vittuilla, jota kiusata ja syrjiä. Joku johon pysty purkamaan pahan olonsa.

Palatakseni takasin tähän postauksen varsinaiseen aiheeseen; Minkä takia ihmiset, jotka viiltelee, sit peittää kaikki arpensa, jos ne haluais huomiota? Miks minäki kuljen julkisilla paikoilla pitkähihanen päällä? Minkä takia käytän toppien päällä huppareita, ohuita neuleita tai muita pitkähihasia paitoja? Selittäkääpä tämä.
Ainiin, ette pysty selittämään sitä. Miksi? Olisko ehkäpä sen takia, et monet ei oikeesti viiltele kerätäkseen huomiota. Kelatkaa jos mun kiusaajatki tietäs, että viiltelen? Ne varmaan surkuttelis? No ei vitussa. Ne naurais mulle kuinka heikko oon. Vanhempia on turha huolestuttaa viiltelyjutuilla ja kavereitakaan ei oo kiva vaivata - varsinki, jos ne on iloluontosia. Jos esittelisin mun viiltojälkiä, ni saisin heti jonkun "Weird shit" -leiman mun otsaan.

Laholatvat; Ens kerralla, ku tuutte selittämään, et viiltely on huomionkerjäämistä, esittäkää mulle vedenpitäviä perusteluita, ni saatan uskookki. Sitä ennen: pitäkää päänne kiinni.

Videopostaus ystävistä!!

Noniin! Helvetinmoisen säätämisen jälkeen sain tän videopostauksen kuvattua. Kuulostan oikeesti hengästyneeltä joissain kohissa, koska oon ollu koko viime viikon kipee ja edelleenki kurkku on ihan kähee ja nenä tukossa. Videon laatu on kans 10+, koska tää koneen kamera on vuodelta nakki ja muusi...... Kaiken lisäks sekoilen tos jotain ihan omaa välillä ja jotenki hermostutti x''c

Öäää... Muutenki oon petolinnunperseen näkönen, mut toivottavasti kuitenki tykkäätte!

Lukion aloitus

Ihan suoraan sanottuna helvetin häpeällistä alottaa vuoden eka kuukausi viidellä ihanaisella postauksella. Mä jo aattelin, et saisin Tammikuun täyteen kaikkee kivaa, koska se on kuitenki mun syntymäkuukausi. Oikeesti paskanmarjat. Tää ei oo todellista, et en oo myöskään saanu kuvattua paskan vertaa koko Tammikuun aikana. Niinpä päätin, et meen tonne pihalle mutsin raksahaalarissa (K-Rauta, 20€) ja paksussa kaulahuivissa kuvailemaan. No mitä hittoa tossa hangessa oikeesti oli ees kuvattavaa?
Kahlasin kans läpi lukiojaksoni ensimmäisen päivän. Kyllä, kymppiluokan nelosjakso on pelkkiä lukion kursseja. Ajattelin eka kauhuissani, et mitä se mahtaa olla, ku mutsi oli pelotellu, et siellä täytyy lukee koko ajan ihan helvetisti. No kahen ekan tunnin jälkeen totesin, et lukio on se paikka minne mä kuulun!! Oli kyl ihan uskomaton kokemus heti alkajaisiks! Sen lisäks kävin Stadissa hammaslääkärissä, suunittelin randomin videopostauksen ja päätin postata mun ystävistä joskus tulevaisuudessa jotain. Tein joskus mun kavereista postauksen, mut jostain mysteerisestä syystä se on poistunu kokonaan täältä mun sivulta?
Niinja ulkoasu muuttui, kuten huomaatte! Mitäs tyksitte? :d

You Already Know That Life Ain't So Perfect

Tän postauksen sain luojankiitos postattua heti tänään, koska muuten en olis varmaan koskaan postannu tätä ja lopulta tää ei olis ollu enään ajankohtanen.

Mulla on ollu koko viime viikon ajan päällä aivan tajuton flunssa. Oon maannu himassa ja raahautunu ainoastaan kokeisiin ihan kauheessa kunnossa. Torstai oli varmaan pahin, koska olin jotenki niin heikossa kunnossa, et pelkkä seisominen sai aikaan helvetinmoista sydämentykytystä ja päässä alko pyörimään. Tai sit se johtu vaan siitä, et ku olin nukkunu ja maannu niin paljon, ni kuntoki laski. Nojoo, en tiedä, mut tätä sattuu aina pidempien flunssajaksojen jälkeen.
Sit viikonloppuna piti Katjan kanssa mennä kattomaan Hobitti, mut se siirty ens viikonlopulle just tän flunssan takia. Ja muutama päivä sitte saatiin vihdoin vedet taas kulkemaan, ku ne on ollu poikki kaks saatanallista viikkoa. Joo, meijän kaivon pumppu meni rikki jne. Vessassa käyminen oli ihan helvetillista, ku piti sulattaa kattilassa lunta ja heittää sitä pönttöön, jotta kaikki meni alas. Suihkussa käytiin kavereilla ja minä +systeri käytiin vissiin kahesti faijan luona. Ei siitä sen enempää, ellei jotakuta oikeesti kiinosta.

Mulla on ollu joku ihmeellinen himo piirtää, mut en oo vaan saanu mitään aikaseks. Eilen yöllä näin mahtavaa unta ja halusin kirjottaa sen lyhyeks ficiks, mut oon liian laiska tekemään sitäkään. Toisaalta voisin kirjottaa sen, ku vielä muistan. En tiiä julkasenko sen sitte täällä, mut on hyvin todennäköistä, että EN tee niin. Sen lisäks oon jatkanu tota mun yhtä Hobitti -ficciäni. Siitä taisin joskus kauan sitten mainita, et sellasen teen, koska nähtyäni Hobitin ekaa kertaa (kyllä olen nähnyt sen ainakin viidesti, mutta en leffateatterissa hehheh) ajattelin automaattisesti, et mun on pakko ängetä itseni joku sankaritar siihen mukaan, koska oon kyllästyny näkemään pelkkiä miehiä sankareina.
Mikä sitte vielä varmemmin sai mut heittämään oman hahmon siihen mukaan, oli se, et en kestäny sen kirjan loppuratkasua. Kyllä, luin sen Hobitti -kirjan, jotta saisin tietää mitä tulee tapahtumaan ja järkytyin niin pahasti, et en tiiä haluunko nähä sitä vikaa leffaa ollenkaan. Okei, paskat, käyn kattomassa sen kuitenki. No siis mun naishenkilö on nyt sotkemassa vähän tota juonta ja mä oon jotenki ihan innoissani siitä mitä oon tähän asti kirjottanu.

Tää oli todella tylsä postaus, tiedän. Teen joku päivä paremman, ku keksin aiheen, johon haluun tarttua. Ideoita?