I have done it again.
Luojan kiitos mulla on psykiatrikäynti maanantaina. Just tänään aattelin, et kaikki on menossa parempaan suuntaan, mut sit ikävä kyllä mun pilvilinna romahti ja putosin todellisuuteen. Kaikki päivät ei voi olla hyviä, tiedän sen, mut toivoisin pääseväni ees jonkinlaiseen henkiseen tasapainoon. Sellaseen, et en ensimmäiseks tarttuis veitseen, ku kaikki alkaa hajoomaan käsiin. Olis kiva, jos osaisin vaikka pelkästään kirjottamalla purkaa kaiken sen pahan olon pois.
Harmillista, et en pysty tän romahduksen syytä tänne jakamaan, koska tietyt tahot lukee tätä mun blogia, enkä haluu, et ne tietää mitä mä oon just lukenu. Kyllä, eräs teksti sai mut romahtamaan totaalisesti. Vittu mä vaan haluun, et tulee huominen. Haluun tarttuu puhelimeen ja soittaa vaikka isille, koska en viittii kavereita vaivata tällä. Äiti on parhaillaan jossain muualla, ku Suomessa, ni sitä en viittii vaivata. Itken sille sit huomenna illalla.
Oon heikko & muhun sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti