So sick of Jelena drama

Viimesin järkevä postaukseni oli 11. päivää sitten. Tänään otan kantaa Jelenaan (Justin Bieber + Selena Gomez), koska mua vituttaa. Ihan vaan vituttaa, ok?

Kuten moni varmaan tietääki, Justin ja Selena on ollu ON/OFF -suhteessa melkein koko viime vuoden ja osan tätä vuottakin. Moni haukkuu Selenaa huoraks ja Justinia ne säälii. Sit taas toisin päin, et Justinia haukutaan ääliöks ja Selenaan valetaan voimaa jatkaa eteenpäin ilman exäänsä.
Sitten olen minä, Belieber, jonka mielestä Justin on säälittävä ja Selena... on Selena. Hehheh.

Miksi Justin on säälittävä? No mietitäämpä: Olet eronnut kullastasi jo kolme kertaa ja ottanut hänet takaisin yhtä monta kertaa. Viimeisimmän eronne jälkeen kultasi heittää törkeän loukkauksen sinua kohtaan televisiossa, eikä pahoittele sitä jälkikäteen.

Yeah, you know what I mean, yes?

Suoraan sanottuna kukaan itseään kunnioittava ihminen ei ottais takasin sellasta tyyppiä, jonka kanssa on eronnu monesti ja joka on sua loukannu. Toinen esimerkki tästä on äitini, mutta ei siitä sen enempää, sillä hänen miesasiansa ovat kuulemma hyvin salaisia.

Kaikkein eniten mua siis vituttaa tässä se, että Justin on jotenki niin selkärangaton. Se tanssii
melkeimpä täysin Selenan pillin mukaan, että huhhuh. Ei mulla varsinaisesti Selenaa kohtaan ole vihaa, mut en tykkää tosta tyylistä miten se Justinia kohtelee. Ja kyllä Justinki sais ryhdistäytyä ja jatkaa elämäänsä.

Aamen.

Ps. Ennenku joku tulee valittamaan, niin tarkoitukseni ei ole syyttää pelkästään Selenaa kaikesta. Riitoihin tarvitaan aina 2, okei?

Bloglovin

Tällanen paskanakki, että nyt rakkaat seuraajani teidän on alettava seuraamaan blogiani bloglovinin kautta, sillä tämä nykyinen lukijapalkki ja kaikki sen kautta lukevat ihmiset häipyvät :c
Surullista mutta totta.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Our ship is sinking!! .. or is it a car?

"The ship was sinking... and sinking fast. The captain told the passengers and crew, "We've got to get the lifeboats in the water right away!""
- Tänään tällasilla fiiliksillä.


Kuten kuvasta näkyy, äitini ei osaa ajaa. Tai osaa, mutta tässä tilanteessa ajo liian ojan reunaan, sillä ojan päällä oli lunta, joten paljaalla silmällä katsoessa ei näyttäny, et siinä olis ollu oja. Sitten tapahtui tämä mitä noista yllä olevista kuvista näette!
Mun ensimmäinen reaktio oli puhdas säikähdys, ku oltiin menossa autolla postilaatikoille ja sit äkisti kuulin ku oikeen takarenkaan kohalta rupes kuulumaan sellasta ääntä mitä maasta kuuluu, ku renkaat sutii loskalumessa. No ei menny paria sekuntia kauempaa, ku toi auto kallistu vasemmalle niin voimakkaasti, et mä löin pääni siihen sivuikkunan lasiin. Tajusin heti, et me oltiin jumissa, ku kuulin veden pulputuksen, ku äiti paino kaasua. En tiiä olinko niin paniikissa, et otin komennon vai mitä, mut välittömästi sen jälkeen käskin mun 8v pikkusysterin ulos autosta. Se avas oven ja hyppäs siihen jäiselle lumelle yhen puolisen metriä leveen erillisen vesilätäkön yli. Annoin sille tavaroita, joita se laitto siihen viereensä maahan ja sit hyppäsin ite. Tein sen virheen, et ponnistin tai ennemminki otin vauhtia siitä vasemmasta takarenkaasta, joka oli osittain ilmassa. Se otti ja pyörähti, ni meikäläinen melkein kaatu siihen lätäkköön, mut onneks sain tasapainoni viime hetkellä takasin.
Sit mun 15v systeri anto loput painavat tavarat pois autosta, ku se oikee puoli alko falskaamaan ja jääkylmä vesi rupes hissukseen tulemaan sisälle. No siinä me sit kateltiin sitä autoa ja mutsi kutsu tosta naapurista yhen hinaus-ukkelin vetämään sen pois. No ne sitä yritti tossa tunnin verran saada ja sen jälkeen ne totes, että täytyy soittaa Hinaus Sjöbergille, koska ton parin tuhannen kilon painosen auton ylös saamiseen tarvitaan järeempää kalustoa. Osasyynä se, et siellä sisällä on ainakin kymmenen litraa vettä. Jahka se saadaan ylös, ni se hinataan huoltoon ja ne saa sen kuivattaa siellä ihan kunnolla, koska noissa Amerikkalaisvalmisteisissa autoissa ei ihan vähän noita sähköisiä osia olekaan..
Toistaseks se on tuolla ojassa ja hinausautoa ei näy. Se tietää meikäläiselle junamatkaa kouluun, koska mauto sattuu olemaan kilometrihuollossa.

Nobody really gives a fuck anymore

Ei kukaan oikeesti välitä vaikka olisin lopullisesti poissa. Kaikille mun ystäville olin pelkkää paskaa ja sain tietää sen nyt. Kiitos siitä ettette välitä.

Päästyäni tänään koulusta, käväisin hautausmaalla, koska en oo ollu siellä pitkään aikaan. Laitoin mun takin siihen lumeen ja istuin sen päälle. Kävin siis katsomassa mun mumua eli äidin äitiä. Istuin siinä hetken aikaa ihan hiljaa ja sen jälkeen aloin itkemään. Puhuin siinä varmaan 20 minuuttia kaikesta mitä mun mielessä on pyöriny viimeaikoina ja sen jälkeen tunsin kuinka mun henkinen olo oli keventyny huomattavasti.
Tajusin, et mä en varmaan olis koskaan ees tarvinnu psykiatria. Mä tarviin vaan jonkun jolle puhua. Jonkun joka ei vastaa "mmm", "ok", "aijaa" yms, vaan sellasen, joka ei sano mitään. Ei yritä neuvoa eikä mumise mitään epämääräistä mun jokaisen puheenvuoron jälkeen.

Asiasta viidenteen eli siihen miks kirjotin ettei kukaan välitä. Olin kokeisiin lukemisen takia poissa facebookista neljä vuorokautta. Kirjauduin ulos ja pysyin oikeesti poissa. Sillon huomasin, ettei mulla oo ystäviä. Kukaan ei huomannu et olin poissa. Kaikki jatko elämäänsä ja niin niiden pitiki tehä. Halusin vaan tietää, et kuinka moni oikeesti huomais, jos vaan yks päivä tekisin itsemurhan ja katoisin maan päältä. Monia ihmisiä kaivataan takasin jo 2 päivän kuluttua, koska niillä on ystäviä ja niistä välitetään.

Mä en oo menettäny mun ystäviä. Mulla ei koskaan ees ollu sellasia.