Caius Marcius Coriolanus

"Laskurissa oli vielä hetki sitten ollut vähän päälle 50 päivää. Nyt se näytti viittä nollaa.

Tänään oli se päivä jota olin odottanu kahden kuukauden verran. Finnkino Maximin ruudulle syttyi valo ja sali pimeni.

Kolme tuntia myöhemmin tuijotin eteenpäin kyyneleet poskia pitkin vierien. Tässä se oli"

Joulukuussa aloin laskemaan päiviä Shakespearen Coriolanus -nimiseen näytelmään, joka esitettäisiin 24.2 Finnkinoissa kautta maan. Alunperin näytöksiä oli vain yksi per leffateatteri, mut suosionsa takia lisättiin vielä mukaan ilta-/yönäytös, johon mä sitte loppupelissä sain liput.

Näytös oli siis live-taltiointi Lontoossa 30.1 esitetystä näytöksestä, joten se ei ikävä kyllä ollu livelähetys enää meille Suomalaisille.

Ensimmäinen puolisko meni vähän kuivasti ainaki alussa ja puhetta oli jonkin verran liikaa, mut ihan jees oli muuten seki osa. Toinen puolisko meni sitte kolme-neljä kertaa nopeemmin, vaikka se oli vaan n. 5-10 minaa lyhyempi.

Ykkösnäytöksessä oli tosin mun ehdottomat lempikohtaukset, ku Coriolanus (Tom :3) "kävi suihkussa" siinä lavalla ja otti paitansa pois. Herranjumala se on treenannu ittelleen ihan kunnon lihakset!! Tämän jälkeen se kulki siellä lavalla sellanen kaapu päällä ja varmaan jossain vaiheessa kaikki rupes miettimään, et oliks se ihan kokonaan ilman vaatteita siellä alla....

Anyway, toinen puolisko sai mun sydämen vuotamaan verta moneen otteeseen mm. siks, et mun mutsi totes "yök", ku Coriolanus ja Aufidius (Hadley Fraser) suuteli (:33).

Suurin syy oli kuitenki se, ku Tom alko ihan kunnolla aidosti itkemään siellä lavalla. Sillä valu kyyneleet silmistä ja jotenki näin ihan hirveen määrän tuskaa sen silmistä. Mun rintaa vaan puristi ja koitin parhaani mukaan olla hiljaa, vaik nyyhkytinki jossain välissä aika rajusti.
Lopulta Coriolanus tapettiin todella raa'asti.

Mä muistan vieläki kuinka tuijotin eteenpäin sitä ruutua ja kyyneleet oli sumentanu mun näkökentän täysin. Äiti vaan halas mua ja totes, et "Ei se oikeesti kuollu, tossa se seiso ihan omin jaloin". Sitä lähinnä huvitti mun reaktio, mut minkä mä ittelleni mahdan :c

Oon tunteellinen ihminen, ylitunteellinen sellainen. Mulle oli vaan yllättävän raskasta nähdä, ku yks mun suosikkinäyttelijöistä kuolee siinä teatterilavalla. Leffa on jotenki eri asia, ku se on.. no, leffa. Toi oli näytelmä. Tehty livenä kaiken sen yleisön edessä.

Olin henkisesti aika paskana sen illan ja tänään on ollu koulussa hieman keskittymisvaikeuksia. Toisaalta oon edelleenki ihan sekasin ja innoissaan siitä ja mulla on jo 2 leffaa jonossa, jotka haluun mennä kattomaan. Voisin salee mennä tänään...