Näitä päiviä mulla ei oo hiihtoloman jälkeen ollukkaan. Ei, kaikki ei voi koko ajan täydellistä ja ehkä mä jumituin liikaa siihen euforisen lempeeseen fiilikseen, joka sai mut nousemaan ilmaan - ainakin kuvainnollisesti. Luulin hetken aikaa olevani kaunis. Kunnes mun sisko onneks palautti mut maan pinnalle muistuttamalla mua siitä, että oon ruma ja lihava. Sen jälkeen äiti yhtyi asiaan, että kun saan pois 10 kiloa, niin alkaa näyttää paremmalta.
En kiistä ettenkö vois laihtua vaikka 20 kiloa, mut se vaan jotenki romahdutti mun mielialaa. Musta on alkanu myös tuntumaan siltä, etten osaa puhua äidilleni enää. Musta tuntuu, et isille osaan puhua jo vähän helpommin ku aikasemmin, mut mutsin kanssa on alkanu menemään siihen suuntaan, et saan koko ajan varoa sanomisiani. Sit jos se huutaa mulle ja huudan takasin, ni se uhkaa heittää mut isille asumaan, koska en osaa käyttäytyä. Miten se kuvittelee, et selviän hengissä, jos en edes kerran kuukaudessa saa huutaa keuhkojani tyhjäksi?
Voiko olla mahdollista, et mun sisko ja mutsi tykkää purkaa pahaa oloaan haukkumalla mua? Ei, en haluais ajatella silleen, mut sillon tällön tulee sellanen fiilis, että nyt kyllä vittu.......
Kirjotin yhden englanninkielisen tekstin (koska englanti kuulostaa kauniimmalta) ihan tästä fiilisten pohjalta ja taidan laittaa ainakin osan siitä tähän. Ihan vaan teitä varten.
Sometimes I just want to run, run away from everything. From everyone.
What would it feel like? To see your parents crying on your grave. What would it do to your soul, to yourself?
"It's us against The World, you and me against them all"
What if I feel like it's me against The World? Or rather me against you, my body.
I want to feel that feeling when you feel you are really worth it. You don't feel like a trash. You don't hate yourself.
No-one knows how much it hurts. They don't know how many times I have wanted to smash that mirror into thousand pieces. Just to make sure I can't see myself anymore.
My sister secretly hates me, but I deserve it. I haven't done anything to deserve her respect anyway.
I'll just always be that one fat big sister to her. Nothing more.
The days we were friends are long gone and these dark clouds have covered the sun.
I wanted to tell the world that I'm okay, I'm doing fine - really fine, but then that feeling crashed down.
I want to take that knife and make my wrists bleed again. I want to feel alive again.
I want to take that fake smile away and show all my pain to the world.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti