"'I'm a devil disguised as a human being'
Ihmiseksi naamioitunut paholainen oli mun ainoo ajatus tänään aamulla, kun loin katseeni peiliin.
Koko neljäs jakso on ollu alusta alkaen pelkkää alamäkeä. Kellekään en oo asiasta sanonu mitään, vaikka olis mahdollisesti pitäny.
Lopulta mä jäin seisomaan pimeyteen"
Äidille en varmasti kerro. Se pitää mua muutenki laiskana paskana ja huutais vaan, että "Lopeta sitten se vitun opiskelu ja mee siivoojaksi!!!"
- Suutun siitä aina, koska tiiän, että se puhuu totta.
Opon kanssa pitäis keskustella, mut oon lykänny sitä niin paljon ku mahollista. En haluu kuulla sitä "ehkä lukio ei ole sun paikka" -puhetta.
- Se nyt taas ei pidä paikkansa, koska amis nyt ei ainakaan ole. Mulla on vaan ollu muita huolia ja ongelmia.
Isille en myöskään voi kertoa, koska loppujen lopuks äiti kuulis siitä. Se vaikuttaa aina loukkaantuvan ihan hirveesti, jos kerron jotain isille, mut en sille.
- Musta puolestaan on hienoa, et oon voinu ruveta kertomaan isille enemmän mun huolista!
Psykiatri ei oo vaihtoehto. Mun käynnit siellä loppu viime kertaan, koska ikä tuli vastaan.
- Hei vaan 18v!
Oon koittanu psyykata itteäni kaikenmaailman unelmilla ja voimabiiseillä, mut mun elämä tuntuu valuvan hiekkana mun sormien välistä
Loppujen lopuks meijät on luotu saman kaavan mukaan: Synny > Opiskele > Hanki duuni > Vietä eläkepäivät > Kuole.
Siltä ei pakene kukaan.
lopeta huonojen juttujen vatvominen ja keskity korjaamaa oma asenne ! kuulostaa ilkeeltä mut kokeile. itellä toimi
VastaaPoistaOon saanu tämän saman ohjeen jo vuosi sitten. Yritin parhaani ja hetken aikaa onnistuin, mut sit ei enää toiminu.
Poistaei peli oo vielä menetetty - kokoo nyt ittes niin nouset tosta suosta!!!
VastaaPoistaen haluu ilkeillä mut jätä ne vitun mallikuvaukset ja keskity ollennaiseen
mieti mitä sä oikeesti haluat elämältä ja tee sitä
malleilla on kanan aivot ja sä oot fiksu joten käytä sun aivoja
tsemppii en haluu vain ilkeillä mut herää kun oot jo aikunen nainen
hei voithan sä mennä myös aikuisten psykiatrille
VastaaPoistajos oot saanut siitä apua niin jatka ihmeessä
Tuli vaan mieleen että jos sulla on masennus niin onko sulla lääkkeet siihen? Masennushan on ihan sairaus ja lääkkeet todetusti auttaa.
VastaaPoistaToiseks, onnellisuus on päätös. Kukaan ei oo onnellinen jos kokoajan ajattelee kaiken negatiivisesti. Monilla on asiat paljon huonommin ja ne on onnellisia. Maailmassa on niin paljon kauneutta ja elämä on lyhyt, miks viettää se surullisena? :)
Kyllähän sen tietenki ymmärtää jos sul on masennus, että voi olla vaikee ajatella positiivisesti. Itselläni ei ole tästä kokemusta, joten en osaa kuvitella, miten mieltä ei pysty hallita. Itse olen päättänyt olla onnellinen, enkä löydä elämästäni asioita, jotka jarruttaisivat tätä päätöstä, vaikka olen aivan normaali ihminen arkiongelmieni kanssa. Ne ovat kuitenkin loppujenlopuksi pieniä ongelmia.
Yritä panostaa hieman kouluun, mutta älä ota siitä niin isoja paineita, että se saa sinut ahdistuneeksi. Elämä vie mukanaan, ja jos se vie siivoojaksi niin sitten vie, se on tärkeä työ! Tähän voit kuitenkin vaikuttaa panostamalla kouluun vähän edes. Itsesääli ei auta, vaan asialle on tehtävä jotain!
Eli ei muuta kun niskasta kiinni ja laita elämäs kuntoon! Kukaan muu ei siihen pysty kun sinä itse.
Ei oo lääkkeitä. Mä vieroksun kaikkia lääkkeitä insuliinista ja särkylääkkeistä kaikenmaalman mielialalääkkeisiin, joten niiden ottaminen on tosi iso kynnys mulle.
PoistaMä en varsinaisesti ajattele negatiivisia asioita koko aikaa, vaan ihan rehellisesti sanottuna pelkään mun tulevaisuutta, koska mulla ei oo havaintoakaan miten tuun selviimään. Kuinka saan duunin, mitä meen opiskelemaan, pääsenkö opiskelemaan?
Ennen tätä masennusta mä olin tosi aurinkoinen ja positiivinen. Ajattelin kaiken aina hyvässä valossa ja sen takia selvisin mun vanhempien avioerostaki aika hyvin. Sit yläasteen puolella sairastuin masennukseen ja mun perusheikon luonteen takia se pitää mua edelleenki otteessaan.
Tiedän ton, että lääkkeet ei yleensä oo mikään kiva päätös, kuka niitä nyt mielellään söis? Mutta lähipiirissäni on muutama masennusta sairastava henkilö jolle lääkkeet on oikeesti ollu pelastus. Elämä on muuttunu heti ekasta annoksesta lähtien huimasti parempaan suuntaan ja ovat monesti kertoneet kuinka onnellisia ovat että päättivät ottaa lääkkeet, vaikka aluksi olivat todella skeptisiä niitä kohtaan eikä päätös ollut helppo. :)
PoistaIhan sun parastas aatellen ku näitä postauksia lukee, tulee vaan semmonen olo et toi sun masennushan on jo aika paha. Itse tekisin asialle jotain, vaikka sitten lääkkeiden kautta jos ei ole tarpeeksi vahva ihminen hallitakseen mieltään. :(
PS: Ei sitä tulevaisuutta kannata pelätä. Sekin on varmaan vaan masennuksen aiheuttamaa. Kaikki järjestyy lopulta vaikka välillä näyttäisi huonommalta. Asioilla vaan on tapana järjestyä. :)
Mun broidi oli myös masentunut ja kävi pitkään psykoterapiassa. Oli surullista kattoo kun ei osannut auttaa toista kun sil oli vaikeeta :(
VastaaPoistaNykyään se on ihan ilonen tyyppi taas vaikka 13v oli tosi hankala aika pari vuotta sen elämässä.
Söi hetken jotain mielialalääkkeitä, jotka tasas sen elämän ja siitä
terapiasta oli tosi paljon apuu. Kannattaa ainakin kokeilla jos et oo niitä
käyttänyt. Mun broidilla auttoi mut kaikkihan on yksilöitä.
Jos opiskelu ei oo sun juttu niin so what! Voi sitä muutakin tehdä kun siivota.
Tsemppii sulle paljon
Hei, mun broidi sanoi et tätä kautta voi saada terapiaa myös. http://www.kela.fi/tyoikaisille_kuntoutuspsykoterapia
VastaaPoistaBroidi lähetti sulle terveisiä ettei lääkkeitä tarvii pelätä koska ne jeesaa
tsemppi sulle tosi paljon !
hei soffe! pisti vaan silmään toi, että tulevaisuus pelottaa sua. uskoa mua _jokainen_ pelkää jossain vaiheessa tulevaisuutta. se on ihan normaalia. Pelko saa tekemään töitä ja saavuttamaan unelmansa. et saa antaa pelon viedä mukanaan.
VastaaPoista