EDIT // Voi jumalauta sentään. Loin tän postauksen tasan viikko sitte ja oon sen jälkeen muokkaillu tätä, mut jättäny aina kesken, koska en oo keksny miten jatkaisin. Videopostausta oon alkanu suunittelemaan, mut nyt tartteisin vaan omaa rauhaa, et voin kuvata sen ilman häirijötekijöitä.
Sunnuntaina 20.1 meikäläinen täytti 17 -vuotta. Edelleenki tuntuu siltä, että oon sama 16 -vuotias pikkukakara, joka pelkäs ottaa vastuuta ja itki, ku piti hankkia kesätöitä (älää ees kysykö) jne. Toisaalta vuoden vaihtumisen jälkeen huomasin, et oon hakenu jo kohtalaisen moneen paikkaan kesätöihin (vaikka vielä ei oo onnistanu), oon paneutunu opiskeluun enemmän ja nukkunu paremmin.
Tai oikeestaan aloin nukkumaan paremmin viime viikolla ollessani isin luona. Vaikka menin nukkumaan puol kahentoista aikaan, heräsin jo ennen herätyskelloa ja ehin rauhassa syödä aamiaista.
Sit ne asiat, joiden oon oikeesti huomannu muuttuneen.
En oikeestaan enään välitä siitä, vaikka ihmiset tuijottaa mua, ku kävelen ohi. Ehkä oon vaan niin ylpeen näkönen, ku oon pitkä ja kävelen joskus (turhanki usein) vähän nenä silleen pystyssä? Sit toinen asia on se, et mä oikeesti saan kokeista hyviä numeroita. Syksyllä kannoin kotiin seiskoja ja kasit oli ihmeitä. Nyt oon saanu viimesistä 6 kokeesta ysin (+ tai puol). Ne psykiatrikäynnit on alkanu kans vähitellen tuntua vähän turhilta, koska musta tuntuu, et oon saanu oman elämäni aikalailla järjestykseen. Toki mulla on vieläki niitä joitaki päiviä, et kaikki kaatuu päälle, mut nykyään oon hymyilly ihan kunnolla ja saan välillä sellasia ilosuuden purkauksia, et alan vaan kikattamaan ja hymyilemään niin leveesti, et nää mun rohtuneet huulet alkaa vuotamaan verta. Okei, ei se verenvuoto oo hauskaa, mut on kiva hymyillä.
Jotenki venaan ystävänpäivää, vaik se on vaan yks turha päivä muiden joukossa. Ehkä mä joskus saan suudelman sillon, eiks jeah? :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti