I'm in here. Can anybody help me?

Berliinin matkakuvia tulee myöhemmin, koska en oo päättäny vielä mitä tänne laitan, eikä mitään oo viel muokattu julkasukelposeks.
Täs vaihees sanon, et HALUUN purkaa mun ajatuksia tänne, joten jos teitä vituttaa mun angstit, ni jättäkää lukematta, ÄLKÄÄKÄ PAINAKO EDES DISLIKE -NAPPIA, KIITOS!!
Mun mutsi lukee tän, sen kaverit lukee tän ja moni sellanen FB'stä lukee tän, joiden en haluis lukevan. Mut mua ei kiinosta. Mä haluun vaan kirjottaa tänne kaiken mitä aattelen just nyt.

Just nyt must tuntuu, et oon murentumas palasiks. En tiiä mitä oon tehny, ku oon kaikkien ihmisten sylkykuppina. Netissä monet vittuilee ja haukkuu mua. Nää kaikki kiusaajat purkaa pahan olonsa muhun, koska oon heikko ja hiljanen persoona. Monet ootte varmasti sitä mieltä, et mun pitäis kerää itsevarmuutta ja lopettaa tää säälittävä valittaminen, mut te eette tiiä kuinka vitun vaikeeta se on kuuden vuoden lyttäämisen jälkeen. Oon menettäny mun pitkäaikasen ihastuksen ystävyyden ja se käski mun painua vittuun. En tiiä mitä pahaa tein sille, mut se satutti niin syvältä, et tätä haavaa ei kukaan pysty korjaamaan.
Tätä seuraavaa lausetta en oo mutsille sanonu ja oon onnellinen, et se ei oo huomannu, mut nyt se sit saa lukee tästä. Viime viikolla tartuin keittöveitseen ekan kerran kuukausiin.
En haluu kuulla kuinka vitun tyhmä teko se oli etc, mut se on mun tapa kertoo ittelleni, et oon vielä elossa, vaikka mul ei ookkaan mitää hyvää tarkotust täällä. Onhan se ihan kiva, jos kiusaajat saa helpotuksen tunteen rintaansa, ku ne näkee mun kasvot sen jälkeen, ku ne haukkuu mua tai kuvittelee kuinka mä itken kaiken sen paskan takia.

En pyydä anteeks tästä postauksesta. Huomenna laitan niitä Berliinin kuvia ja koitan puhua jostain positiivisesta, josta haluutte kuulla. Toivon kiusaajat, et tajuutte, että ootte ajamassa mua itsemurhaan. Jos se on teijän päämäärä, ni onnittelut, et ootte koht saavuttanu sen tavotteen.