People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Can't you see how I hide my pain behind that fake smile?

Suureksi hämmästyksekseni "Meet My Idol" -postauksessani on 15 tykkäystä ja 5 "I read" -vastausta, muttei yhtään disliketystä! Ah, olen ylpeä teistä ;)!
Toisekseen änkesin tohon sivuun tollasen kyselyn, koska vaikutti siltä, että porukkaa ei kiinostanu mun Berliinin postailut. Haluan REHELLISEN vastauksen teiltä, koska mä keksin ehdottomasti muutakin postailtavaa, kuin niitä kuvia ja jos porukkaa ei kiinosta, niin en sitten turhaan postaa niitä kuvia.



Tän päivän todellinen asia liittyy jälleen masennukseen. Tälää kertaa tosin käsittelen asiaa hieman eri tavalla, koska haluun ottaa esille sen, kuinka hyvin masentuneet ihmiset piilottaa masennuksensa ja itsemurha-ajatuksensa.

Tänään, eilen, viime viikolla, kuukausi sitten.. Oon kuullu pitkän ajan kuluessa kuinka mun hyvien kaverien ja hyvänpäivän tuttujen ystävät, ystävien sisarukset etc. on tehny itsemurhan. Niitä kaikkia yhdistää yks tekijä: kiusaaminen. Jokainen niistä on kantanu valtavaa taakkaa selässään ja hymyilly silti maailmalle.
Tästä pääsen siihen kohtaan mihin haluun tarttua; Kiusatut ja erityisesti ne, joilla on vakava masennus (kuten minä), koittaa epätoivosesti feikata hymyn joka päivä ja kertoa ihmisille, että menee hyvin ja että ei oo mitään ihmeempiä elämässä. Tässä vaiheessa asiaan pitäis tajuta tarttua, mut suurin osa ihmisistä ei edes huomaa sitä kaikkea tuskaa niiden hymyjen ja sanojen takaa.

Otan tästä esimerkiks yhen tapauksen missä tyyppi oli luullu, että hänen kaverillaan menee hyvin elämässä, koska se kaveri oli aina hymyilly koulussa ja vapaa-ajalla. Sitte yks päivä tyypin kaveri oli tehny itsemurhan, eikä kukaan tienny miks. Tää tyyppi oli luullu, että se oli tuntenu kaverinsa, mut oikeesti se ei ollu tuntenu sitä paskan vertaa.
Näinkin hyvin ihmiset onnistuu peittämään pahan fiiliksensä. Ite oon tehny niin usein feikkihymyn naamalleni, et en tiiä osaanko enään oikeesti ees hymyillä. Jos vedän kasvoilleni hymyn ja sit meen peilin eteen, ni nään pelkän feikkihymyn. Joskus aikoinaan tehdessäni tolleen, näin itteni ihan kunnolla hymyilemässä. Näin tää vaan menee.


Tääki kuva on vaan yks osa tätä nykymaailmaa ja sitä mitä kulissien takana tapahtuu. Jos joskus huomaatte kaverinne olevan normaalia hiljasempi tai jos sen koulumenestys on alkanu laskemaan silmissä, ni kaikista hymyistä ja väitteistä huolimatta; Puhukaa sille ja koittakaa selvittää sen mielentila, jos ette halua menettää sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti