Meet my idol!

Masennus. Jokapäiväinen vitutus. Äitihuolet. Faijan kanssa huonona pysyneet puhevälit. Paska puhelin. Kymppiluokka. Itsemurha-ajatukset. Tarpeettomuuden tunne..
- Näistä jutuista ootte päässy lukemaan päivittäin, mut sit oikeestaan on tainnu jäädä vähän pimentoon se, et miten selviin tästä kaikesta? Miten jaksan painaa eteenpäin kaiken paskan jälkeen? Harva teistä tietää, kaikki muut ei. Jotkut teistä varmaan arvaakin jo tän, mutta mun selviytymiselle on kaks sanaa; Justin Bieber

Ymmärrän, että jotkut teistä lätkii "Dislike" -nappulaa pelkästään ton nimen takia, mut ennenku teette niin; Kuunelkaa mun tarinani.
Tää on se mitä artisti voi parhaillaan fanilleen tietämättään tehdä.

Justin Drew Bieber 

Mietin kuulkaa pitkään, et miten alottasin tän esittelyn silleen poliittisella tavalla, et en liian väheksyvästi, enkä kuitenkaan ylimaalisesti ihannoiden. Päätimpä sitten alottaa ihan tästä alusta, että millon Justin hivuttautu mun elämään.
Joillekki Beliebereille saattaa tulla järkytyksenä, että mun ensimmäinen reaktio Justinin "One Time" -videoon oli puhdas inho. Olin nähny Justinin "With You" -coverin joskus vuotta aikasemmin, jollon se oli ollu YouTubessa vuoden verran. Ajattelin, et se on ihan lahjakas, mut en tilannu sen Kidrauhl -channelia tai mitään.
Sit tosiaanki tuli se päivä kolme vuotta (2009) sitte, ku "One Time" julkastiin ja siitä alko tulemaan kauheesti juttua. Mä kuuntelin sen ja muistan tosi elävästi sen, ku nauroin koko sen videon ajan ja valitin mun pikkusiskolle, kuinka paska se biisi oli. Sisko oli samaa mieltä. No tosta ei menny sit pitkään, ku mä rupesin kuitenki kuuntelemaan sitä ja yks ilta huomasin rakastuneeni. Mä kuuntelin sitä biisiä ja aloin nauttimaan niistä lyriikoista. Pidin mun fanitusta salassa joku kolme kuukautta ja se kävi vaikeeks. Sit tavallaan tulin ulos kaapista ja aloin kertomaan rehellisesti, että rakastan Justin Bieberiä.

Vaikeimmat ajat tässä fanituksessa oli se, ku yhtäkkiä huomasin kaiken muun kiusaamisen lisäks, että jos kerroin avoimesti fanittavani Justinia, sain paskaa niskaan kymmenen kertaa enemmän. Tää tais olla vuonna 2010 keväällä, ku olin vielä seiskalla. Vaikeimpina aikoina laitoin aina kuulokkeet korviin ja kuuntelin "One Less Lonely Girl"iä. Suoraan sanottuna muistan ne monet välitunnit, ku itkin yksin jossain koulun syrjäisellä käytävällä ja hautasin mun kasvot mun kämmeniin. Se oli yks vaikeimmista vaiheista, koska mua ei oltu vihattu mun musiikkimaun takia koskaan niin paljon.

Kasille siirtyessäni "Pray" julkastiin. Se oli marraskuu ja muistan, ku olin jo hetken ollu hiljaa koko Justinin fanituksesta. Sillon mulla oli menossa sellanen "off" -vaihe ja koitin löytää jotain muuta musiikkia, joka olis tuonu mun elämään enemmän tarkotusta. Se oli turhaa ja sit palasin takasin Justinin musiikkiin.
5. joulukuuta, jollon viiltelin ekan kerran, koitin päästä henkiseen tasapainoon sillon pelkän Justinin musiikin avulla. Hetken aikaa mä olinki tasapainossa, kunnes sitte tammikuussa romahdin uudestaan ja jouduin sairaalaan. Siellä ollessani mä nukahdin aina kuulokkeet korvissa - ja Justinin musiikki soiden niistä.

Koska tää selitys alkaa käydä yksipuoliseks ja tylsäks, siirryn aiheessa eteenpäin vähän isommalla harppauksella.
Uutta voimaa mun elämään sain "Born To Be Somebody" -biisistä, joka julkastiin helmikuussa 2011. Kuulin kyseisen biisin kuitenki vasta toukokuussa - en tiedä minkä takia. Osasyy saatto toki olla se, että pidin taas taukoa Justinin musiikista. Kaiken kaikkiaan musta tuntu, että joka kerta, ku olin murtumassa, ni Justin julkas jonkun uuden biisin, jossa oli sitä jotain mistä sain voimaa jatkaa elämistä.

Believen aika on tähän mennessä vaikuttanu kaikkein eniten mun elämään. Se levy kokonaisuudessaan, sekä erityisesti kappaleet "Be Alright", sekä albumin nimen mukainen "Believe" -biisi.
22.7 ollessani mutsin suvun eräällä saarella keskellä ei mitään, satuin kääntämään 1700-luvun aikaisesta radiosta NRJ'n päälle. Sieltä tuli mainos siitä, että Justin tulee vihdoin keikalle Suomeen. Mä sekosin ihan totaalisesti siinä kohin.
Pelkäsin, etten saa lippuja, koska tiesin, että ne myydään nopeesti. Onneks faija sai mulle ja siskolle liput.

Se keikka tulee olemaan mun elämän suurin käännekohta. Mä tuun itkemään siellä, nauramaan, kiljumaan, laulamaan, itkemään lisää ja kaiken huipuks saan unohtumattoman kokemuksen jota en vaihtais mihinkään.
Tän keikan ansiosta oon tutustunu ihmisiin, joita en olis varmasti koskaan tavannu. Oon saanu tukea ja oon saanu auttaa muita, jotka on samanlaisessa romahduspisteessä, kuten minä. Meitä kaikkia kuitenki yhdistää se, että me uskotaan. Me uskotaan unelmiin ja siihen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Mä oon oppinu uskomaan suojelusenkeleihin.

Mun enkeli on Justin Bieber.