Asiasta viidenteen; kotiuduin äidin luokse puolentunnin mautomatkan jälkeen. Joo isiltä on vartti tänne, mut istuin lukuisia kertoja mun mauton konepellin päällä tuol sateessa ja itkin. Mulle vaan tuli sellanen fiilis, että en kuulu enään äidin luokse. Jos isi asuis yksin, ni mä muuttaisin sinne. Tiiän sen varmasti.
Oon alkanu tarviimaan isiä mun elämään yhä enemmän ja enemmän. Tajusin sen vaan liian myöhään.
Joskus vuosia sitte sanoin äidille, että jos tuntisin isin paremmin, olisin varmasti "isin tyttö". Sanoin sen, ku olin vihanen. Nyt huomaan, et se pitää paikkansa.
Perjantaina, tänään, mä laitoin isin kanssa niiden talon seinään sellaset ristikot, jotta niiden kasvit vois kiivetä niitä pitkin. Sää oli paska ja vettä sato +palelin, mut se oli silti hauskaa. En ees muista millon viimeks olin tehny jotain tollasta isin kanssa kahestaan. En varmaan koskaan? Sit lähettiin siitä melkein heti Prismaan ostamaan ruokaa. Näytin ihan petolinnunperseeltä, mut onneks tuttuja ei tullu vastaan.
Illalla (22.15) isi lähti hakemaan sen nykyistä vaimoa, Katia lentokentältä, ku se tuli Ruotsista, jossa se oli ollu koko viimesen viikon ajan.
Katoin Epic Movieta, koska se tuli telkkarista ja sanoin, että lähen sit ku se leffa loppuu. Isi halas mua ja sano valmiiks heipat, jos ehin lähtee ennenku se tulee takas lentokentältä. Kaikki meni siihen mennessä hyvin.
Mautossa aloin itkemään ihan hillittömästi ja mun oli pakko pysäyttää dösärille, etten olis ajanu kolaria. Itkin siinä ihan helvetin pitkään ja vasta sitte jatkoin matkaa. Pysähdyin monesti uudestaan, kunnes pääsin perille.
Itken edelleenki ja koitan rauhottua ennenku mutsi tulee himaan sen kaverin luota. Loppuun vielä asiaankuuluva biisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti