I don't want to die. I just want the pain to stop

It's like you're screaming, and no one can hear
You almost feel ashamed
That someone could be that important
That without them, you feel like nothing
No one will ever understand how much it hurts
You feel hopeless; like nothing can save you
And when it's over, and it's gone
You almost wish that you could have all that bad stuff back
So that you could have the good

Mä en tunne mitään muuta ku piston rinnassani ennenku vajoon lattialle itkemään. Tunnen itteni täysin voimattomaks ja haluun vaan huutaa ihmisille, et vihaan niitä kaikkia. Haluun ravistella mun ystäviä ja kysyä niiltä oonko oikeesti minkään arvonen vai onko neki vaan kusettanu mua ihan ilman mitään omantunnontuskia.

Pitkästä aikaa tulee kunnon valitusvirttä kaikille halukkaille ja myös niille joita tämä ei paskaakaan kiinnosta.
Kello kolme aamuyöllä mä vajosin taas syviin mietteisiini ja käväisin pikaisesti pistäytymässä facebookissa. Ensimmäinen asia mikä mua odotti oli yks chatviesti yhdeltä naispuoliselta henkilöltä.
"Mä en oikeest tajuu sua XDD luuletko oikeest et jotkut välittää sust ku et ees vältä niist?? oot vitun säälittävä"
- Meinasin painaa asian villasella, mut sit ekaa kertaa aikoihin menin itteeni ja aloin miettimään. Enkö mä ihan oikeesti oo tarpeeks paljon mun kavereiden tukena? Seuraava asia jonka tajusin oli se, et mä yritän olla mun kavereiden tukena, koitan ansaita niiden luottamuksen jne. Eräs kaunis päivä tässä aikaisemmin kuulin toiselta kaveriltani, että yksi kaverini oli yrittänyt itsemurhaa. Muistan kysyneeni kuulumisia kyseiseltä kaverilta vain hetkeä aikaisemmin ja olin saanut vastaukseksi "olen ok". Sama valhe jota ite aikoinaan jakelin kaikille.

Ette edes tiedä kuinka pahalta musta tuntu. Mistä johtuu, että mulle ei puhuta. Muhun ei luoteta. Musta ei välitetä. Oon koittanu epätoivosesti pitää joihinki ihmisiin yhteyttä, mut koska vaikuttaa siltä, että heitä ei kiinosta, niin oon jättäny sen siihen. Pitäiskö mun yrittää vaan kovemmin vai antaa olla ja siirtyä muualle.

Ja tää paska "Oot mulle rakas", "Oot mun paras ystävä".. Uskomatonta et mä enään ees kuuntelen tota paskaa. Koska sehän on täyttä valhetta kaikki. Mulle hoetaan noita sanoja ja sit mulle ei kerrota mitään. Mulle ei vastata mitään. Kai mä tein jotain elämässäni väärin ja nyt mua rankaistaan siitä. Surullista mutta totta.

Vielä vikaks ilmotusluontosta asiaa, et oon Pariisissa 24-27.6, joten en ole täällä julkaisemassa kommenttejanne tai vastailemassa niihin!