Pariisinmatkasta tulee kuvia jossain vaiheessa, mut nyt mul on mielessä jotain muuta.
Mä oon saanu tarpeekseni tästä kaikesta. Pitkästä aikaa kuukausiin mä ihan oikeesti haluun pysäyttää ajan ja hypätä alas kerrostalon katolta. Pitkästä aikaa tää kaikki anonyymihaukkuminen Tumblrissa on saanu musta otteen. Ne sanat vetää mua alemmas, syvemmälle veden alle.
Haluun vaan käpertyä maahan ja itkeä. Itkeä niin kovaa ja ruman näkösesti et mun kehosta loppuu kaikki neste. Haluun seistä kerrostalon katon reunalla ja nähä kuinka joku ojentaa kättään mua kohti. Haluun hymyillä ja kallistua taaksepäin, kunnes en tunne mitään muuta ku ilmavirran mun ympärillä.
Olisko se helpottava tunne? Mitä te anonyymit sanoisitte, ku saisitte tietää, et teijän sanat tappo mut. Ajo mut itsemurhaan.
Mä yritin yritän parhaani mukaan elää mun elämää ja toivoisin, et saisin jostain tarpeeks kannustusta, voimaa, jatkaa eteenpäin mun elämässä. En kestä enään pieniäkään kolhuja ja musta tuntuu siltä ku olisin joku lasinukke, joka särkyy pienestäki tönäsystä.
Musta tuntuu, et multa vaaditaan koko ajan liikoja ja ihmiset olettaa mun olevan oman elämäni herra. Miten ite tän elämäni koen on eri asia. Mulla on jatkuvasti sellanen fiilis, et joku vetää mua perässään eteenpäin sellasiin valintoihin joita en haluu tehä. Sellasiin asioihin jotka ei kuulu mun elämään.
Mua vedetään väkisin vastuuseen asioista joihin en oo vielä valmis. En osaa ilmasta asioita kunnolla ja jos panen kohtalolleni vastaan, ni elämä kyllä keksii jotain millä se saa mut lyötyä maahan.
Ei mul muuta.
Mun ei oo tarkotus loukata sua nyt tai mitään ihan vaan kertoa mun mielipide asiasta. On aika itsestäänselvää, et jos kirjottaa nettiin omasta elämästä ja tuntemuksista (varsinki negatiivisesti) tulee anonyymit kritisoimaa ja haukkumaan. Ja vaikka sulla on sun mielestä asiat huonosti nii sä et ehkä nää ympärilles et ne ihmiset jotka voi vaikuttaa itsevarmoilta ja muuta nii niilläki voi olla jotain epävarmuuksia. Mä oon sellanen hyvä esimerkki.. Monelle mun kaverille ei tulis ees mieleen et joskus kun katon itteeni peilistä mun tekee mieli itkee koska oon oikeesti erilainen kun muut. Hengaan aina melkeen niiden suositumpien ihmisten kaa ja siks sitä ei musta uskois ja varsinkaa jos en kertois tätä anonyymina. Sun pitää yrittää miettiä et asiat on niiku on ja ne voi olla hyvin tai huonosti. Oon ite yrittäny oppia sulattelemaan mun virheet kropassa ja vaikka se on vaikeeta nii yritän arvostaa mun yksilöllisyyttä (tai miten sanotaankaa). Niin oon saanu enemmän voimaa ja positiivisuutta mun elämään. Älä vielä luovuta vaikka ihmiset heittää sulla paskaa niskaan ne ei ymmärrä eikä ees yritä ymmärtää koska ne ei tiedä miltä se tuntuu.
VastaaPoistaMua alko nyt kiinostamaan, että kuka olet, mutta se taitaa jäädä ikuisesti salaisuudeks.
PoistaMä oon yrittäny tota positiivisuus-juttua, mut sit nään mun systerin ja murrun ihan täysin. Sillä on tollanen kuvankaunis kroppa ja kaikki aina kehuu sitä. Jossain sukujuhlissakin sitä kehutaan ja mut sivuutetaan. Se ei millään tavalla helpota kyllä itsetunnon kohottamista ja oman kropan "virheiden" sulattelua.
Ja mitä tohon negatiivis-sävyiseen kirjoittamiseen tulee: Mä tiiän, et siitä sataa paskaa niskaan, mut olis kans kiva jos ihmiset ottais aivot käteen ja miettis, et kannattaako kirjottaa "Tapa ittes" ihmiselle, joka on muutenki siinä pisteessä, et vois hyvinki tappaa ittensä.
Älä vertaa itteäs muihin, se pahentaa asiaa. Jos mietit muiden ulkonäköä ja vertaat itteäs niihin ne tekee todennäkösesti saman sulle.
PoistaAina kun kirjoittaa jotain nettiin avoimesti omist asioista tulee paskaa niskaan.. se vaan on niin et ihmisten on helppo kommentoida anona ja sanoa sit tosi ilkeitäkin juttuja!
VastaaPoistaMut se on kyl sairasta jos toisen kirjotukseen laittaa "tapa ittes" siis ihan sairasta ja tosi ajattelematonta. Yritä sivuuttaa tollaset paska kirjotukset ja miettiä et niitten kirjottajat on itse vähän sairaita.
Oon ton toisen anon kanssa samaa mieltä et toiseen..toisiin ei itteensä koskaan kannata vertailla. me ollaan kaikki yksilöitä eikä se ulkonäkö on mikään koko maailman juttu. Me ollaan kaikki virheellisii omalla tavallamme varmaan sun systerikin (vaikken tunnekaan häntä) mut sä oot oma täydellinen ittes muista se (: ´
Älä missään tapauksessa luovuta! Sä oot tärkee (:
Mikä sun tumblr on? Anonyymit osaa olla ihan hirveitä eikö niit kannata ottaa itteensä
VastaaPoistaSorry mutta olen päättänyt etten kerro sitä enään kellekkään.
PoistaMun oma äiti haukkuu mua aina liian lihavaks ja kehuu mun laihoja kavereita..ei tunnu kivalta.
VastaaPoistaSe sekos totaalisesti pikkuveljen syntymän jälkeen tai siis halus alkaa hulluna vaan laihduttamaan itteensä ja nyt huomauttaa aina jos syön jotain ettei sais ):
Tiiän sen tunteen ettei muut kannusta enkä mä ole ees läski mut tollanen sattuu paljon ja haluisin kanssa aina vain käpertyä itkemään johonkin nurkkaan...mut oon päättynyt silti vaan jatkaa vaikka fiilikset välillä tosi maassa.
Tsemii sullekin!
Mulla sama paitsi että mutsi kehuu laihaa pikkusiskoani.
PoistaKyl mäki oon päättäny vaan jatkaa eteenpäin, vaikka se välillä tuntuuki täysin mahdottomalta ajatukselta.
Kiitos ja samoin!