I know there is sunshine behind that rain, I know there are good times behind that pain

Luin uusimmasta Diabetes -lehdestä yhden artikkelin ja aloin äkisti itkeä. En tiiä miks niin kävi ja miten mä vaan aloin itkemään, mut joku heräs mun sisällä ja päätin, et otan vastuun omasta elämästäni. Päätin heittää helvettiin kaiken sen paskan mitä oon kokenu näinä vuosina. Nousen ylös ja otan elämälleni jonkun suunnan. Mun elämä on ollu tähän mennessä pelkkää pimeessä harhailua ja angstista valittamista. Oon saanu ystäviä. Oon alkanu välittämään tulevaisuudestani.
Mistä se voima on tullu - sitä en tiiä.

Se mistä mun piti varsinaisesti puhua tänään oli niinku se mitä oon tehny. Oon sluibannu koulusta ihan liikaa kaikenmaailman verukkeilla. Ookoo, olin viimeviikon kipeenä (päänsärky ja flunssa) ja perjantaina mulla oli Jorvissa labrat +psykiatri Stadissa. Nyt maanantaina olin siellä huulijänteen leikkauksessa (mistä tuli mieleen, et must tuntuu, ku mun huuli olis golfpallon kokonen) ja sit olin loppupäivän himassa, koska en saanu kolmeen tuntiin syödä mitään ja tätä leikkauskohtaa särki niin maan vitusti, et jouduin ottamaan kaks Buranaa.
Tänään meinasin nukkuu pommiin, lähin tos helvetinmoisessa räntäsateessa ajamaan kohti Jorvia ja sekoilin siellä lisäks ihan kunnolla, ku en muistanu kuinka monessa eri paikassa sinne Diabetespolille piti ilmottautua. No onneks olin vaan 5min myöhäs, eikä nekään ollu ajoissa. Labrojen tulokset oli tullu ja onneks mun munuaiset oli kunnossa <3 Kolesteroli oli vähän koholla, mut se johtuu lääkärin mukaan ihan pelkästään jatkuvista korkeista sokereista. No sit verenpaine oli vähän kuulemma alhanen, mut anemiaa ei onneks ollu, vaik olisin voinu vannoo, et oon aneeminen.
Se siitä sitte ja hoito jatkuu.

Mun bilikkaan vaihdettiin isin kanssa talvijalat(renkaat) ja yks ongelma oli taas noi pulttien koot. Tai ei koko silleen, mut ne on enemmän pyöreet, ku kulmikkaat, ni niiden irtisaaminen oli vähän hankalaa. Kaikenlisäks isin rengasavain oli liian iso niihin ja sit jouduttiin siirtymään Espoontorin parkkihallista isin kotipihalle vaihtamaan renkaita (Y). No siinä meni hetki, koska mun käsijarru on taas löystyny ja se pitää tota mautoa hädintuskin paikallaan enään. Renkaidenvaihdon jälkeen ajettiin lähdenrannan St1'lle kattomaan ilmanpaineet, mut kappas ku ne renkaiden venttiilit ei auennu sitte millään. Samalla olis tankattu, mut se asema oli rikki (Y). Voi tätä riemua.
Keväällä tulee mautoon taas kunnon remppa, ku tulee 60 tuhannen kilsan huolto ja ainaki uudet kesärenkaat, käsijarrumekanismi(?), ilmansuodatin yms.
Saatiin isin kanssa juteltua ihan erilaisista asioista, ku mitä ollaan aikasemmin juteltu, eikä puhuttu koulusta. En tiiä miks, mut mua hymyilytti sen jälkeen ihan helvetisti, koska oon alkanu tavallaan saamaan isiin sellasta puheyhteyttä, ku oon toivonukki :)!