Do you know what it's like to wanna surrender?

Pitkästä aikaa annoin ittelleni luvan pyyhkiä hymyn mun kasvoilta. Hymyileminen sattuu ihan fyysisesti, koska huulijänne, mut sit taas toisaalta henkisesti. Päätin, et nyt saan kuunella angstimusaa ja vajota syviin ajatuksiin.
Kaikki on päälisin puolin täysin hyvin, eikä henkisessäkään hyvinvoinnissa oo kauheesti valittamista, mut silti musta tuntuu, et putoon. Ihanku joku vetäis mattoa mun jalkojen alta. Mulla on sellanen fiilis, et nyt ku oon henkisesti paremmassa kunnossa, ni kohta tapahtuu jotain sellasta, et mä romahdan uudestaan ihan täysin.
Siispä...

Do you know what it's like when
You're scared to see yourself?
Do you know what it's like when
You wish you were someone else
Who didn't need your help to get by?
Do you know what it's like
To wanna surrender?

I don't wanna feel like this tomorrow
I don't wanna live like this today
Make me feel better
I wanna feel better
Stay with me here now
And never surrender

Do you now what it's like when
You're not who you wanna be?
Do you know what it's like to
Be your own worst enemy
Who sees the things in me I can't hide?
Do you know what it's like
to wanna surrender?

Sit seuraavaan asiaan, eli tän blogin kohtaloon. Mä rakastan mun blogia ja kaikkia lukijoita/kommentoijia, mut jotenki multa alkaa loppumaan kaikki ideat ja tää blogipaska kuihtuu vähitellen kasaan. Mun tekstien tykkäykset/kommentoimiset on vähentyny runsaasti ja se kertoo siitä, et mun aiheet ei kiinosta teitä.
Eikä tietenkään unohdeta sitä, et koska tää blogi on julkinen, ni monet ihan aikuisetki ihmiset lukee mun ajatuksia.
Mul on liikaa univelkaa, enkä jaksa ajatella. Ajattelen tätä joskus myöhemmin, ku oon selvittäny ajatukseni.