Samalla tajusin, että oon keskittyny mun masennuksen käsittelyyn niin kovalla kädellä, et mun huonojen fiilisten toinen osapuoli, fyysinen sairauteni, on jääny teille esittelemättä.
Mikä on diabetes ja millon sen oon saanu?
Vuosi 2009, Marraskuun 11.
Mun muistot Diabetes Mellitukseen (Sokeritauti - tuttavallisemmin vaan DB tai Diabates) sairastumisen alkuajoilta on aika sumuset ja sotkuset. Mulla oli parisen vuorokautta ollu kauhee jano ja jatkuva vessahätä. Lopulta äiti päätti, et mut pitää käyttää lääkärissä, ku en saanu öisin unta, ravasin vessassa 20 minuutin välein, join litratolkulla ja silti oli jano.
Muistan sen kuinka oltiin lääkärissä ja ne lähetti meijät sieltä heti virtsakokeiden tulosten tultua Jorvin sairaalaan pikavauhtia. Itkin koko automatkan ja Jorvin odotushuoneessa makasin pää äidin sylissä. Itkin siinäki vielä, kunnes sit lopulta nukahdin. Siellä me venattiin kaks tuntia ja sit mut otettiin sinne sisälle. Muistan, ku vasemmalla kädellä pidin äidin kädestä kiinni ja samalla mun oikeeseen käteen laitettiin nestetippa. Siitä eteenpäin en muista mitään sen yksityiskohtasempaa. Olin lastenosastolla viikon ja opettelin laskemaan hiilihydraatteja + pistämään insuliinia. Siinä katos neulakammoki aika nopeesti.
Mulla meni diabeteksen hoitaminen hyvin ensimmäiset.. puol vuotta? Sen jälkeen alko menemään lujaa alamäkeen. En vieläkään oo ihan varma mistä se johtuu. Kai se liitty siihen, et mua kiusattiin ja oli huono fiilis. Sit en jaksanu hoitaa itteeni, mikä johti masentumiseen, mikä johti verensokeritasapainon huononemiseen.
Jossain kohtaa ton puolen vuoden jälkeen mulla oli "remissiovaihe", eli ne viimeset insuliinit mitä haima -niminen elin tuottaa, lähti poistumaan mun elimistöstä. Sain sillon kahesti ihan kunnon kohtauksen yöllä, et tärisin ja ambulanssiki kutsuttiin paikalle. Sit vielä sellanen info, et mun haima ei tuota ollenkaan insuliinia. Sulla (joka luet tätä) haima tuottaa insuliinia ja pitää sun verensokerin tasasena.
Seuraavan vuoden lokakuussa mä olin viikon diabetesleirillä. En tiiä miten onnistuin hoitamaan itteäni sielläki ihan päin helvettiä. Loppujen lopuks jäin ihan ulos kaikista niiden muiden tyyppien jutuista, koska olin pisin ja rumin +lihavin. Ja sit olin ujo. Lähin sieltä sit keskiviikkona himaan ja kadun sitä edelleen. Ne parhaat päivät oli kuulemma vasta ollu torstai ja perjantai. Mut mä olin 14 ja olin helvetin tyhmä sillon. Oon kyl tyhmä usein vieläki.
Tän ajan jälkeen en oo ollu kunnon tasapainossa kertaakaan. Tai no, oonhan mä ollu vissiin neljä vai viis kertaa osastolla sairastumiseni jälkeen ja sit joku kuukauden verran oon jaksanu hoitaa itteäni, kunnes oon taas alkanu sluibaamaan. Nyt oon viimesen viikon ajan hoitanu itteäni ihan hyvin ja noita matalia verensokereita tulee pari kertaa yössä, mikä on sinäänsä outoa, koska musta tuntuu siltä, et oon palannu takasin sairastumisen alkuvaiheeseen.
Ei ollu välttämätt kauheen tyhjentävä selitys, mut halusin, et tiiätte tänki.
Voi Sophie, oot ollu lujilla kyl! :( mutta nostan kyllä hattua, miten uskomattoman sinnikäs oot ollu kaiken ton ajan, ei semmosta rohkeutta ja lujuutta löytyis kenestä tahansa... Huomaa vaan, että kyseiset kiusaajat sun elämässä on aina päässy helpolla elämässä ja se tulee kostautuu niille vielä. Olet kaunis, upea ja niin rohkea tyttö ettei auta muu ku ihailla, ja toivottavasti elämäsi tulee kirkkaampaan valoo mahdollisimman pian! Äläkä koskaan aliarvioi itteäs, sussa on paljon rohkeutta ja aivan uskomatonta potentiaalia ja lahjakkuuksia. Anna muittenki nähdä se näyttämällä, että sä tiedostat just miten arvokas oot ja arvostat itteäski sen mukaisesti. :)
VastaaPoistaPaljon hyvää ja iloisia ajatuksia toivoen sinulle!
~ <3
Voi kiitos ano :) Täst tuli hyvä mieli!
Poista