"Joka kerta, kun mun mautosta kuulu vähänkään oudompi ääni tai se liikahti erikoisesti, mun sydän pomppas kurkkuun ja tunsin kylmän hien valuvan mun selkää pitkin.
Lopulta se meni siihen, et inhosin istua siihen penkille, kääntää avainta virtalukossa ja odottaa ajatuksella 'mahtaakohan tää paska enää käynnistyä?'"
Mä mietin joku aika sitte, et minkä hemmetin takia mun opiskelumotivaatio on laskenu ku lehmän häntä.
Tänään pohdin sen asian läpi ja löysin vastauksen sillä samalla hetkellä, ku mun faija kiristi mun mauton rengaspultteja, jotta noi kesärenkaat ei lähe irti.
Mä vihaan mun kulkuneuvoa.
Ei, mä oon onnellinen ettei mun tarvii kulkea julkisilla kouluun, koska se vasta helvettiä onki, mut joka aamu, ku mä lähen kouluun, haluun vaan ottaa mun mutsin auton siitä mauton vierestä ja ajaa sillä Hämeenlinnanväylää Nurmijärvelle ja kouluun.
Se käynnistyy, se on luotettava ja ajomukavuus on ihan omaa luokkaansa.
Mä en varsinaisesti oo kadottanu mun opiskelumotivaatiota, vaan mua yksinkertasesti ahdistaa ajaa kouluun :/
Oon tuudittautunu siihen, et kohta on kesäloma ja mä saan mun ajokortin käteen. Sit voin lainata mutsin ja faijan autoja ja toivottavasti saan syksyllä isin lupaaman Citroen C1'sen..
Aikoinaan mietin ihan paniikissa, etten selvii, jos en saa automaattivaihteista autoa, mut sit totesin, et ihan vitun sama, kunhan siinä on neljä pyörää ja se kulkee eteen- sekä taaksepäin.
... eikä sitä tarttee korjata kuukauden välein.
Asiasta viidenteen; Oon koitanu pitää mun mielialaa korkeella kaikesta huolimatta ja oon jokseenki onnistunu siinä. En oo viikkoon halunnu hypätä alas parvekkeelta tai auton alle.
Oon myös riidelly äidin kanssa vähän vähemmän, vaikka saan edelleenki valitusta kaikesta mahollisesta. Onnekseni oon henkisesti kasvanu sen verran, etten anna kaikkien sen valitusten kolahtaa niin syvälle ja siten saan pidettyä mun mielialan korkeella.
Isi ei oo palannu siihen aiheeseen, josta oon sen kanssa muutama viikko sitte keskustellu. Kysyin nimittäin, et millon voin mennä sinne viikoks asumaan, ni siihen ei sit oo tullu vastausta.
Kaikkein tärkeintä on kuitenki tällä hetkellä se, et mua hymyilyttää, luen fanficcejä, venaan ihan hermorauniona
Tää sun postaukses teki mut niin iloseks, hienoo et sulla on hyvä fiilis ja jotain jota odottaa!
VastaaPoistaOon itekkin alkanut katsomaan Gleen kausia alusta, ja jokasen jakson jälkeen tunnen oloni mahtavaks! Gleellä on näköjään siis muihinkin positiivinen vaikutus :).
Joo se tosissaan on ihameellinen sarja siinä mielessä, et mulle tulee hyvä ja innostunu fiilis jokaisen jakson jälkeen :)
Poista