"Se oli vaan aluksi ihan pieni ajatus, joka tuli yhdestä biisistä.
Vähitellen ajatuksesta kasvoi idea ja lopulta mä päätin pistää sen toteutukseen"
Sen lisäks, että mun mielialat heittelee niin pahasti, et välillä vaan haluun käpertyä peiton alle ja lopettaa tuntemisen, on tästä jotain hyötyäki.
Vajottuani ihan pohjalle, tunnen helvetin suurta iloa sit ku tulee sellasia päiviä, et hymyilen vaikka kuinka leveesti.
Mä psyykkaan itteäni joka päivä ja koitan löytää uusia biisejä, joiden tahtiin voin pyöriä ympäri mun huonetta ja laulaa (vaikkakin hyvin epävireisesti) pelkästään siitä ilosta, et.. no, oon siinä hetkessä.
Joskus en vaan tarvii mitään syytä olla ilonen.
Vien roskiksen ulos ja nään mun mauton siinä paikallaan. Hetken aikaa puren hampaita yhteen, koska mua vituttaa ja aikasemmin potkasin sitä takapuskuria (joka on muutenki haljennu), mut nykyään joko..
a) näytän keskisormea
tai b) näytän kieltä
sille kulkuneuvolle. Meillä oli aikamme, mut nyt mä vittu otan itteeni niskasta kiinni, suuntaan katseeni kesälomaan ja tanssin sydämeni kyllyydestä, koska oon vielä hengissä.
Mun suunitelmiin ei kuulunu alunperin se, että elän nähdäkseni mun 18v syntymäpäivän, mut nyt näyttää siltä, et elän vielä ainaki äitini ikäseks. Mikäli tulevaisuus sallii.
Ihan kauhee lukee mun postauksia, ku jokaisessa välissä on jotain siitä miten hyvin menee ja sit välillä oon ihan maassa.
Mut hey, tää on mun elämää.
... 5 päivää Gleen seuraavaan jaksoon ...
kiva uus ulkoasu sun blogilla (:
VastaaPoistamä mietin tätä sun mielen vaihteluu ja sitä voisko joku säännöllisyys auttaa
siihen? siis jos vaikka alkaisit juosta lenkkiä tai fillaroida, uida tai jotain....
musa on hyvä juttu mut joskus kun luen sun postauksii niin mietin et oot tosi paljo sisällä ja yksin sun ajatusten kaa! sun pitäs tavata sun freidei kans ja bilettää myös ku oot kerran 18v (:
mauton kehotan kokonaan unohtamaan ja irrottaudu useemmin myös telsun tuljotuksesta
en kirjottanu tätä ilkeyttäni vaan mietin sitä miten voisit parantaa sun itsetuntoo ja sosiaalistua enemmän! tsemppii sulle kevääseen (:
Voihan se olla, et auttais, mut sit oon toisaalta todennu, et mulle tulee säännöllisyydestä tosi ahdistava fiilis.
PoistaOon tosiaan ratsastuksen ja kitaransoitonki lopettanu sen takia, et mua rupes ahdistamaan, ku tiesin, et kohta tulee se päivä, ku mulla on se harrastus :/
Lenkkeily ei oo oikeestaan mikään huono idea, koska siinä samalla voisin kuunella musiikkia ja se ei olis sellasta niin pakonomasta :)
Mitä noihin frendeihin tulee, ni mulla on Espoossa oikeestaan vaan yks frendi ja seki viettää aikaa mielummin muiden ku mun kanssa. Biletysseuraakaan mulla ei oikeestaan oo - sen takia en oo vieläkään käyny missään, vaikka ikää vihdoinki on.
Mautoo on vaikee unohtaa täysin, ku tossa se pihalla keikkuu, mut kyl mä vähitellen, ku kohta on ajokorttiki taskussa (:
Telkkaria en kato ollenkaan, et koneelta mä noita mun ohjelmia seurailen.
Kiitos kommentista ja tsempeistä! c:
Tuohon aiempaan kommenttiin yhtyen, suosittelen kovasti lenkkeilyä! tai jotain muuta vastaavaa itsenäistä liikuntamuotoa. Lenkkeily on siitä kivaa, että voit vaan fiiliksen iskiessä heittää kamat päälle ja astua ovesta ulos, etenkin kun ilmeisesti asut vähän syrjemmässä. Lenkkeillessä tulee myös kuunneltua musiikkia, keskityn aina enemmän musiikkiin kuin juoksuun :) Lenkkeily kanssa aina parantaa mielialaa ja antaa mulle paremman itsetunnon, kun tuntuu, että oon saanut jotain aikaan.
VastaaPoistaJoten kokeile joskus ihmeessä lenkkeilyä. Äläkä masennu heti aluksi jos tuntuu kidutukselta (kokemusta on), helpottuu nopeasti!
Älä myöskään tunne painetta "bilettää ja nähdä kavereita" jos tilanne vaan on niin ettei se juuri nyt onnistu. Biletyskavereita löytyy kyllä ennen pitkää aivan varmasti.
Kiva kuulla sun kokemuksista lenkkeilyyn liittyen!
PoistaOon varautunu tohon, että se tuntuu kidutukselta aluks, mut sit se tuntuu varmasti mahtavalta, ku on siitä osasta päässy ylitse :)