"Kiipesin pystysuoraa tiiliseinää ylöspäin, enkä saanu otetta mistään. Vajosin jokaisella askeleella metrin alaspäin ja välillä halusin vaan luovuttaa.
Katoin kuinka kaikki muut onnistu ja hymyili toisilleen. Muhun ainoastaan sattu"
Eilen mun blogin kävijämäärä ylitti 37 tuhannen rajapyykin ja ekaks ajattelin piirtää jotain sen kunniaks, mut sit en tehnykkään niin.
Osittain ehkä sen takia, et ajattelin piirtää mulle uuden bannerin.
Sit siihen mistä tää postaus oikeesti kertoo; mun ajatuksista ja elämäntilanteesta.
Mä oon pitkin talvea ja kevään synkimpiä aikoja vedelly kaiken ihan riman alta, vaikka rima olis ollu kuinka matalalla. Oon vaan maannu, pyöriny sängyssä ja itkeny.
Välillä oon istunu mun parvekkeen kaiteella ja kuunellu yön hiljaisuutta parin asteen pakkasessa. Oon istunu silmät kiinni ja ajatellu mitä tapahtuis jos yhtäkkiä vaan kaatuisin siitä taaksepäin. Toistaseks oon aina palannu sisälle ja siirtäny ajatuksia muualle.
Pahinta tässä on se, et oon paskonu oman opiskeluni ihan täysin, koska mulla vaan ei oo ollu riittävästi voimaa painaa 2.-3.- ja 4. jaksoja läpi täysillä. Ykkösestä selvisin ja vitosesta tuun selviimään aika hyvällä omallatunnolla.
Kaiken lisäks olin liian keskittyny itteeni ja nyt mulla ei oo paria wanhoihin, vaik mun oma luokka + rinnakkaisluokat on täynnä sellasia jätkiä, jotka mielellään olisin pyytäny mun pariks. Myönnettäköön, et oon myös liian ujo pyytämään ketään f2f.
Saa nähä oonko menettäny omat wanhani kokonaan.
Sit mitä mm. tohon toissapäiväseen postaukseen liittyen, ni sen jälkeen, ku alotin kattomaan Gleetä, oon ollu ihan helvetin hyvällä tuulella!
Oon paljolti vaan pyöriny kuulokkeet päässä ympäri taloa ja hymyilly niin leveesti et voi herraisä. Kaiken lisäks tunnen oloni paljon itsevarmemmaks, ku koskaan ennen.
Tai voi olla, et oon joskus ala-asteella ennen kiusaamista ollu itsevarmempi, mut sanotaanko, et tunnen itteni itsevarmemmaks, ku koskaan - niin pitkään aikaan ku muistan.
Pitkästä aikaa uskalsin myös tulla pois mun 'comfort zone'lta ja näyttäydyin kaupungilla 100% ilman minkäänlaista meikkiä. Petolinnun perseeltähän mä näytin, mut nyt ku huomasin, et ei mua tuijoteta sen kummemmin, vaikka mul ei ookkaan mitään meikkiä päässä, ni ehkä uskallan joskus toiste tehä saman tempauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti