Butterflies are flying again

 

Ensimmäinen viikko lukiota takana ja mä oon erittäin tyytyväinen lukkariini. Mulla ei oo liian täyteen ängetty ykkösjakso ja se on tosissaan rentouttavaa, ku keskellä päivää on 2 tuntia hypäriä, mikä tarkottaa sitä, et voin ihan hyvin nukkua hetkisen. Tosin hypäreitä mulla on vasta keskiviikkona ja siitä sitte loppuviikkoa kohden (to & pe). Maanantaina ja tiistaina on kaikkein pahimmat päivät (9-16:40 & 9.40-16.40), mut loppuviikkoa kohden helpottaa. Varsinki keskiviikkona, jollon mulla on päivä vaan 10-13.50. Ja siinäki yks hypäri heti ruokailun jälkeen.

Sitten päivän aiheeseen eli tuohon kuvaan. Joka hiton kerta ku mä laitan yhelle tyypille facessa viestiä, se vastaa kauheen kylmästi. Tai no, eihän sitä voi sinäänsä tietää, ku tekstistä ei nää äänensävyä, mut se ei koskaan vastaa hymiöillä ja musta tuntuu, et häiritsen sitä olemassaolollani. Oon varma etten oo ainut, jolla on tällasia fiiliksiä.
Mulla on kans perhosia vatsassa jne, koska oon pitkästä aikaa ihan kunnolla rakastunut. Viime kerralla näin voimakas fiilis tuli vastaan joskus vuosia sitte, ku mun harmiton ihastus kasvo yläasteen myötä ihan rakkaudeks.
Tämä(kin) rakastumisen fiilis on ohimenevää, koska mun ihastuminen on yksipuolista. Mua alkaa ihan tosissaan vituttaa, ku oon aina se ihastunu osapuoli. Tai sitte mun pitäis avata turpani ja ilmaista itseäni silläkin uhalla, että menetän sen vähäisenkin kontaktin mun ihastukseen.
Vittu.