Being strong is The Only Choice you have

Falling out of love is hard
Falling for betrayal is worse
Broken trust and broken hearts
I know, I know...
Thinking all you need is there
Building faith on love and words
Empty promises will wear
I know, I know...

And now when all is done
There is nothing to say

And if you're done with embarrassing me
On your own you can go ahead tell them

Tell them all I know now
Shout it from the roof tops
Write it on the sky line
All we had is gone now

Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open
Tell them what I hoped would be
Impossible, impossible
Impossible, impossible

Yeah. Kehen oikeesti voi luottaa ja kehen ei?
Monelle teistäkin lukijoista  on tullu joskus sellanen fiilis, että haluisitte purkaa sydäntänne jollekille, mut kukaan ei oo paikalla kuunellakseen. Ne useet jotka sanoo, et haluu kuulla, on sellasia randomeja, joille ette haluu kertoo asioista, koska ne on oikeesti vaan uteliaita. Sit on muutama sellanen joille voistte kertoo, mut tiiätte, et kyseisiä ihmisiä ei vois vähempää kiinostaa. Viimisenä on ne yks tai kaks ihmistä jolle kerrotte mielellänne ja jotka kuuntelee, koska ne haluaa auttaa, eikä oo ainoastaan uteliaita.
Mun nää kaks ihmistä hävis tuhka tuuleen. Haluisin yhtäkkiä helvetin ihanan ja hauskan päivän jälkeen käpertyä sängynpohjalle itkemään ja puristaa mun tyynyä mun rintaa vasten.

Miksi näin sitten kävi?
Toinen niistä henkilöistä tiesi liian henkilökohtasesti tän henkilön josta yleensä puhuin ja purin sydäntäni. Muhun iski pelko, et se juttu leviää kulovalkean tavoin ja lopulta oon täysin kusessa. Toinen henkilö taasen ilmaisi lyhyillä "ok" -vastauksillaan, ettei häntä kiinosta, vaikka moneen kertaan sanoin, että ilmoittaa sitten jos juttuni eivät kiinosta.
Kolmas osapuoli jolle voisin kertoa on just tää henkilö josta oon puhunu mun ystäville..

Oikeesti voi jumalauta. Just ku oon päässy pois mun angstialueelta ja pahimman masennuksen kourista, ni tää iskee. Eli niinku tavallisen 17-vuotiaan elämä joka on täynnä yksipuolisia ihastuksia, pettymyksiä ja särkyneitä sydämiä. Mun vitutus on huipussaan, mut samalla haluisin vaan kiittää tästä mitä oon nyt viimesen kahen kuukauden aikana kokenu.