Musta tuntuu, että moni aatteelee, että mun mutsi on kiva, ainaki sen perusteella, mitä juttuja multa kuulee. Jos heittäisitte ne ajatukset hevonkuuseen hetkeks ja kuuntelisitte totuutta? Tässä teille se helvetti, johon mä oon korviani myöten uponnu.
Lauantai oli aluks aika jees päivä. Kaikki meni silleen hienosti ymsymsyms. Sit illalla mun siskon, Sandran (7v) kaveri ja se sen kaveri alko ärsyttää mua suunnattomasti. Toisekseen Fanny päätti vittuilla mulle. Tahallaanko? Sitä ei tiedä kukaan.
Vittuuntuneena tietysti paiskasin oven kiinni, enkä tajunnu, että meijän huoneen oven vieressä on semmosia lasisia esineitä, ja kun se ovi meni kiinni, yks niistä putos lattialle. No sitte äiti sai raivarin (perus!!!) ja kävi mun kimppuun.
Tässä välissä voin kertoa, että saan kuulla sen huutamista minim. joka toinen päivä, mutta tää kunnon tappelu oli uutta. Varsinkin, ku oon kasvanu ja voimistunu ja oon sen kokonen abt, niin panin kampoihin, ku se tarttu mua hiuksista.
(Ps. Call MLL = Mannerheimin Lastensuojeluliitto)
Se sitte päätti lähettää mut isille, ja täällä mä olen nytkin.
Tänään, sunnuntaina mä oon ollu aika tyytyväinen ja ajattelin, että oikeestaan voisin tulla tänne joskus hermolomalle. Isi on alkanu selvästi rentoutua, enkä mä tunne oloani täällä niin vaivaantuneeksi enään.
Toisaalta nää kouluaamut on helvetillisiä, ku joudun menemään dösällä kouluun. Joskus keväällä, kun saan Mauton käyttöön, niin ehkä sitten voisin tulla kouluviikollakin?
Tässä tänpäiväinen tunteenpurkaus ja toivottavasti tajuatte, että monet muut mutsit on _aika paljon_ ystävällisempiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti