What is going on?

"Everything was slowly

..but surely..

falling apart"

It doesn't really matter, does it?
Oon pitäny pitkään radiohiljasuutta täällä blogin puolella, koska en oo saanu koottua mun ajatuksia millään järkevällä tavalla kasaan. Paljon on tapahtunu ja mun usko tulevaisuuteen on taas järkkyny.
Mä pelkään.

Ihan ensimmäiseks selitän alta pois sen mikä mun päätä pitää tällä hetkellä veden pinnan alapuolella.
Mä oon tuhonnu oman terveyteni alle seitsemässä vuodessa ja alle 20-vuotiaana. Isälleni en oo mitään vielä kertonu ja äidillekki kertomisessa meni melkeen kaks viikkoa. Ensin mun piti tottua ajatukseen, et mulla on mahdollisuus kuihtua hitaasti pois tästä elämästä.
Tässä vaiheessa te varmaanki mietitte, et mitä mä oon tehny? Sillä samalla reissulla ku hommasin itteni sairaalaan, mun munuaiset vaurioitu. Viime kuussa mulla todettiin munuaisten vajaatoiminta. Just se mitä vastaan oon taistellu tän diabeteksen edetessä.

Mä voin myöntää sen, et tiesin odottaa tätä jossain vaiheessa mun elämää. Nyt mulla on ainaki hyvä syy luovuttaa. Muut elimet on nuoria ja toimii, joten ne voi saada joku joka oikeesti haluu elää ja tarttee esim. hyväkuntosta maksaa.

Se siitä ja seuraavaan aiheeseen.
Mun opiskelut alkaa 19.10 eli ens viikolla. Mult puuttuu yks kemiankirja ja pysäköintipaikat ahdistaa vähän, koska siel koulun lähistöllä on max. 1h pysäköinti ja mun tunnit on 1,5h. Kaiken lisäks ne maksaa sen 4€.
Oon myös muuttanu pois Espoosta tässä kuun alussa. Tarkempaa asuinkuntaa ette saa tietää ainakaan vielä. Osa sen varmaanki jo tietää, mut ne jotka ei tiedä, ni ei sit tiedä. Duunia mul on aivan helvetin vähän ja palkkaki sen mukanen. Toisaalta bensat maksaa niin vitusti, et ei mua muutenkaan huvittais ajaa koko ajan Espooseen ja takasin. Toi matkakaan ei oo kovin mukava yksin ajettava.

Mul on jatkuvasti sellanen fiilis, et tukehdun. Millon mihinki ja useesti ihan ilman syytä.