Still breathing

Oon hengissä, toistaseks.

Paljon on ehtiny tapahtua tässä parin viikon aikana, ku en oo mitään kirjotellu. Ilmoittauduin Eiraan opiskelijaks, alotin asunnon hakemisen ja oon yrittäny löytää mun elämälle jotain suuntaa.
Kirurgilla totesivat, et kohta vois ruveta laittamaan mulle hammasimplantteja, vaik viimeks mulle todettiin, et vasta ku täytän 21v. Mut oon tästä tyytyväinen.

Villeä en oo taas nähny melkein kuukauteen ja ne harvat viestit joita ollaan lähetelty, on ollu random paskaa ja kestäny 3-6 viestin verran. Sit otin yks päivä ja räjähdin sille. Syitä en ala tässä yleisesti puimaan, mut sanotaanko, et loukkaannuin aika vitusti, itkin yhen illan ja nyt koitan keksiä elämääni jotain sisältöä opiskelun ja duunin ohella.

Ollaan systerin kanssa maratoonattu Gleetä aika reippaaseen tahtiin ja päivät meneeki ihan hyvin, mut yöt on edelleen pahimpia. Joskus käperryn peiton alle ihan hiljaa ja kuuntelen omaa hengitystäni, mut useimmiten puren hampaita niin kovaa yhteen ku vaan pystyn, etten itkis ääneen.

Oon halunnu pitkään itsenäistyä, mut tää on tullu jotenki niin räjähdysmäisellä vauhdilla, et en ollu osannu yhtään varautua. Kaiken lisäks isi hoitaa systerin asioita, koska se on alaikänen eikä ite haluu soitella paikkoihin. Se muuttaa 21.9 takasin Rautalammille opiskelemaan ja mä koitan löytää Espoosta ittelleni ees jotain ihan pientä koloa johon voisin muuttaa. En missään tapauksessa halua lähtee kauemmaks.

Joka tapauksessa oon hengissä, hyvin epätasapainoinen ja heikko, mut hengissä.