"Ehkä mua ei oo tarkotettu elämään"
Kenenkään ei kuuluis olla näin kovissa tuskissa.
Kenenkään ei kuuluis tuntea itteään joka päivä arvottomaks.
Silti tosi moni tuntee niin.
Mun elämä ei oo pahin mahollinen mitä voitte kuvitella. Se ei oo täysin riekaleina, eikä mulla pitäis olla mitään erityisiä ongelmia.
Silti mä taistelen joka päivä sitä ajatusta vastaan, et lähtisin täältä. Suljen iltasin silmät kyynelten valuessa mun ripsien lomitse ja puristan hampaita yhteen etten itkis ääneen.
Vuosien terapian jälkeen mä oon todennu, et jos mun kuuluis olla täällä, mä olisin vahvistunu huomattavasti.
Miltä musta sit päivittäin tuntuu?
– En pysty kuvailemaan sitä kunnolla, mut lähimmäks oikeenlaista kuvausta pääsen jos sanon, et ihanku joku kuristais mua ja pitäis samalla mua pinnan alla. Koitan koko ajan räpistellä lähemmäs pintaa, vaik mun happi onki loppumassa.
Jokainen jälki mun käsivarsissa kertoo siitä, et mä en oo tarpeeks vahva. En tänään, enkä huomenna. Ihan sama kuinka huoletonta mun elämä on, ni joka päivä tummat pilvet peittää taivaan ja pitää huolen siitä ettei ykskään valonsäde pääse siitä läpi.
En oo enää pitkään aikaan elätelly toivoa siitä, et kaikki kääntyis paremmaks. Odotan vaan hiljaa, et tapahtuu "ikävä" onnettomuus joka veis mut pois. Mun elämä ei oo mitään muuta ku odottamista.
Odottamista, et kaikki mun ympärillä olevat ihmiset hiljakseen jättää mut yksin tähän pimeyteen.
Odottamista, et saan rohkeutta lähteä.
Odottamista.
Monella ihmisellä on elämä huonommassa jamassa, mut silti ne jaksaa hymyillä. Ehkä niille on annettu voimaa selvitä siitä elämästä, koska niitä odottaa parempi tulevaisuus.
Mä oon kyllästyny olemaan kaikille täysin arvoton. Oon kyllästyny elämään.
En haluu olla täällä.
Ootko kirjottanu mitään tarinoita/romaania/novelleja pitkään aikaan? Olis hauska lukea täällä blogin puolella niitä? Pystyisitkö jotenkin mahdollisimman objektiivisesti ja analyyttisesti esimerkiks kirjottaa novellin, jonka päähenkilö kokis samoja asioita kun sinä?
VastaaPoistaKurja että sul on tommoset fiilikset, ja haluaisin niin kovasti ymmärtää ja jotenkin antaa lohdullisia sanoja mutta en vaan osaa, which kind of takes the point out of this comment, but still. Halusin toivottaa voimia ja kysästä näistä tarinoista.
En oo pitkään aikaan varsinaisesti kirjottanu mitään, mut tossa on kyllä ideaa. Uskoisin pystyväni kirjottamaan jotain ton tyyppistä.
PoistaOlisko sun mahollista päästä jonkun terapeutin luo juttelee? Tai saada jotain mielialaa piristävää lääkettä?
VastaaPoistaOn mahollista, mut se ei auta. Ei pitkään aikaan oikeesti auttanu.
PoistaJokainen jälki sun kädessä kertoo siitä kuinka _vahva_ sä oot, jokainen niisyä kertoo sun huonoista hetkistä joista sä oot selviytyny. Ne on ollu heikolla hetkellä mutta ei niin heikolla että oisit luovuttanu.
VastaaPoistaMiten sun entiset kaverit vaikka Ville? Tapaatko niitä enää kun asut siellä?
VastaaPoista