Where are you?

"Mua vaan sattu.

Molemmat vaihtoehdot puristi mun rintaa.

Lopulta päätin ajatella omaa hyvinvointiani."

Mun viimesen postauksen tiimoilta soitin äidille tossa pari yötä taaksepäin ja puhuttiin melkeen tunti puhelimessa (se on Joensuussa, ni ei siks puhuttu kasvokkain) ja kerroin sille osan siitä mikä mun mieltä painaa. Nyt mul on vähän kevyempi olo.
Eilen puolestani kävin tapaamassa yhtä kaveria, jonka kanssa ei olla nähty melkeen 1,5 vuoteen ja silti juttu luisti ku mitään taukoa ei olis koskaan ollukkaa <3 En ees ollu tajunnu kuinka ikävä mulla häntä ja hänen juttuja oli ollu.

Mun viimesin postaus oli todella raskas kirjottaa. Kirjotin sitä melkein viikon verran, koska halusin saada asiat kerrottua järkevästi enkä pystyny yheltä istumalta kirjottamaan hirveen paljoa kerralla. Itkin ihan helvetisti ton prosessin aikana, koska jouduin palaamaan niihin muistoihin jotka oon halunnu sysätä pois mun mielestä. Jouduin myös käsittelemään niitä muistoja jotka oli pitkään kullattuja, mut nykyään ne vaan viiltää mun rintaa.

Oon käyny nyt kolmena peräkkäisenä yönä mumun haudalla itkemässä. Muutama ilta sitte itkin niin paljon etten saanu edes kuiskattua mitään. Sillä samalla hetkellä ku laskin mun käden siihen kosteen hautakiven päälle, aloin itkemään tosi vuolaasti ja itkin siinä varmaan vartin. Seuraavina öinä puhuinki jo jotain, mut silti itkin tosi paljon.
Jollain tapaa tää kaikki itkeminen on helpottanu mun rinnassa olevaa puristavaa tunnetta. Nyt mun täytyy vaan kerätä itteni ja puhua yhelle ihmiselle. Kertoo kuinka paljon se mua on satuttanu ja kuinka mä varmaan jatkan elämääni tästä eteenpäin ilman häntä. Se tulee olemaan vaikeeta, mut siitä hetkestä lähtien ku mä tajusin, et itken enemmän ku hymyilen ajatellessani häntä, ni tulin siihen tulokseen, et tää ei oo enää tervettä.

Mä nukun ihan helvetin paljon. Viimeks nukuin näin paljon joskus syksyllä 2014, ku mulla oli tosi pahat fiilikset ja stressasin kaikkea. En saa nukahdettua illalla, herään keskellä yötä ja sit ku saan unta, ni nukun pitkälle iltapäivään ja sit nukun vielä jonkun 4-5h illemmalla. Jos en kävis töissä, ni nukkuisin varmaan 70% vuorokaudesta. Ens viikolla se on mahollista, koska mul on loma. Jotenki toivoisin, et mul olis töitä, jotta saisin rahaa ja koska mul ei oo muutenkaan mitään odotettavaa/tekemistä, ni työt ei olis huono vaihtoehto.

En tiiä mitä teen Weekendin kans. Olin ihan riemuissani menossa sinne, mut nyt… Must tuntuu etten haluu mennä sinne lainkaan. Ehkä myyn mun lipun ja laitan saamani rahat matkakassaan jotta pääsen etelään syksyllä.

Paljon on taas pohdittavaa ja niin vähän ihmisiä joille voin puhua loukkaamatta heitä.