Oon itkeny viimesen neljän päivän aikana enemmän ku aikoihin. Viimeks tää fiilis vainos mua joskus vuos sitte Huhtikuussa.
Kesä tulee, mul on töitä, kerään hissukseen rahaa mun unelmia varten, mun fyysinen terveys on hyvä ekaa kertaa 3-4 vuoteen ja kaiken pitäis olla hyvin. Mut ei oo.
Jostain käsittämättömästä syystä ne samat tyhjät tunteet on palannu. Jotkut illat makaan sängyssä ja tuijotan kattoon, koska en pysty itkemään. Toiset illat itken peittoon käpertyneenä ja puristan mun hampaita yhteen, jotta kukaan ei kuulis pihahdustakaan.
Mun unenlaatu on heikentyny ja nukun rauhattomasti ne muutamat tunnit, jotka sit lopulta saan nukuttua. Nukun välillä päiväuniaki, mut oon jatkuvasti väsyny.
Ihanku olisin palannu siihen samaan pisteeseen missä olin ennen viime kesää.
"Depression is like a war.
You either win
Or die trying."
Anyways.
Mua kans ahdistaa aivan suunnattomasti se, et en oo tällä hetkellä taloudellisessa balanssissa ja mun pitäis muuttaa pois himasta, koska systeri tarttee asunnon ittelleen ja koiralleen mahd. pian.
Noh, mä oon ainoo joka sen kanssa vois muuttaa, koska mulla on kuitenki tuloja. Tosin maksan yhtä aika saatanan isoa juttua vielä elokuuhun saakka, et sitä ennen en oikeesti pystyis edes muuttamaan, koska en pysty maksamaan omaa osuuttani vuokrasta.
Eli seki ahdistaa.
Oon seurannu sun blogii pitkään. Mun systerillä ollut masennusta kans vuosii kunnes nyt reilu vuosi sitten tapasi lääkärin, joka pysty auttaa sitä. Lääkäri totesi ettei mun systeri kärsi masennuksesta vaan sillä on bipo ja nyt lääkityksellä voi tosi paljon paremmin. On alkanut opiskellakin taas ja muutti just himasta omilleen. Hei tsemppii sulle ja kaikkee hyvää. Mä toivon et sun elämä kans järjestyis!
VastaaPoista