"Viikko.
Ajattelin, et ekana astun ovesta sisään ja halaan sitä ja sit kerron miten on menny.
Saavuin tyhjään kämppään mieli mustana ja aloin melkein välittömästi itkemään uudestaan, vaikka olinki vasta 20 minuuttia sitte itkeny viimeks.
Jonkin aikaa myöhemmin mun huoneen ovelta kuulu koputus.
Mä huusin, vaikka koitin pitää mun äänen rauhallisena.
Äkkiä huomasin kuinka paljon kaipaan tapaa jolla isi käsitteli asioita."
En muista millon viimeks olisin vihannu itteäni ja kaikkia mun ympärillä olevia ihmisiä näin paljon.
En muista millon viimeks huusin näin kovaan ääneen ja itkin samaan aikaan.
En muista millon viimeks olisin kuullu äidin äänessä näin vähän empatiaa.
– Kaiken lisäks oon taas kotona, kotona
Vaikka tää paikka ei siltä tunnukkaan.
Mulla ei riitä muisti niin pitkälle, et muistaisin koskaan ennen riidelleeni mun siskon kanssa näin voimakkaasti.
Mä varastan sen jutut. Sarjat, harrastukset, musiikin, kaverit..
Sen sanojen mukaan.
Mä oon liian sekasin ajatellakseni mitään.
... ja pysyn kaukana terävistä esineistä.
Eiks sun pitänyt asua iskäsi luona ja nyt et olekaan siellä enää...
VastaaPoistaEn pysy enää mukana näissä sun käänteissä sorry vaan ):
Mun piti olla siel viikko ja olin siel viikon.
VastaaPoistaTos edellisessä postauksessahan kirjotin "[...] täksi viikoksi sinne sen luokse asustelemaan."