10 years from now

Oon 29-vuotias.

Vuosia suunnittelin hankkivani valkolakin, jotta voisin ylpeesti kantaa sitä päässäni vapun aikaan, mut aina joku asia tuli eteen; "ehkä ens vuonna". Työskentelen edelleen Filmtownissa tai oon päätyny johonki ihan paskaduuniin, jota vihaan yli kaiken, koska mulla ei oo mitään koulutusta, jotta voisin tehä jotain mukavampaa. En omista lemmikkejä, koska justjust riittää rahat omaan elämiseen. Todennäkösesti oon yksin, koska mulla on ollu liian korkeet standardit ja oon päästäny jonkun kultakimpaleen käsistäni, koska oon niin saatanan ujo.

Asun pienessä yksiössä Espoon keskustassa ja ihmettelen joka päivä minkä takia oon vieläki hengissä. Mulla ei oo enää kavereita. Viimesetki ystävät on hylänny mut, koska oon ruvennu valittamaan kaikesta vielä tavallistaki enemmän. Oon ollu vuosia niin vittuuntunu mun elämään, et en oo jaksanu hoitaa mun diabetesta, joten oon nyt dialyysissa ja jonossa munuaisensiirtoon, johon mulla ei tietenkään oo varaa.

Äiti on raivostunu mulle, koska en kuunnellu sitä opiskellu, joten se on yhteyksissä enää mun pikkusiskoihin. Isiin välit on katkennu vuosia aikasemmin jostain täysin tuntemattomasta syystä.

Lopulta varmaanki juon itteni hengiltä.

Who knows?

Näin mä nään itteni kymmenen vuoden päästä. Synkkää, tiedän, mut näin mä uskoisin, et tulee tapahtumaan. Tunnen itteni sen verran hyvin, et vaikka ihmiset hokee: "Tee asiat toisin, ota itteäs niskasta kiinni, ryhdistäydy", mua rupee vaan vituttamaan enemmän ja enemmän, enkä kuitenkaan kuuntele niitä. Edes sillon ku on jo liian myöhästä.

Se siitä.

Toivottavasti teillä on parempi tulevaisuus :)

Ateenan reissu lyhyesti

Ateena.

Kaupunki jossa sä pärjäät helvetin pienellä budjetilla melkein kokonaisen viikon.

Panoramakuva Acropoliksesta

Päätettiin äidin kanssa jo joskus Joulukuun aikoihin, et lomalle on helvetti päästävä. Ajatusta hauduteltiin pari kuukautta ja eräänä Huhtikuisena perjantaina (n. viikkoa ennen lomalle lähtöä) me päätettiin ottaa äkkilähtö lämpimään.

Noh, ei otettu mitään pakettimatkaa, et minä metsästin halvimman hotellin ja lennot, jotka me sitte otettiin. Alkuperäinen suunitelmamme oli joko Majorca tai Kanarian saaret, mut Ateenaan pääsi halvalla, hehheh...

Jotain lumivuoria (lentokoneesta) matkalla Munchenin lentokentälle välilaskupaikkaan.

No 9.4 me sitte lähettiin Ateenaan. Isi ystävällisesti heitti meijät 5.20 lentokentälle ja siitä me päästiinki alottamaan matka syömällä pientä aamiaista lentokentällä, ku me oltiin heitetty ruumaan menevä matkalaukku hihnalle ja checkattu ittemme sisään.

Ateenassa oikeestaan kaikki oli halpaa (junaliput 1,20€ jne...), joten se oli täydellistä kahelle köyhälle naiselle, jotka alunperinki oli menossa vaan ottamaan aurinkoa (ja sitähän tuli otettua!!!)

Olin jo polttanu mun naamaa vähän ennen reissumme kolmatta päivää...

No siis tokana päivänä oli aika kylmä tuuli, joten sillon ei menty vielä rannalle ja ekänä päivänä (9.4) me saavuttiin hotellille joskus 15.30 ja oltiin molemmat niin väsyneitä matkasta, et nukuttiin seuraavaan aamuun asti ihan tyytyväisenä.

Se tosin sekotti mun verensokerit (diabeetikko) sen verran pahasti, et olin samaisena aamuyönä tosi janonen ja huonovointinen. Seki sit onneks meni ohi "muutamalla" korjauspistoksella ja melkein kolmella (3!!!) litralla vettä.

Ancient Library of Hadrian Acropoliksessa

No kolmantena ja neljäntenä päivänä me otettiin aurinkoa aika paljon ja oon niin tyytyväinen, et sain oikeesti jotain väriä itteeni, ku pelkäsin jääväni ihan 101% valkoseks. Mut helvetti siel oli lämmintä!!

Miehet oli ihan äärettömän hyvännäkösiä ja niitä tuli koko ajan vastaan. Melkeen jokaisessa ravintolassa oli ainaki 1 helvetin komee tarjoilija ja yhessä paikassa oli niitä ihan kolmisen kappaletta.

Paikallisessa hedelmäkaupassa vikana päivänä... :DD

Varmaanki kallein ravintola jossa syötiin.

Nää paikalliset ruokki kissoja ja piti hyvää huolta niistä.

Kilpikonnatki kulki vapaana yhellä aidatulla alueella.

NAM

Italiaano lentokentällä, ku oltiin lähössä kotiin <3

Goodbye Athens

Frankfurtin lentokenttä (Lufthansan koti..)

Vitun Suomi... :(

I will win this

"Tuijotin mun masennustestin uutta tulosta ja tunsin oloni epätodelliseks.

Sen jälkeen aloin itkemään."

29/30 vs. 16/30 – Puolisen vuotta sitte tein masennustestin ja sain siitä melkein täydet pisteet, joka kerto siitä, et mikään ei ollu muuttunu seittemän vuoden aikana. Ainakaan parempaan suuntaan.
Eilen tein saman testin uudestaan ja mun pistesaldo oli melkeen puolittunu. Siinä sitte tuijotin sitä tulosta ja aloin itkemään, koska olin niin helpottunu. En tuntenu oloani enää niin yksinäiseks tai arvottomaks.
Mun tulevaisuudella oli joku suunta, vaik se näytti edelleenki hyvin harmaalta.

Jos joku olis kertonu mulle muutama vuos sitte, et tässä tulee käymään näin, et mä joku päivä itken onnesta, koska mun masennustestin tulos ei ookkaan enää niin epätoivosen näkönen – Mä olisin huutanu itkien, et ei siinä tuu koskaan käymään silleen.
Noh, tässä mä nyt oon. Yhtä epäuskosena, ku sinä päivänä, jollon ekan kerran satutin itteäni. Mä vaihdoin verenpunasen auringonkeltaseen, yksinäisyyden parhaaseen ystävään, maantiet moottoriteihin.. Vaihoin masennuksen elämään.

Enkä aio koskaan vaihtaa niitä pois.

Character flaws

"She was so sick of believing the lies and trying to hide
Covering the cuts and bruises (cuts and bruises)
So tired of defending her life, she could have died."

Kaikki jotka on edes joskus lukenu mun blogia ajatuksella, tietää tosi paljon mun yksityisasioista, mitä syvällä mun sisimmässä liikkuu.
Se mikä ei välttämättä oo koskaan tullu kunnolla esille, mul on monia luonteenpiirteitä, joista haluun päästä eroon. Esittelempä ne nyt sitte tässä ihan vaan ajan kuluksi ja jotta saatte lisää informaatiota ihmisestä, joka piilottelee näiden sanojen takana.


Mustasukkaisuus
Mä tuun mustasukkaseks kaikesta aivan helvetin helposti. En tiiä kuinka selkeesti tää piirre tulee esille mun kasvoilta jne, mut sisäisesti mä kiehun usein. Jos mut feidataan jonkun toisen ihmisen takia, mä saatan olla pitkään tosi hiljanen tai vältellä sitä feidaajaa.
Tän piirteen voimakkuuden takia oon kans tosi huono olemaan sellasessa porukassa, jossa on joku jolla on samaa piirrettä. Muutaman kerran on käyny silleen, et minä ja joku toinen ollaan kilpailtu jonkun henkilön huomiosta ja lopulta mä oon vetäytyny syrjään. Mistä päästäänki seuraavaan piirteeseen.

Luovuttaja
Monesti jo ihan lapsuudestani alkaen mä oon luovuttanu kaikissa mun ja systerien välisissä riidoissa ihan vaan sen takia, et inhoon riitelyä ja tiiän aina, et tuun kuitenki häviämään. "Hyvä on, mä otan tän punasen vihon, koska sä haluut keltasen" ja sit oon itkeny omassa huoneessa sitä, et miks aina minä. Jos joku muu lähtee kisaamaan mun kanssa jostain, ni on noin 90% mahdollisuus, et mä luovutan ja vetäydyn johonki ittekseni.

Liika herkkyys
Herkkyys on joskus ihan hyvä luonteenpiirre, mut mulla se menee todellaki äärimmäisyyksiin. Itken kaiken perään; mun mopoauton, jonkun typerän pehmolelun jne. Sit se mitä monet on käyttäny ihan oikeesti mua vastaan; "Kato nyt sitä. Jos et ota sitä, ni se jää ihan yksin". Vittuku alan aina itkemään jos joku sanoo jotain ton tyyppistä. Tämä ei nyt päde ihmisiin vaan esineisiin sun muuhun tilpehööriin. Ettäku ottaa päähän.

Tässäpä näitä jotka tulee ihan ekana mieleen.

But something broke me

"Kello oli 5.32 aamuyöllä. Mä makasin sängyssä tuijottaen kattoon.

Joku kylmensi mun sydäntä ja veti hiljalleen mun mielen pois todellisuudesta.

En saanu unta, mut en pysyny enää kunnolla hereilläkään.

Kelluin unen ja valveillaolon rajamailla.

Kunnes lopulta kaikki tuntu niin pahalta, et pakotin itteni nukahtamaan omiin kyyneliini."

Kaikki on päällisin puolin hyvin. Mua ei stressaa, en tunne oloani ahdistuneeks, saan ihan semihyvää liksaa... Silti mä valvon pitkälle aamuyöhön ja itken. Tunnen itteni niin voimattomaks kaiken tän keskellä ja useesti mun sydäntä kylmää – ihanku olisin unohtanu jotain tärkeetä tai tehny jotain paskaa, mut en vaan muista siitä mitään.

Täytin tosiaan 20.1 ihanat yhdeksäntoista vuotta, mut se on nyt sellanen ikä joka ei muuta enää mitään. Ens vuosi sitte tuo tullessaan "aikuisuuden", koska monet vielä laskee alle 20-vuotiaat teinien kastiin. Tai ainaki nuoriso-nuorisoks. Hueh.

Blogin ulkoasu muuttu vähän erilaiseks ku mitä se on koskaan ikinä ollu. Halusin vaan kokeilla jotain ton tyyppistä ja ite pidän tosta.
Mut se siitä. Enempää asiaa ei ollu.