Bit less Stress

"Astuin sisään opinto-ohjaajan huoneeseen väsyneenä, stressaantuneena ja huomattavan ahdistuneena.

Hän huomasi välittömästi mun mielentilan ja kysy saanko nukutuksi tarpeeksi paljon.

Vastasin lyhyesti 'en'.

'Miten sä voit?'

Mä aloin itkemään."

Mä en oo ollu lukiossa yhtä ainoota täyttä päivää ensimmäisen jakson koeviikon jälkeen.
En oo vaan pystyny menemään sinne ja vastailemaan kaikkien kysymyksiin, et missä oon ollu. En oo pystyny sanomaan äidille päin naamaa, etten jaksa tätä.

Tiistaina tein päätöksen ja menin puhumaan opolle. Puhuin sen kanssa miltei kaks täyttä tuntia ja nyt suoritan lukion neljässä vuodessa. Tosin sekään ei ole kuulemma realistista, että pystyisin sen tekemään.
Tämä tarkoittaa sitä, että todennäköisesti opiskelen neljän vuoden jälkeen Eiran aikuislukiossa ja kirjotan sitte sieltä itteni ylioppilaaks.

Mua ei ahdista tällä hetkellä oikeestaan mikään. Isi halas mua eilen tiukasti ja sano, etten saa ottaa stressiä opiskelusta ja se helpotti mun mieltä ihan tajuttomasti! En oo aikasemmin edes tajunnu, et isi on loppujen lopuks noin ymmärtäväinen.

Anyway, hassuinta on se, et mä luulin päässeeni tästä masennuksesta jo aika hyvin irti. No, oon nyt pahemmassa jamassa, ku viime vuonna tähän samaan aikaan, vaikka mulla oli sillon mauton kanssa ihan järkyttävät ongelmat.

Nyt mulla on ainaki vähän vähemmän stressiä koulun kanssa, vaikka toi meneeki pahasti perseelleen.