Ei voi olla täysin normaalia, että aivan helvetillisestä kaamosmasennuksesta kärsivä ihminen, joka turvautuu kirkasvalolampun voimaan heti Elokuun lopussa, vetelee syksyisiä päiviä täydellä teholla.
Viime vuonna tähän aikaan mä istuin joka ilta kirkasvalolampun kanssa olohuoneen sohvalla ja kärsin kokovuotisen vakavan masennukseni lisäksi vielä pahanlaatuisesta kaamosmasennuksesta. Lintsasin minkä suinki kerkesin, koska en jaksanu nousta aamulla ja monesti toivoin, etten heräis aamulla ollenkaan.
Mä muistan sen, et tää oli mun ainut toive uutena vuotena. Alkuvuosi meni päin vittua ja kesään asti mä olin ihan siipi massa. No sen kesäduunijakson jälkeen olin taas vähän paremmalla fiiliksellä ja jaksoin lähtee kohti alkavaa syksyä.
Noh, kuten varmaankin viime postauksesta huomasitte, lukio on näyttäny mulle millasta elämä voi oikeesti olla. Miltä tuntuu kuulua johonki ihan täydellisesti.
Oon vaan niin fucking happy! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti