People say suicide is selfish and cowardly. That's bullshit.
It's more selfish to expect someone to go through life feeling like shit, just so you can keep them around because they make you happy or some shit.
It is not their duty to keep you happy whilst they go through hell, you fucking morons.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Ateenan reissu lyhyesti

Ateena.
Kaupunki jossa sä pärjäät helvetin pienellä budjetilla melkein kokonaisen viikon.

Panoramakuva Acropoliksesta


Päätettiin äidin kanssa jo joskus Joulukuun aikoihin, et lomalle on helvetti päästävä. Ajatusta hauduteltiin pari kuukautta ja eräänä Huhtikuisena perjantaina (n. viikkoa ennen lomalle lähtöä) me päätettiin ottaa äkkilähtö lämpimään.
Noh, ei otettu mitään pakettimatkaa, et minä metsästin halvimman hotellin ja lennot, jotka me sitte otettiin. Alkuperäinen suunitelmamme oli joko Majorca tai Kanarian saaret, mut Ateenaan pääsi halvalla, hehheh...

Jotain lumivuoria (lentokoneesta) matkalla Munchenin lentokentälle välilaskupaikkaan.


No 9.4 me sitte lähettiin Ateenaan. Isi ystävällisesti heitti meijät 5.20 lentokentälle ja siitä me päästiinki alottamaan matka syömällä pientä aamiaista lentokentällä, ku me oltiin heitetty ruumaan menevä matkalaukku hihnalle ja checkattu ittemme sisään.
Ateenassa oikeestaan kaikki oli halpaa (junaliput 1,20€ jne...), joten se oli täydellistä kahelle köyhälle naiselle, jotka alunperinki oli menossa vaan ottamaan aurinkoa (ja sitähän tuli otettua!!!)

Olin jo polttanu mun naamaa vähän ennen reissumme kolmatta päivää...

No siis tokana päivänä oli aika kylmä tuuli, joten sillon ei menty vielä rannalle ja ekänä päivänä (9.4) me saavuttiin hotellille joskus 15.30 ja oltiin molemmat niin väsyneitä matkasta, et nukuttiin seuraavaan aamuun asti ihan tyytyväisenä.
Se tosin sekotti mun verensokerit (diabeetikko) sen verran pahasti, et olin samaisena aamuyönä tosi janonen ja huonovointinen. Seki sit onneks meni ohi "muutamalla" korjauspistoksella ja melkein kolmella (3!!!) litralla vettä.

Ancient Library of Hadrian Acropoliksessa

No kolmantena ja neljäntenä päivänä me otettiin aurinkoa aika paljon ja oon niin tyytyväinen, et sain oikeesti jotain väriä itteeni, ku pelkäsin jääväni ihan 101% valkoseks. Mut helvetti siel oli lämmintä!!
Miehet oli ihan äärettömän hyvännäkösiä ja niitä tuli koko ajan vastaan. Melkeen jokaisessa ravintolassa oli ainaki 1 helvetin komee tarjoilija ja yhessä paikassa oli niitä ihan kolmisen kappaletta.

Paikallisessa hedelmäkaupassa vikana päivänä... :DD

Varmaanki kallein ravintola jossa syötiin.

Nää paikalliset ruokki kissoja ja piti hyvää huolta niistä.

Kilpikonnatki kulki vapaana yhellä aidatulla alueella.

NAM

Italiaano lentokentällä, ku oltiin lähössä kotiin <3

Goodbye Athens



Frankfurtin lentokenttä (Lufthansan koti..)

Vitun Suomi... :(

torstai 19. maaliskuuta 2015

I will win this


"Tuijotin mun masennustestin uutta tulosta ja tunsin oloni epätodelliseks.
Sen jälkeen aloin itkemään."





29/30 vs. 16/30 – Puolisen vuotta sitte tein masennustestin ja sain siitä melkein täydet pisteet, joka kerto siitä, et mikään ei ollu muuttunu seittemän vuoden aikana. Ainakaan parempaan suuntaan.
Eilen tein saman testin uudestaan ja mun pistesaldo oli melkeen puolittunu. Siinä sitte tuijotin sitä tulosta ja aloin itkemään, koska olin niin helpottunu. En tuntenu oloani enää niin yksinäiseks tai arvottomaks.
Mun tulevaisuudella oli joku suunta, vaik se näytti edelleenki hyvin harmaalta.

Jos joku olis kertonu mulle muutama vuos sitte, et tässä tulee käymään näin, et mä joku päivä itken onnesta, koska mun masennustestin tulos ei ookkaan enää niin epätoivosen näkönen – Mä olisin huutanu itkien, et ei siinä tuu koskaan käymään silleen.
Noh, tässä mä nyt oon. Yhtä epäuskosena, ku sinä päivänä, jollon ekan kerran satutin itteäni. Mä vaihdoin verenpunasen auringonkeltaseen, yksinäisyyden parhaaseen ystävään, maantiet moottoriteihin.. Vaihoin masennuksen elämään.

Enkä aio koskaan vaihtaa niitä pois.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Character flaws

"She was so sick of believing the lies and trying to hide
Covering the cuts and bruises (cuts and bruises)
So tired of defending her life, she could have died."




Kaikki jotka on edes joskus lukenu mun blogia ajatuksella, tietää tosi paljon mun yksityisasioista, mitä syvällä mun sisimmässä liikkuu.
Se mikä ei välttämättä oo koskaan tullu kunnolla esille, mul on monia luonteenpiirteitä, joista haluun päästä eroon. Esittelempä ne nyt sitte tässä ihan vaan ajan kuluksi ja jotta saatte lisää informaatiota ihmisestä, joka piilottelee näiden sanojen takana.


Mustasukkaisuus
Mä tuun mustasukkaseks kaikesta aivan helvetin helposti. En tiiä kuinka selkeesti tää piirre tulee esille mun kasvoilta jne, mut sisäisesti mä kiehun usein. Jos mut feidataan jonkun toisen ihmisen takia, mä saatan olla pitkään tosi hiljanen tai vältellä sitä feidaajaa.
Tän piirteen voimakkuuden takia oon kans tosi huono olemaan sellasessa porukassa, jossa on joku jolla on samaa piirrettä. Muutaman kerran on käyny silleen, et minä ja joku toinen ollaan kilpailtu jonkun henkilön huomiosta ja lopulta mä oon vetäytyny syrjään. Mistä päästäänki seuraavaan piirteeseen.

Luovuttaja
Monesti jo ihan lapsuudestani alkaen mä oon luovuttanu kaikissa mun ja systerien välisissä riidoissa ihan vaan sen takia, et inhoon riitelyä ja tiiän aina, et tuun kuitenki häviämään. "Hyvä on, mä otan tän punasen vihon, koska sä haluut keltasen" ja sit oon itkeny omassa huoneessa sitä, et miks aina minä. Jos joku muu lähtee kisaamaan mun kanssa jostain, ni on noin 90% mahdollisuus, et mä luovutan ja vetäydyn johonki ittekseni.

Liika herkkyys
Herkkyys on joskus ihan hyvä luonteenpiirre, mut mulla se menee todellaki äärimmäisyyksiin. Itken kaiken perään; mun mopoauton, jonkun typerän pehmolelun jne. Sit se mitä monet on käyttäny ihan oikeesti mua vastaan; "Kato nyt sitä. Jos et ota sitä, ni se jää ihan yksin". Vittuku alan aina itkemään jos joku sanoo jotain ton tyyppistä. Tämä ei nyt päde ihmisiin vaan esineisiin sun muuhun tilpehööriin. Ettäku ottaa päähän.

Tässäpä näitä jotka tulee ihan ekana mieleen.

tiistai 3. helmikuuta 2015

But something broke me

"Kello oli 5.32 aamuyöllä. Mä makasin sängyssä tuijottaen kattoon.
Joku kylmensi mun sydäntä ja veti hiljalleen mun mielen pois todellisuudesta.
En saanu unta, mut en pysyny enää kunnolla hereilläkään.
Kelluin unen ja valveillaolon rajamailla.
Kunnes lopulta kaikki tuntu niin pahalta, et pakotin itteni nukahtamaan omiin kyyneliini."




Kaikki on päällisin puolin hyvin. Mua ei stressaa, en tunne oloani ahdistuneeks, saan ihan semihyvää liksaa... Silti mä valvon pitkälle aamuyöhön ja itken. Tunnen itteni niin voimattomaks kaiken tän keskellä ja useesti mun sydäntä kylmää – ihanku olisin unohtanu jotain tärkeetä tai tehny jotain paskaa, mut en vaan muista siitä mitään.

Täytin tosiaan 20.1 ihanat yhdeksäntoista vuotta, mut se on nyt sellanen ikä joka ei muuta enää mitään. Ens vuosi sitte tuo tullessaan "aikuisuuden", koska monet vielä laskee alle 20-vuotiaat teinien kastiin. Tai ainaki nuoriso-nuorisoks. Hueh.

Blogin ulkoasu muuttu vähän erilaiseks ku mitä se on koskaan ikinä ollu. Halusin vaan kokeilla jotain ton tyyppistä ja ite pidän tosta.
Mut se siitä. Enempää asiaa ei ollu.

torstai 8. tammikuuta 2015

Hope in Front of Me

"Siinä mä istuin autossa koulun pihalla.
Vilkaisin vikaa kertaa sitä isoa kolkkoa rakennusta ja taputin mun vieressä olevaa laukkua.
Se oli täynnä mun kaapista tyhjennettyä tavaraa.
Hymyilin hitaasti ja peruutin pois."



Paljon on ehtiny tapahtua sitte viime lokakuun, jollon viimeks päivitin asioita.

Pikakelausta marraskuuhun; Siinä kuukauden alussa varmistin paikkani Lontooseen, viimisen Hobitin ensi-iltaan – siihen maton reunalle tietysti (johon en loppujen lopuks sattuneista syistä päässy, mut siitä enemmän kohta). Sain ekan virallisen palkan ja sen jälkeen olinki ihan helvetin peeaa, koska maksoin mun ja mutsin lennot, sekä hotellin.
Tässä vaiheessa kuukautta (n. puolessa välissä) mä rupesin ajattelemaan tarkemmin mun opiskeluja; Mitä vittua mä teen? Miks kidutan itteäni paikassa, jonne meen vaan sen takia, et mutsi on himassa, enkä voi jäädä nukkumaan. Keksin tosi paljon verukkeita, ku tulin aikasemmin himaan (mm. ope oli kipeenä, opeilla oli joku kokous, tuli vaan kuulutus... *mussunmussunbullshit*)

Kävin systerin kanssa NU'ESTin (ainoo korealainen bändi, jota fanitan ihan kunnolla) keikalla Nosturissa ja sit juhlin tasa-arvoisen avioliittolain läpimenoa!
Vahdin myös 10v pikkusysterin kaverisynttäreitä ja se onki ihan oma lukunsa. Kuinka voi olla olemassa niin helvetin ärsyttäviä penskoja??!


Joulukuuhun.
Alotin joulukuun ilosesti Lontoossa mutsin kanssa. Oltiin siellä 1-2.12 ja vaikka en nähny yhtä ainoota näyttelijää f2f, sain niiltä isoilta screeneiltä joitain kuvia ja loppujen lopuks kävi vielä niin, et mun olis kannattanu olla "green carpetin" toisessa päässä, koska Benedict Cumberbatch oli sinne jääny juttelemaan joidenki niiden kanssa, jotka ei ollu päässy maton reunalle.
Josta päästäänki siihen minkä takia mä en sinne päässy. Siellä paikanpäällä oli jaettu vihreitä rannekkeita sunnuntaina ja vaan niillä rannekkeilla pääsi sinne maton reunaan. No kas kummaa, me saavuttiin äidin kanssa vasta maanantaina. Mä olin tietysti ihan rikki sen jälkeen, mut nautin parhaani mukaan siitä, et sain kuulla ihmisten äänet ja nähä niitä siitä ruudulta ja olla 10 metrin päässä mun suurimmasta idolista, Lee Pacesta, vaikka siinä oliki sellanen 2 metrinen musta aita näköesteenä.

En varmaan koskaan oo saanu yhtä hyvää kuvaa keikalta.

10pv permannon eturivi ja Enrique Iglesias! Mentiin Villen kans kattoo Enriquee, koska se ei oo ikinä aikasemmin ollu missään keikalla ja jumalauta jätkä huus melkein kovempaa ku minä :'D Se oli kyl yks maailman parhaista keikoista, mut Enrique onki ihana ja kriitikoista ei välitetä, koska ne on vitun kusipäitä.
15.12. Päätin lopullisesti lopettaa lukion. Äidille oli sinänsä helppo selittää, mut isille selittämistä jännitin aivan perkeleesti jo muutaman päivän etukäteen. Se oli kuitenki yllättävän hyväksyväinen sen asian suhteen, eikä alkanu mutisemaan mitään vihasesti, kuten olin pelänny. Se oli helpotus.
Nyt käyn vaan töissä ja nautin mun vapaudesta. Tää käy mulle hyvin. Varmaanki alotan opiskelut Otavan opiston nettilukiossa, ku vaan jaksan.

Joululahjoista sen verran, et sain faijalta A3 kokost piirustuspaperia (<3), koko The Maze Runner -sarjan ja Fryn Aikakirjat -nimisen kirjan, jota oon todellaki toivonu! Mutsilta sain ihanan baseball-takin ja suvulta tuli kirjaimellisesti pelkkää rahaa! (lukuunottamatta faijan sukua, joilta ei tullu yhtään mitään). Villeltä sain kaikkee ihanaa :33

Ennen jouluu käytiin systerin kans kattomas Mockingjay pt. 1, koska se oli tullu joululoman ajaks asumaan tänne Espooseen sielt Rautalammin hyisestä kylmyydestä.
26.12. Vittu mä itken vieläki enkä todellakaan oo päässy yli kaikesta. Siis joo kävin systerin kanssa kattomassa vikan Hobitin, koska olin ostanu 60kpl nenäliinoja ja molemmat oli valmistautunu siihen henkisesti. Paskaa. Siihen ei pysty valmistautumaan. Mul oli yli 2 vuotta aikaa enkä silti ollu valmis siihen kokemukseen. Itkettiin molemmat vaan niin maan perkeleesti, et ei hallelujah. En spoilaa, mut jumalauta.
Sit kävin kattoo sen 2 päivän päästä Villen kans uusiks. Itkin sillonki, mut Ville itki viel enemmän (HUOM! 7 nenäliinaa) ja sit kävin kattoo sen mutsin kans ja itkin sillon. Itken vieläki ku ees nään sen trailerin ja oikeesti en ees tiiä mitä teen elämälläni :''))))

Anyways, 27.12. lähettiin muuttamaan systeriä Rautalammille; vanhasta kämpästä uuteen. Se uus asunto on ihana ja saatan ottaa siitä jotain kuvia, ku lähen siellä käymään 13.1. Sinne se aikoo sit ottaa koiran ja elää sen kans onnellisesti.

Täs Tammikuussa ei oo toistaseks ollu mitään erikoisempaa; töitä, töitä ja vitusti töitä (=hyvä liksa helmikuus). Hyvää vuodenalkua vaan kaikille!

(Ps. Voin tiivistää vuoden lopun aikalailla tähän)