"Kello oli 5.32 aamuyöllä. Mä makasin sängyssä tuijottaen kattoon.
Joku kylmensi mun sydäntä ja veti hiljalleen mun mielen pois todellisuudesta.
En saanu unta, mut en pysyny enää kunnolla hereilläkään.
Kelluin unen ja valveillaolon rajamailla.
Kunnes lopulta kaikki tuntu niin pahalta, et pakotin itteni nukahtamaan omiin kyyneliini."
Kaikki on päällisin puolin hyvin. Mua ei stressaa, en tunne oloani ahdistuneeks, saan ihan semihyvää liksaa... Silti mä valvon pitkälle aamuyöhön ja itken. Tunnen itteni niin voimattomaks kaiken tän keskellä ja useesti mun sydäntä kylmää – ihanku olisin unohtanu jotain tärkeetä tai tehny jotain paskaa, mut en vaan muista siitä mitään.
Täytin tosiaan 20.1 ihanat yhdeksäntoista vuotta, mut se on nyt sellanen ikä joka ei muuta enää mitään. Ens vuosi sitte tuo tullessaan "aikuisuuden", koska monet vielä laskee alle 20-vuotiaat teinien kastiin. Tai ainaki nuoriso-nuorisoks. Hueh.
Blogin ulkoasu muuttu vähän erilaiseks ku mitä se on koskaan ikinä ollu. Halusin vaan kokeilla jotain ton tyyppistä ja ite pidän tosta.
Mut se siitä. Enempää asiaa ei ollu.
Kiva uus ulkoasu sun blogilla :)
VastaaPoistaOotko masentunut jostain vai kärsitkö vain täyskuun takia unettomuudesta?
Onks sattunu jotain ikävää töissä ja muulla....tsemppii hei!
Mä oon ollu jo vuosia masentunu eikä toi kuu koskaan oo vaikuttanu mun unensaantiin millään tavalla, joten en osaa sanoa mistä oikeesti johtuu.
PoistaMitään ikävääkään ei oo sattunu – tai en ainakaan muista et olis.
Kiitos kuitenki.