Rakas taivaan isä, miks just minä?

"If painkillers could take away the pain inside my heart"

– 24.7.2015

Ensimmäistä kertaa aikoihin mä en tunne itteäni. Ku katon vessan peilistä omia kasvojani tai mun uusimpia instakuvia, en tiiä kuka mua kattoo. En tunne sitä ihmistä.
Pieni hymy on vaihtunu tyhjään katseeseen ja alaspäin kääntyneisiin suupieliin.

Oon taas käyny mumun haudalla. Viimeks tiistai-iltana. Itkin siellä niin paljon, et mun hengitys oli katkonaista ja raskasta. Istuin siinä kiven vieressä ja pyysin apua. Jonkinlaista merkkiä siitä mihin suuntaan mun pitäis lähteä. Pientä valonpilkahdusta. Pientä töytäsyä.
Kaikki tuntuu taas hirveen vaikeelta enkä haluu herätä huomenna. Haluun sulkee mun silmät ja tietää et jään siihen pimeyteen mihin nukahdan. Etten herääkkään valosaan aamuun.

Näin Villen ekaa kertaa kuukauteen keskiviikkona. Mul oli siinä hetkessä sellanen fiilis, et ehkä mä selviin, mut sit taas vajosin pimeeseen. En enää oikein tiiä mitä teen. Mikään ei auta. Ihan sama kelle puhun, kenen kanssa oon ja kenen en, koko ajan mun takaraivossa kolkuttaa pimeys, joka kuiskailee mulle, etten riitä.

"Ne ansaitsee parempaa"

"Et osaa muuta ku valittaa"

"Ei ne välitä"

"Parempi vaan jos lähet"

En muista millon viimeks olisin halunnu pysäyttää auton moottoritien varteen ja astua jonkun auton eteen. Oon vihdoinki palanu loppuun kuten kynttilä.
En osaa pukea tätä tunnetta sanoiks enkä selittää millään järkevällä tavalla. Mun ajatukset vaan seilaa edestakasin ja haluun käydä nukkumaan. Mua väsyttää. Toisaalta taas mun on kerättävä itteni, liimattava kestohymy mun kasvoille ja lähettävä duuniin.

Kaikki tää tuntuu vaan siltä, etten pääse millään eteenpäin. Riitelen kaikkien kanssa, haluun pois, mut toisaalta haluun tietää mitä tulevaisuudella on mua varten. Mut kuinka pitkällä tulevaisuudessa? Kuinka pitkään jaksan kävellä eteenpäin helvetillinen reppu täynnä tiiliskiviä painamassa mua alaspäin? Mitä jos jotain hyvää tapahtuu viiden vuoden päästä, mut en oo täällä näkemässä sitä, koska en oo jaksanu tarpeeks pitkään?

Elämä on täynnä kysymyksiä ja mä haluun vastauksia.

Mä lähin sen takii ku ei ollu hyvä olla 

Joka vitun asias mä olin täys nolla 

Mä en enää kestäny se oli pelkkää paskaa 

Mul ei ollu yhtäkään syytä enää jatkaa 

Teijän pitää vaan koittaa ymmärtää 

Mä en pystyny antaa teille tän enempää 

Kiitos ku jaksoitte tukea ja rakastaa 

Uskoo luottaa ja mun takii jaksaa 

Mä en tienny miten oisin voinu tän teille maksaa 

Käyks jos mä suojelen teitä taivaasta