#kutsumua – I'm who I am and proud of it

 

Seitsemän vuotta oon kuullu ittestäni kommenttia kuinka lihava oon, kuinka en kuulu joukkoon. Muhun on luotu inhoavia, halveksivia katseita pitkin käytäviä. Viimesen viiden vuoden aikana tilanne meni niin pahaks, et oksensin useesti koulussa. Inhosin sinne menemistä, lintsasin ja rukoilin äitiä ettei mun tarvitsis palata kouluun. Kaiken tän aikana sain mun keskiarvon pidettyä kuitenki seiskan yläpuolella.
Yläasteella aloin lihomaan, koska mun diabetes todettiin ja rupesin pistämään insuliinia niin et mun syömä ruoka imeyty mun kehoon. Sitä aikasemmin laihduin rajusti ja olin hetken tyytyväinen itteeni.
Mä en ole mielisairas. Masennus on vakava sairaus, joka luokitellaan mielialahäiriöihin ja se varjostaa mun elämää joka päivä. Useesti kaikki on paremmin, mut sit taas asiat romahtaa ja kuulen sitä kuinka mielisairas mä oon.
Kaikki tää on jättäny mun sydämeen, itsetuntoon ja ihoon jälkiä. Mä kannan kaikkia niitä mukanani muistuttamassa siitä, et oon taistelija ja kaikki tulee kääntymään paremmin. Enää en peittele mun käsivarsia, en ota kommentteja niin vakavasti, enkä anna asioiden murtaa mua.
Oon vahva, oon taistelija. Oon minä ja ylpee ittestäni.

Kaikki varmaanki on jo tuttuja tän #kutsumua haasteen kanssa.

Mä oon hiljalleen pääsemässä irti masennuksen kynsistä ja oon ylettömän kiitollinen siitä ihmisille, jotka on jaksanu mua kuunnella (tiiätte keitä te ootte), mut kaikkein suurimman kiitoksen ja kunnian annan kuitenki ittelleni. Seittemän vuotta mä oon taistellu itteni kanssa, viillelly ja itkeny itteni uneen.

Tänään voin kuitenki sanoa, et oon saanu mun hymyn takasin, en ajattele itteni tappamista, ja mulla on fiilis, et tulevaisuudella on jotain mukavaa mun varalle.

Mikään ei oo itsestäänselvyys, joten kyl mä edelleen aion tehä asioita hyvän tulevaisuuden eteen, mut kaikki ei näytä enää täysin toivottomalta.

Sain wanhoihin parin, taivaansininen mekko on etsinnässä, puolentoista viikon päästä on inssi, perjantaina mennään faijan kanssa kattelemaan autoja, joulukuussa Enriquen keikka Villen kans, syyslomalla Ideaparkkiin...

Mul on edessä kaikkee odottamisen arvosta.