I just broke down – because I'm happy

"Syvä radiohiljaisuus.

Mä pyyhin kyyneliä mun silmistä ja levinnyttä ripsiväriä mun poskilta.

Pitkästä aikaa mä itkin koska olin niin helvetin ilonen."

Eilen illalla yhentoista aikoihin mä istuin sängyllä ja kuuntelin n. 45 sekunnin mittasta äänileikettä, jonka olin vastaanottanu just hetkeä aikasemmin Whatsapissa.

Itkin ja hymyilin samaan aikaan – välillä nauroinki.
Puhtaasti onnesta.

Mä vaan tiesin, et mun täytyy jaksaa elää, eikä lopettaa kesken kaiken, kuten useesti oon aatellu.

Mulla menee muutenki elämässä paremmin ku aikasemmin.
Vaikken ookkaan saanu kesäduunia jne, ni mun mauto saadaan mahollisesti kuntoon, ajelen kohta mun vikat ajotunnit ja sen jälkeen teen kaikki kokeet yms, jotta saisin kesän reissuja varten ajokortin.

Edes sen väliaikasen.

Kyl tää tästä.
Vähitellen.